Kai Kantola

Kantola syntyi suomalaisille vanhemmille Ontarion North Yorkissa,[7] lähellä Torontoa.[8] Hän aloitti siellä jääkiekkoilun, kunnes Kantola muutti perheineen omien sanojensa mukaan noin 6-7-vuotiaana Yhdysvaltoihin Pohjois-Carolinan Raleighiin ja siirtyi East Coast Eaglesin joukkueeseen.[5] Kantola pelasi siellä kevääseen 2003 saakka, jonka jälkeen hän vietti kauden 2003–2004 vaihto-oppilaana Suomessa, Lahden Kiekkoreippaan B-nuorissa.[1]

Kaudeksi 2004–2005 Kantola palasi Pohjois-Amerikkaan ja siirtyi NAHL-joukkue Fargo-Moorhead Jetsin riveihin. Hän oli siellä toisella kaudellaan 2005–2006 tehoilla 24+28=52 joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Vuodet 2006–2010 Kantola opiskeli Bowling Greenin osavaltionyliopistossa. Hän kävi ensimmäisen yliopistokautensa 2006–2007 aikana myös kahden Mestis-ottelun mittaisella visiitillä Suomessa ennen alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuja. Kaudella 2008–2009 Kantola jakoi 12 osumallaan Bowling Greenin sisäisen maalipörssin toisen sijan Brandon Svendsenin ja David Solwayn kanssa.[7] Viimeisen yliopistokautensa päätteeksi hän pelasi keväällä 2010 kahden AHL-ottelun mittaisella amatööritry-outilla Norfolk Admiralsissa.[9]

Kesäkuussa 2010 Kantola siirtyi kahden viikon mittaiselle try-outille SM-liigajoukkue Tampereen Ilvekseen.[10] Hänen annettiin antaa näyttöjä aina elokuun loppuun,[11] jonka jälkeen Kantola sai vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueeseen.[12] Aamulehden mukaan Ilves löysi hänet Facebookin välityksellä. Kantola on lisäksi joukkueen silloisen apuvalmentaja Pekka Kangasalustan vaimon pikkuserkku.[1][13] SM-liigan tulokaskausi 2010–2011 toi Kantolalle 56 runkosarjaottelussa tehot 5+8=13 sekä viidessä playoff-ottelussa tehot 1+1=2. Joulukuussa 2010 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Ilveksen kanssa.[14]

Kaudella 2011–2012 Kantola teki runkosarjassa 12 tehopistettä. Hän oli kauden aikana myös yli kuukauden sivussa jalkavamman takia, jonka Kantola sai joulukuussa 2011.[15] Ilves jäi runkosarjassa viimeiseksi ja ajautui liigakarsintoihin, joiden pistepörssin Kantola voitti tehoilla 2+4=6.[16] Hänet palkittiin Ilveksen kauden päättäjäisissä joukkueen parhaita pelaajia valitessa pronssi-palkinnolla.[17] Maaliskuussa 2012 Kantola teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Ilveksen kanssa.[18]

Lokakuussa 2012 Kantola joutui jalkavamman takia arviolta kuudeksi viikoksi sivuun jouduttuaan Kärppien Atte Ohtamaan taklaamaksi.[19] 10. tammikuuta 2013 pelatussa ottelussa Kärppiä vastaan hän hyökkäsi Ohtamaan kimppuun. Kostoksi luonnehdittu tilanne sai alkunsa Kärppien puolustusalueella Kantolan käytettyä ensin poikittaista mailaa Ohtamaahan. Tämän jälkeen hän koukki Ohtamaata useita kertoja keskialueella. Hyökkäysalueella Kantola pudotti hanskansa, löi Ohtamaata päähän, repi hänet jäähän ja löi häntä useita kertoja erotuomarien väliintuloon saakka. Kantola sai ottelurangaistuksen, keräsi tilanteesta peräti 29 (2+2+5+20) jäähyminuuttia ja hänet asetettiin heti ottelun jälkeen väliaikaiseen pelikieltoon.[20]

Viikko Kärppiä vastaan pelatun ottelun jälkeen Kantolalle asetettiin pitkä, yhdeksän ottelun mittainen pelikielto.[21] Päätösharkinnassaan kurinpitoryhmä piti rangaistusta ankaroittavana seikkana sitä, että Kantola oli katsonut oikeudekseen käyttää omankäden oikeutta jäällä sekä sitä, että Kantola löi pelitilanteen ulkopuolella tappeluhalutonta ja jäässä makaavaa vastustajan pelaajaa. Rangaistusta ankaroitti myös se, että Kantola aloitti tappelun täysin tarkoituksenhakuisesti vailla mitään kunnioitusta jääkiekon ja SM-liigan sääntöjä kohtaan sekä välinpitämättömästi teon kohteena olevan pelaajan turvallisuudesta ja pelin sekä pelaajan kunnioitusta. Ennen tätä hän ehti myös kärsiä väliaikaisesta pelikiellostaan kaksi ottelua.[20]

Kaudella 2012–2013 Kantola oli jälleen runkosarjassa viimeiseksi sijoittuneen Ilveksen parhaimmistoa[22] sekä joukkueen kolmanneksi paras pistemies tehtyään 37 runkosarjaottelussa tehot 11+11=22.[23] Kaudella 2013–2014 Kantola nousi Ilveksen varakapteeniksi.[5] Hän oli tehoilla 19+14=33 joukkueen paras maalintekijä ja Kantola jakoi sisäisen pistepörssin toisen sijan Sami Sandellin kanssa.[24]

Kaudeksi 2014–2015 Kantola siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Espoo Bluesiin.[25] Hän aloitti kautensa väkevästi ja teki syyskuun kahdeksassa ottelussa tehot 8+4=12. Kantola palkittiin SM-liigan syyskuun 2014 kuukauden pelaajana.[26] Pian tämän jälkeen johtaessaan koko liigan maalipörssiä hän kuitenkin sai kiekon jalkaansa ja loukkaantui. Kantolan ennustettiin olevan sivussa kuudesta kahdeksaan viikkoa.[27] Hänen kauteensa mahtui myös yhteensä viisi ottelua poissaoloja pelikieltojen vuoksi.[28][29] Kantola teki kauden aikana lopulta 39 runkosarja- ja neljässä playoff-ottelussa tehot 12+10=22. Kesken kauden 2015–2016, lokakuussa 2015 hän palasi loppukauden kattavalla sopimuksella Bluesista Ilvekseen.[30] Kantola nousi Ilveksessä myös kapteenistoon.[5]

Kantola siirtyi kaudeksi 2016–2017 vuoden mittaisella sopimuksella KooKoohon.[31] Hän jakoi 14 osumallaan joukkueen sisäisen maalipörssin kärkisijaa Juha-Pekka Haatajan kanssa, kunnes siirtorajan kynnyksellä helmikuussa 2017 KooKoo kauppasi Kantolan, Jarkko Malisen ja Ryan O’Connorin loppukaudeksi Helsingin IFK:hon. Vastaavasti HIFK:sta KooKoohon siirtyi loppukauden lainasopimuksilla Panu Mieho ja Miro-Pekka Saarelainen. KooKoo-kolmikon siirron taustalla oli joukkueen alhainen sijoitus sarjataulukossa ja tilan tekeminen seuraavan kauden pelaajabudjettiin.[32]

Kaudeksi 2017–2018 Kantola siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Kalevan Palloon.[33] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[34] KalPan Mestarien liigan avausottelussa 24. elokuuta 2017 ruotsalaista Malmö Redhawksia vastaan Kantola onnistui tekemään ammattilaisuransa ensimmäisen kypärätempun. Hänen ensimmäinen ja kolmas osumansa syntyivät ylivoimalla. Kantola kolmas 5–4-maali jäi myös KalPan voittomaaliksi. Lisäksi hän sai ottelussa syöttöpisteen Eetu Luostarisen 6–4-loppulukemiin viimeistelemään maaliin.[35] Kantola oli CHL:ssä joukkueen paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 4+4=8. SM-liigan pudotuspeleissä hän oli KalPan paras maalintekijä neljällä osumallaan.[36]

Kantolan kausi 2018–2019 päättyi jo joulukuussa 2018, kun hän törmäsi Spengler Cupin ottelussa HC Davosin Sven Jungin kanssa.[37] KalPan turnaus päättyi voittoon.[5] Tammikuussa 2019 Kantola teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen,[38] kuten taas helmikuussa 2020.[39] Hän teki kaudella 2019–2020 SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 20+19=39, joilla Kantola oli KalPan paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[40] Kaudella 2020–2021 hän oli joukkueen paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 19+17=36.[41]

Kaudeksi 2021–2022 Kantola siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella monikansallisen ICE Hockey Leaguen itävaltalaisjoukkue EHC Linziin.[42]

Syyskuussa 2022 Kantola palasi SM-liigaan ja hän siirtyi 15. lokakuuta asti kestävällä sopimuksella Turun Palloseuraan.[43] Ensimmäisessä TPS-ottelussaan Mestarien liigassa 8. syyskuuta 2022 vierassa slovenialaista HK Olimpija Ljubljanaa vastaan Kantola teki tehot 1+2=3, kun joukkue voitti ottelun lukemin 2–4.[44] Seuraavassa kymmenessä SM-liiga- ja kolmessa CHL-ottelussa hän jäi kuitenkin ilman tehopisteitä.[5] Lyhyen sopimuksensa päätyttyä TPS tiedotti, että Kantolan sopimusta ei jatketa.[45] Seuraavana päivänä hänen vahvistettiin palaavan loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella Kalevan Palloon.[46]

Kantola valittiin Suomen alle 20-vuotiaiden MM-joukkueeseen vuoden 2007 turnaukseen. Joukkueen valmennusjohto katsoi hänen olevan edustuskelponen Suomen kansalaisena sekä ilman kokemusta aiemmista ikäkausimaajoukkueiden arvoturnauksista. IIHF:n direktoraatti totesi kuitenkin Kantolan olleen edustuskelvoton, sillä hän ei ollut pelannut kahta peräkkäistä kautta edustamassaan maassa. Kantolan Suomen joukkueessa korvasi Nico Aaltonen. Kantola edusti aiemmin Yhdysvaltoja jouluturnauksessa Viking Cupissa vuonna 2005, mutta hän oli pelannut myös Suomen joukkueessa alle 16-vuotiaiden maaotteluita.[1][8]