Franz Kafka

Kafkan vanhemmat Hermann ja Julie Kafka.

Kafka syntyi vuonna 1883 keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Prahassa, Böömin pääkaupungissa, joka kuului silloin Itävalta-Unkariin, ensimmäisen maailmansodan jälkeen Tšekkoslovakiaan. Hänen isänsä Hermann Kafka oli kauppias, ja saksankielinen äiti Julie autteli miestään kaupassa. Kafkalla oli kaksi pikkuveljeä, jotka kuolivat lapsena, sekä kolme pikkusiskoa.[1] Kafkat itse olettivat aina sukunimensä tulevan tšekinkielisestä sanasta kavka, ’naakka’.[2]

Kafkat asuivat Prahan juutalaisghetossa vaihdellen uusien lasten myötä suurempaan asuntoon. Kafka kuvasi myöhemmin lapsuuttaan ahdistavaksi, sillä hänen isänsä oli hyvin dominoiva, henkisesti aggressiivinen ja vaativa, ja äitikin oli lapsille melko etäinen työskennellessään miehensä liikkeessä.[3] Lasten kasvatuksesta vastasivat etupäässä palvelustytöt ja kotiopettajattaret.[1]

Kafkan perhe ei harjoittanut uskontoa kovin aktiivisesti, mutta aikuistuttuaan Kafka kiinnostui juutalaisuudesta.[1]

Kafka oppi äidinkielenään saksan mutta oli varsin sujuva myös tšekin kielessä ja opetteli myöhemmällä iällään ainakin myös ranskaa ja hepreaa.[1][4]

Kafka kävi saksankielisen kansakoulun ja kahdeksanvuotisen saksankielisen lyseon, joiden oppilaista suurin osa oli juutalaisia. Koulunkäyntiä hän kertoi vihanneensa vaikka menestyikin kohtalaisen hyvin.[5] Lyseossa Kafka luki paljon humanistisia aineita kuten latinaa ja klassista kreikkaa sekä saksankielistä kirjallisuutta. Luonnontieteiden ja matematiikan opinnot olivat lyseossa suppeita, ja matematiikassa Kafka ei ollut erityisen vahva.[6]

Kafka kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1901. Hän jatkoi opintojaan Prahan saksankielisessä Ferdinand-Karl-yliopistossa ensin kemiassa mutta vaihtoi sen pian lakitieteeseen. Kafka kuului opiskelijoiden kirjallisuusryhmään, joka järjesti kirjallisuustapahtumia. Hän tutustui muun muassa Max Brodiin, josta tuli hänen elinikäinen paras ystävänsä ja myöhemmin elämäkertansa kirjoittaja sekä jäämistönsä hoitaja. Muita Kafkalle merkittäviä opiskeluaikojen läheisiä ystäviä olivat kirjailijat Felix Weltsch ja Oskar Baum.[7][1]

Järjestäytyneeseen opiskelijatoimintaan Kafka ei juurikaan osallistunut.[8] Hän kävi säännöllisesti teatterissa ja piti etenkin kiertelevien jiddišinkielisten teatteriseurueiden esityksistä. Musiikista hän ei ollut kiinnostunut.[9][1]

Kafka oli monella tavalla juureton ja ulkopuolinen. Hän eli aikuisikäänsä saakka pääasiassa juutalaisten piirissä, vaikka olikin vieraantunut juutalaisesta perinteestä. Kulttuurisesti hän oli saksalainen, mutta juutalaisena hän ei kuulunut Prahan saksalaisten yhteisöön. Hän tunsi hiljaista myötätuntoa tšekkien kulttuurisia ja poliittisia pyrkimyksiä kohtaan mutta saksalaisena ei korostanut tätä.[10]

Sionismi alkoi saavuttaa Prahan juutalaisten keskuudessa suosiota Kafkan kouluvuosien aikana, ja myös Kafka kiinnostui myöhemmin kiihkeästi ajatuksesta muuttaa joskus Palestiinaan.[11] Nuorena hän osoitti kiinnostusta myös darvinismiin ja sosialismiin.[12]

Kafka vuonna 1906

Kafka hyväksyttiin loppukokeiden jälkeen oikeustieteen tohtoriksi kesäkuussa 1906. Kafka ei ollut suunnitellut asianajajan uraa, vaan lakitutkinto oli vain edellytys keskitason virkoihin.[13] Valmistumisensa jälkeen Kafka oli valtion virkoihin vaaditussa palkattomassa auskultoinnissa vuoden ajan konttoriharjoittelijana kihlakunnanoikeudessa ja rikosoikeudessa.[14]

Kafka sai ensimmäisen työpaikkansa marraskuussa 1907 italialaisen vakuutusyhtiö Assicurazioni Generalin Prahan-toimipisteestä.[1] Hän sai paikan Madridissa asuvan menestyneen enonsa yhteyksien avulla ja toivoi pääsevänsä myöhemmin töihin ulkomaille. Kafka ei kuitenkaan ollut tyytyväinen huonoon palkkaan ja pitkiin työpäiviin, jotka estivät häntä kirjoittamasta, joten vuoden kuluttua hän irtisanoutui löydettyään pitkän etsimisen jälkeen uuden työpaikan.[15][1]

Työväen tapaturmavakuutuslaitos, jossa Kafka teki työuransa vakuutusvirkailijana.

Kafka aloitti heinäkuussa 1908 työt Prahassa Työväen tapaturmavakuutuslaitoksessa. Työpäivä loppui iltapäivisin jo kello kahdelta, mikä jätti Kafkalle paljon aikaa kirjoittamiseen. Kafka aloitti laitoksen tilasto- ja korvausosastolla mutta sai pian vastuulleen laitoksen tapaturmatorjunnan. Hänen työhönsä kuului paljon työmatkoja, ja hän käsitteli työssä esimerkiksi loukkaantuneiden tai kuolleiden työläisten invaliditeetti- ja kuolinkorvauksia. Kafka sai kirjoittaa myös laitoksen vuosikertomuksia ja lehdistötiedotteita. Hänen artikkelinsa tekivät vaikutuksen hänen esimiehiinsä tekstien poikkeuksellisen selkeyden ansiosta.[16]

Kafka menestyi töissään hyvin, oli ihmisenä hyvin pidetty ja sai vuosien varrella useita ylennyksiä. Laitos ei päästänyt häntä ensimmäiseen maailmansotaan, koska häntä pidettiin olennaisen tärkeänä työntekijänä. Tammikuussa 1920 Kafka nimitettiin oikeusasiain sihteeriksi, mikä teki hänestä osastonsa päällikön ja suoraan pääjohtajan alaisen. Tämä laajensi hänen vastuutaan mutta kevensi työtaakkaa. Vuonna 1922 vähän ennen työkyvyttömyydestä aiheutunutta eroaan Kafka sai viimeisen ylennyksensä vanhemmaksi sihteeriksi.[17]

Vuosien 1911–1917 aikana Kafka auttoi iltapäivisin lankonsa asbestitehtaan valvonnassa isänsä vaatimuksesta.[18]

Kafka luki paljon jo nuoresta iästä alkaen. Hänen suosikkejaan olivat esimerkiksi Goethe, Thomas Mann, Hamsun, Hesse, Flaubert, Dickens, Dostojevski, Kierkegaard sekä monet 1800-luvun saksalaiset klassikot.[19]

Kafka oli ryhtynyt kouluvuosinaan kirjoittamaan vapaa-ajallaan mutta piti harrastuksensa salassa ystäviltään 19-vuotiaaksi asti.[20] Kafkan vanhin säilynyt kertomus ja ensimmäinen julkaistu työ on vuosina 1903–1904 kirjoitettu ”Erään taistelun kuvaus”, jonka osia julkaistiin Hyperion-nimisessä kirjallisuuslehdessä vuodesta 1908 alkaen.[21]

Vuonna 1912 saksalainen kustantaja Ernst Rowohlt tarjoutui kustantamaan Kafkan kirjoituksia. Rowohltin yhtiöstä vähän myöhemmin irtautuneesta Kurt Wolffista tuli Kafkan ainoa kustantaja tämän elinaikana.[22] Novellikokoelma Betrachtung (1912) sai hyvät arvostelut mutta myi vain 400 kappaletta viiden vuoden aikana.[23]

Ensimmäistä täysimittaista romaaniaan Kafka alkoi kirjoittaa maaliskuussa 1912. Kertomus nimeltä ”Lämmittäjä” ilmestyi vuonna 1913, ja Kafkan kuoleman jälkeen se julkaistiin romaanin Amerikka eli Mies joka katosi alkuosana.[24] Vuosien 1912–1914 aikana Kafka kirjoitti Amerikka-romaaninsa ohella samanaikaisesti myös kertomuksiaan ”Tuomio”, ”Rangaistussiirtolassa”, ”Muodonmuutos” sekä romaaniaan Oikeusjuttu.[25]

Kafkan päivärutiiniin kuuluivat iltapäivänokoset töiden jälkeen, iltapala sekä päiväkirjan kirjoittaminen myöhään yöhön. Työpaikan antamasta taloudellisesta riippumattomuudestaan huolimatta Kafka asui edelleen yhdessä vanhempiensa ja siskojensa sekä kahden palvelijan kanssa, mikä pakotti hänet kirjoittamaan yön hiljaisuudessa. Joitain hänen kertomuksiaan julkaistiin lehdissä, mutta suurin osa hänen päiväkirjaansa näinä vuosina kirjoittamistaan tarinoista julkaistiin vasta hänen kuoltuaan.[26]

Talvella 1917, muutettuaan väliaikaisesti hiljaiseen asuntoon, Kafka kirjoitti useita lyhyitä novelleja, jotka julkaistiin jo hänen elinaikanaan.[27]

Vuonna 1920 Kafka kirjoitti sarjan aforismeja, jotka tunnetaan otsikolla Hän.[28] Kafka alkoi kirjoittaa kolmatta romaaniaan, omaelämäkerrallista ainesta sisältävää Linnaa talvella 1922.[29] Pahenevan tuberkuloosin riuduttama Kafka kirjoitti ja julkaisi kuolemaansa asti. Hänen viimeisten vuosiensa novelleja ovat esimerkiksi ”Pesä” ja ”Nälkätaiteilija”, ja hänen viimeinen kertomuksensa oli ”Josefine, laulajatar, eli hiirien kansa”.[30]

Kafka ei koskaan ollut kovin seurallinen, mutta hänestä pidettiin ja hän sai ystäviä.[31] Kafka tunsi nuorena voimakasta vastenmielisyyttä fyysistä seksiä kohtaan. Hänellä oli kuitenkin seksuaalisia kokemuksia 20-vuotiaasta alkaen työläistyttöjen ja prostituoitujen kanssa.[32]

Vuosien 1912–1917 aikana Kafka kävi aktiivista kirjeenvaihtoa berliiniläisen Felice Bauerin kanssa, mutta kahdesta kihlauksesta huolimatta he eivät koskaan menneet naimisiin. Hänen kaksi muuta vakavaa naissuhdettaan olivat journalisti Milena Jesenskán ja lastentarhanopettaja Dora Diamantin kanssa.[1] Viimeisen vuotensa Kafka asui Berliinissä Diamantin kanssa.[10]

Kafkan ja hänen vanhempiensa hauta Prahassa.

Kafka kärsi toisinaan masennuksesta, päänsäryistä, unettomuudesta ja erilaisista fyysisistä vaivoista.[1] Hän oli myös yliherkkä äänille.[33] Päiväkirjojen ja kirjeiden perusteella on epäilty, että hän olisi sairastanut lisäksi anoreksiaa.[34][35]

Kafka alkoi kärsiä tuberkuloosin oireista vuonna 1917 ja sai keuhkoverenvuodon, joskin hänellä oli myös taustalla työskentely asbestiteollisuudessa. Seuraavan vuoden syksyllä hän sairasti niin sanotun espanjalaisen influenssan[36]. Keuhkotauti paheni vuosien mittaan, ja Kafka vietti paljon aikaa parantoloissa. Hän kuoli parantolassa Wienin lähellä 3. kesäkuuta 1924, ja hänet haudattiin Prahan uudelle juutalaiselle hautausmaalle.[1]

• Oikeusjuttu (Der Prozess, 1925)
• Linna (Das Schloß, 1926)
• Mies joka katosi (Amerika, 1927, suom. myös nimellä Amerikka)

• Tuomio (Das Urteil, 1913)
• Muodonmuutos (Die Verwandlung, 1915)
• Rangaistussiirtolassa (In der Strafkolonie, 1919)
• Maalaislääkäri (Ein Landarzt, 1920)
• Nälkätaiteilija (Ein Hungerkünstler, 1924)
• Metsästäjä Gracchus (Der Jäger Gracchus, 1917)
• Aviopari (Das Ehepaar)
• Hiilisangolla ratsastaja (Der Kübelreiter)
• Selonteko akatemialle (Ein Bericht für eine Akademie)
• Silta (Die Brücke)
• Kun Kiinan muuria rakennettiin (Beim Bau der Chinesischen Mauer)
• Josefine, laulajatar, eli hiirien kansa (Josephine, die Sängerin oder Das Volk der Mäuse, 1924)

• Kootut kertomukset. Suomentanut Peromies, Aarno ; Manner, Eeva-Liisa ; Kivivuori, Kristiina ; Mannila, Markku ; Lappalainen, Hannu-Pekka. Otava, 1997. ISBN 9511145673.

• Tuberkuloosifragmentit. Suomentanut Ville-Juhani Sutinen. Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-045-7.

• Kirjeitä Milenalle. Suomentanut Peromies, Aarno. Otava, 1971.
• Kirjeitä Felicelle. Suomentanut Peromies, Aarno. Otava, 1976.
• Kirjeitä perheelle 1922–1924. Suomentanut Mannila, Markku. Otava, 1990.

Kafka antoi ystävälleen Max Brodille ohjeet, että kaikki hänen kirjoituksensa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on poltettava hänen kuolemansa jälkeen. Brod ei kuitenkaan totellut Kafkan ohjeistusta, vaan järjesti sekalaisessa järjestyksessä olleet paperit toimituskelpoisiksi; monet Kafkan kertomuksista ovat Brodin jälkikäteen nimeämiä ja puhtaaksikirjoittamia. Sen sijaan Kafkan seurustelukumppanin Dora Diamantin haltuun jätetty osa kirjoituksista hävisi Gestapon tehtyä ratsian Diamantin asuntoon Berliinissä vuonna 1933.[42]

Israeliin vuonna 1939 muuttaneen Brodin kuoleman jälkeen vuonna 1968 osa hänen hallussaan olleista Kafkan julkaisemattomista kirjoituksista joutui Saksaan. Israelin kansalliskirjasto alkoi vuonna 2008 vaatia varastetuiksi kutsuttuja papereita takaisin Israeliin, minne paperit palautettiin oikeuden päätöksellä lopulta vuonna 2019. Muita osia kokoelmasta on löytynyt Tel Avivista ja Sveitsistä, mistä ne myös palautettiin oikeuden päätöksellä. Vielä julkaisemattomiin kirjoituksiin kuuluu Kafkan kirjeenvaihtoa, muistiinpanoja, päiväkirjamerkintöjä ja mietelmiä.[43]

• Mairowitz, David Zane & Crumb, Robert: Kafka vasta-alkaville ja edistyville. (Kafka for beginners, 1993.) Suomentanut Jukka Heiskanen. Helsinki: Jalava, 1995 (3. painos 2007). ISBN 978-951-887-382-5.

• Corngold, Stanley – Wagner, Benno: Franz Kafka: The Ghosts in the Machine. Evanston (Ill.): Northwestern University Press, 2011. ISBN 978-0-8101-2769-2. (englanniksi)
• Duttlinger, Carolin: The Cambridge Intriduction to Franz Kafka. Cambridge: Cambridge University Press, 2013. ISBN 978-0-521-76038-6. (englanniksi)
• Friedländer, Saul: Franz Kafka: The Poet of Shame and Guilt. New Haven: Yale University Press, 2013. ISBN 978-0-300-13661-6. (englanniksi)
• Neumann, Gerhard: Kafka-Lektüren. Berlin: De Gruyter, 2013. ISBN 978-3-11-028848-3. (saksaksi)