Kai Maasalo
Kai Armas Rafael Maasalo (4. marraskuuta 1922 Helsinki – 18. elokuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen musiikkitieteilijä, toimittaja ja musiikkipäällikkö. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1946. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianon- ja urkujensoittoa sekä orkesterinjohtamista vuosina 1944–1946.
Maasalo toimi Ilta-Sanomien musiikkiarvostelijana 1946–1956, Yleisradion musiikkipäällikön apulaisena vuosina 1946–1956 ja Yleisradion musiikkipäällikkönä 1956–1976. Tuona aikana Yleisradion klassisen musiikin ohjelmatoiminta astui nykyaikaan. Pyrkimyksenä oli lisätä suomalaisen musiikin määrää radiossa aina 30 % asti. Radion Sinfoniaorkesteri kasvoi tuona aikana täysimittaiseksi sinfoniaorkesteriksi, joka perusohjelmiston lisäksi kantaesitti suomalaisilta nuorilta säveltäjiltä tilattuja teoksia. Hän perusti orkesterin rinnalle Radion Kamarikuoron 1961, Radion nykymusiikkiyhtyeen 1965 sekä Radion lapsi- ja nuorisokuoron. Radiokuoron hän laajensi Radion Sinfoniakuoroksi. Vuosina 1976–1982 hän toimi Yleisradiossa erikoistoimittajana.
Jäsenyydet: Suomen säveltaiteilijoiden liiton sihteeri 1955–1956, johtokunta 1956–1958. Sibelius-viikon säätiön hallitus 1956–1965. Suomen säveltaiteen viikon keskustoimikunnan sihteeri 1961–1964. Nykymusiikin hallitus 1961–1965. Valtion säveltaidetoimikunta 1961–1965.
Kunnianosoitukset: Vapaudenristi (VR) 3, VR 4 mk, Suomen Leijonan R I, Italian Ansio-r. kmr. Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1976.
Maasalo julkaisi useita musiikkiaiheisia teoksia, muun muassa Suuri sinfoniamusiikki (1956), Suomalaisia sävellyksiä I–II (1965 ja 1969), Radion Sinfoniaorkesterin viisi vuosikymmentä 1927–1977 (1980), Mozart ja hänen pianokonserttonsa (1985) sekä Armas Maasalo (1885-1960): johdatus hänen elämäänsä ja musiikkiuraansa (1998).
Kai Maasalon isä oli säveltäjä Armas Maasalo.