Kaijasiroahven

Kaijasiroahven (Callanthias ruber) on siroahveniin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan Atlantin itäosista ja Välimerestä.

Kaijasiroahven
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Siroahvenet Callanthiidae
Suku: Callanthias
Laji: ruber
Kaksiosainen nimi

Callanthias ruber
(Rafinesque, 1810)

Katso myös

  Kaijasiroahven Wikispeciesissä
  Kaijasiroahven Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Kaijasiroahven on heimonsa suurin laji ja voi kasvaa suurimmillaan noin 60 cm pitkäksi. Tavanomaisin pituus on kuitenkin noin 1517 cm. Ruumiinmuodoltaan laji on litteähkö ja hoikka. Silmät ovat suuret. Kalan selkä- ja peräevät ovat etuosastaan piikikkäät ja takaosastaan korkeammat. Kaijasiroahvenen pyrstöevä on sirpinmuotoinen ja ylä- ja alaosistaan rihmamainen. Väritykseltään kaijasiroahven on selästään punainen ja kyljistään keltainen tai valkoinen. Evät ovat punertavia rintaeviä lukuun ottamatta keltaiset.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja elintavat

Kaijasiroahventa tavataan Atlantista Ranskasta etelään Mauritaniaan, koko Välimeren alueelta sekä Kanariansaarten, Madeiran ja Azorien läheltä. Laji elää lähellä kivi- tai mutapohjaa tai ouolissa 50500 metrin syvyydessä. Kaijasiroahvenen ravintoa ovat kalat ja äyriäiset. Kala voi mahdollisesti vaihtaa sukupuoltaan naaraasta koiraaksi. Kaijasiroahvenen kutuaika Välimeressä on joulu- tammikuussa.[1][2][3][4][5][6]

Kaijasiroahventa kalastetaan pienessä mittakaavassa ja sitä saadaan sivusaaliina kalastettaessa muita lajeja. Sitä syödään erityisesti Marokossa.[1][2][3][4][5]

Lähteet

  1. Smith-Vaniz, W.F.: Callanthias ruber IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2021. (englanniksi)
  2. Callanthias ruber (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 4.6.2021. (englanniksi)
  3. Kent E. Carpenter, Nicoletta De Angelis: The living marine resources of the Eastern Central Atlantic, s. 2414. FAO, 2016. ISBN 978-92-5-109267-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2021). (englanniksi)
  4. I. G. Priede: Deep-Sea Fishes, s. 268. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-08382-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2021). (englanniksi)
  5. William D. Anderson Jr., G. David Johnson & Carole C. Baldwin: Review of the Splendid Perches, Callanthias (Percoidei: Callanthiidae). Transactions of the American Philosophical Society, 2015, 105. vsk, nro 3, s. 41-44. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.6.2021. (englanniksi)
  6. Parrot Seaperch Adriatic Nature. Viitattu 4.6.2021. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.