Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemen puutarhaa: keskellä kasvihuoneiden korkea palmuhuone ja oikealla taustalla Kasvimuseo.

Puutarhan laidalle Kaisaniemenrantaan 1990-luvulla siirretyt puutalot.

Uudistettu ulkopuutarha ja kasvimuseo.

Vuonna 1763 Maaherra Hans Henrik Böje vuokrasi kaupungilta tontin Hämeen maantien (tältä osaltaan nyk. Unioninkatu) varrelta ja perusti sille puutarhan. Vuonna 1773 se siirtyi puutarhuri Erik Edbomin hallintaan. Helsingin saatua pääkaupungin aseman 1812 puutarha merkittiin kaupungin yleiseksi puutarhaksi. Myöhemmin vuonna 1827 alettiin sitä Carl Ludvig Engelin luonnostelmien mukaan muuttaa yleiseksi kävelypaikaksi. Engelin suunnitelmassa puisto jakaantui kahteen osaan: symmetriseen, puurivien halkomaan puistoon sekä kiemurtelevien polkujen muodostamaan maisemapuutarhaan. Vuonna 1829 kävelypaikkaa supistettiin, kun sen viereen muutti Turusta yliopiston kasvitieteellinen puutarha.

Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan juuret ovat Turun akatemian kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka professori Elias Tillandz perusti vuonna 1678. Puutarha oli tuolloin vasta pieni kaalitarha, jossa myös viljeltiin lääkeyrttejä. Tillandzin kuoleman jälkeen puutarha jäi hoitamatta kunnes professori Pietari Kalm otti sen kunnostuksen vastuulleen. Puutarha nousi kukoistukseen Kalmin tuotua Pohjois-Amerikasta satoja hyötykasveja. Akatemian siirtyessä Helsinkiin vuonna 1828 puutarhalle varattiin Kaisaniemestä alue, joka oli aiemmin palvellut helsinkiläisten yhteislaitumena. Eläin- ja kasvitieteen professori Carl Reinhold Sahlberg alkoi rakentaa uutta puutarhaa, tukeutuen Turun palolta säästyneeseen laajaan yksityiskokoelmaansa. Suunnittelijaksi tilattiin Pietarin kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Franz Faldermann. Hänen suunnittelemansa puutarha jakautui kahteen osaan, säännöllisiin viljelypalstoihin ja puistomaiseen arboretum-alueeseen. Hän suunnitteli myös kasvihuonerakennukset, joista ensimmäinen valmistui vuonna 1832. Kasvitieteellisen puutarhan ensimmäisenä johtajana ja puuhamiehenä toimi Sahlberg, joka piti kunnianhimoisena tavoitteenaan kerätä sinne kaikki kotimaiset kasvit ja mahdollisimman paljon Suomen olosuhteissa viihtyviä ulkomaisia kasveja.

Engelin piirtämä puinen, yksikerroksinen päärakennus valmistui vuonna 1831 puutarhan keskelle. Sitä korotettiin 1850-luvulla Jean Wiikin suunnitelmaan mukaisesti. Puutalo siirrettiin uuden päärakennuksen tieltä puutarhurien asuintaloksi, jona se edelleen toimii. Wiik suunnitteli puutarhan empiretyylisen leivintuvan sekä aidan suojaamaan puutarhaa lähellä laiduntavilta lehmiltä. Engel taas suunnitteli goottilaistyylisen talli- ja navettarakennuksen, joka on jo purettu.

Kasvitieteellisen puutarhan nykyiset rakennukset ovat arkkitehti Gustaf Nyströmin käsialaa. Faldermannin suunnittelemat alkuperäiset kasvihuoneet korvattiin 1800-luvun lopulla Nyströmin piirtämillä uusilla kasvihuoneilla, jotka olivat puisista edeltäjistään poiketen takorautaiset: vuonna 1889 valmistui suuri trooppinen, lasikattoinen palmuhuone ja vuonna 1896 muut kasvihuoneet. Alkuperäisen puutarhurien talon tilalle valmistui vuonna 1903 niin ikään Nyströmin suunnittelema kasvitieteen instituuttirakennus, johon sijoitettiin kasvitieteen laitos ja kasvimuseo sekä professorin virka-asunto. Kasvimuseo toimii rakennuksessa edelleen. Puutarhurien talo rakennettiin uudelleen alueen länsilaidalle. Lisäksi 1990-luvulla puutarhan pohjoisreunaan Kaisaniemenranta-kadun varteen siirrettiin 1800-luvun puurakennuksia muualta Helsingistä: kaksi Uudenmaankadulta ja yksi Punavuorenkadulta.[2]

Jatkosodassa puutarhaan osui kolme pommia ja kasvihuoneet rikkoutuivat. Seurauksena yhtä seetriä ja parananjättilumpeen siemeniä lukuun ottamatta kaikki kasvihuoneiden yli 1 500 kasvitaksonia kuolivat pakkaseen. Lumpeen siemenet säilyivät hengissä lummealtaan pohjalla, ja nykyinen jättilumme on niiden jälkeläinen.

Kasvihuoneet restauroitiin ja ajanmukaistettiin 1950-luvulla. Uusi peruskorjaus tehtiin vuosina 1996–1998. Kaisaniemen puutarha ja kasvihuoneet pysyvät jatkossakin näyttely- ja tutkimuskäytössä.