Ujous

Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Tällöin ujo ihminen kiusaantuu ja tuntee itsensä epämukavaksi, ja hänen on vaikea olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään. Tuntemukseen voi liittyä nolostumista ja häpeää. Usein ujous liittyy vain kohtaamisen alkuvaiheeseen ja hälvenee kun henkilö tutustuu toisiin.[1][2]

Ujous voi olla synnynnäinen temperamenttipiirre eli luonteenpiirre, jolla on biologinen pohja.[2][3] Lapsilla on ujo ja varautunut ikäkausi ennen kuin he ovat saaneet itsevarmuutta toimia ryhmässä ja vuorovaikutuksessa. Ujous kehittyy eri tavoin eri ympäristöissä.[2] Oman ujoutensa ilmenemiseen voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellään, kuten näyttämällä itsevarmalta ja puheliaalta.[2][3]

Ujous voi johtaa siihen elämää rajoittavaan haitalliseen kierteeseen, että ihminen alkaa vältellä kaikkia uusia ja ahdistusta aiheuttavia tilanteita.[1]

Ujouteen liittyy usein herkkyyttä, myötätuntoa ja kykyä kuunnella ja ymmärtää muita.[2] Ujous ei välttämättä kerro rohkeuden puutteesta, huonosta itsetunnosta tai haluttomuudesta olla muiden ihmisten kanssa. Ujo ihminen voi vaikuttaa ylimieliseltä tai vihamieliseltä silloinkin kun ei sitä ole. Ujo ihminen saattaa yrittää kätkeä ujoutensa sarkasmiin ja kriittisyyteen, jolloin hänestä syntyy kuva kylmänä ja tunteettomana.[1]

On usein mahdotonta piilottaa ujous muilta ihmisiltä. Ujouden merkkejä voivat olla esimerkiksi puhevaikeudet, änkytys, mumina, epäröinti, punastelu, vapina ja hikoilu.[4]