Kabardi-Balkaria

Pääartikkeli: Kabardia

Kabardit ovat olleet alueen ensimmäisiä tunnettuja asukkaita. Heidät mainitaan zikhi-nimellä lähteissä, jotka ajoittuvat ajanlaskun 500 ensimmäiselle vuodelle. Sitten 1200-luvulta 1400-luvulle heidät mainitaan tšerkesseiksi. Mongolien tulo alueelle 1200-luvulla ajoi turkkilais-tataarilaisia heimoja vuoristoon, missä he sekoittuivat indoeurooppalaisten alaanien kanssa. Näin syntyi balkaarikansa. Vuonna 1557 kabardilainen ruhtinas Temriuk pyysi tsaari Iivana Julmalta, että Venäjä ottaisi kabardikansan suojelukseensa. Iivana suostui tähän ja otti jopa puolisokseen kabardilaisen prinsessan. Vuonna 1739 Kabardia itsenäistyi uudelleen. Kabardit olivat hallitsevassa asemassa Kaukasiassa ja muut kansat maksoivat heidän ruhtinailleen veroja. Vuonna 1774 alue joutui taas Venäjän keisarikunnan valtaan kabardien sitkeästä vastarinnasta huolimatta. Balkaria puolestaan liitettiin Venäjään vasta 1827.

Neuvostoliitossa kabardien asuinalueesta muodostettiin 1. syyskuuta 1921 Kabardian autonominen alue. Se ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen hallintoyksikkö, sillä jo seuraavana vuonna se korvattiin Kabardi-Balkarian autonomisella alueella, josta 5. joulukuuta 1936 tuli Kabardi-Balkarian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta. Toisessa maailmansodassa saksalaiset valloittivat maan loppukesällä 1942, mutta Neuvostoliitto valtasi sen seuraavana vuonna takaisin. Neuvostoliitto syytti balkaareja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa, ja koko kansa karkotettiin Keski-Aasiaan 1944. Balkaarien karkotuksen jälkeen tasavallan nimeksi tuli Kabardian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta. Balkaarit saivat palata kotimaahansa vuonna 1957, ja tasavallan nimeksi palautettiin Kabardino-Balkarian ASNT.

Marraskuussa 1991 Kabardino-Balkarian ASNT antoi suverenisuusjulistuksen ja muutti nimensä Kabardi-Balkarian sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Neuvostoliiton hajottua maan nimeksi tuli Kabardi-Balkaria, ja se allekirjoitti maaliskuussa 1992 sopimuksen Venäjän kanssa, jonka mukaan se jäi Venäjän federaation osaksi.

Kabardi-Balkarian parlamentissa hyväksyttiin vuonna 2001 paluumuuttolaki, jonka mukaan historiallisissa konflikteissa Kabardi-Balkarian alueelta karkotetut ja paenneet saivat palata ja saada korvauksen tasavallan budjetista. Näitä historiallisia konflikteja ovat muun muassa 1800-luvulla käydyt sodat, joissa Venäjä valloitti alueen, sekä kommunistiajan karkotukset ja maailmansodat.

Dyhtau, yksi tasavallan korkeimmista vuorenhuipuista.

Kabardi-Balkarian pohjois- ja koillisosat kuuluvat Kabardian tasankoon. Tasankoalueen eteläpuolella on kumpuilevaa ylänköä, joka maan eteläosassa kohoaa Kaukasusvuoristoksi. Kaukasuksen korkein alue sijaitsee Kabardi-Balkarian ja Georgian rajalla. Maan länsiosassa Karatšai-Tšerkessian vastaisella rajalla on Euroopan korkein vuori Elbrus (5 642 m). Muita korkeita vuoria ovat Dyhtau (5 204 m), Škhara (5 200 tai 5 201 m) ja Koštantau (Ко́штантау, noin 5 150 m).[4] Vuoristoalueella on myös jäätiköitä, joista suurimmat ovat Bezengi ja Dyhsu.

Maan suurin joki on Terek, joka virtaa maan koillisosassa Kabardian tasangon läpi. Kabardi-Balkarian alueella Terekiin laskevat Kaukasukselta alkavat Malka, Baksan, Tšegem ja Tšerek.

Ilmasto on mantereinen. Kabardian tasangon keskilämpötila on tammikuussa -4 °C ja heinäkuussa +23 °C. Vuoristoalueella keskilämpötila on tammikuussa puolestaan -12 °C ja heinäkuussa +4 °C. Vuotuinen keskisademäärä on Kabardian tasangolla 500 mm ja vuoristoalueella valtavat 2 000 mm.

Kabardian tasankoa hallitsee arokasvillisuus. Vuoriston alavampia alueita peittävät metsät, joissa kasvaa pyökkiä, koivua, leppää, tammia, valkopyökkiä ja mäntyä. Metsärajan yläpuolella on alppiniittyjä ja yläpuolella paljasta kalliota ja jäätiköitä.

Kabardi-Balkarian luonnonsuojelualueista merkittävimpiin kuuluu Euroopan korkeinta huippua, Elbrusvuorta ympäröivää vuoristoluontoa suojeleva, tasavallan lounaisosan käsittävä Elbrusin kansallispuisto (Приэльбрусье Национальный парк; 1 004,00 km²). Sotšin kansallispuiston tavoin myös tälle suojelualueelle ja sen tuntumaan on kuitenkin rakenteilla valtavia laskettelukeskuksia lomakylineen, teineen, maisemaa muuttavine hiihtohisseineen ja luontaista vesitaloutta rikkovine keinolumetusjärjestelmineen.[5][6][7][8] Ainakin periaatteessa tiukemmin suojeltu pitäisi olla kansallispuistosta kaakkoon sijaitseva, Georgian rajan läheisen vuoristoalueen käsittävä Kabardi-Balkarian luonnonpuisto (Кабардино-Балкарский Заповедник; 826,49 km²).[9][10]

Tasavallan kartta. Tasavallan koillisosat kuuluvat rautatieverkon piiriin. Pääkaupunki Naltšikiin johtaa pistorata, jota ei ole esitetty tällä kartalla.

Kabardi-Balkarian osuus Venäjän federaation BKT:stä oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 76,0565 miljardin ruplan osuuden eli 0,20 % koko maan BKT:stä.[2] Jokaista tasavallan asukasta kohti se on 88 440 ruplaa eli noin 2 167 euroa[1][3], mikä on 34 % Venäjän keskiarvotasosta.

Maatalouden tärkeimmät tuotantoalat ovat viljanviljely ja lihakarjan kasvatus. Lisäksi viljellään auringonkukkaa, hedelmiä ja vihanneksia sekä tuotetaan maitoa, viiniä ja munia. Teollisuudenaloista tärkein on vuoristoalueelle keskittynyt vuoriteollisuus, joka tuottaa kivihiiltä, volframia ja molybdeeniä. Vuoristossa harjoitetaan myös metsätaloutta ja turismia. Muista teollisuudenaloista mainittakoon elintarvike-, koneenrakennus- ja metalliteollisuus.

Kabardi-Balkariassa asuu 859 939 henkeä (2010). Väestöstä kaupunkilaisia oli 54,5 prosenttia. Suurin kaupunki on pääkaupunki Naltšik (240 203 as.). Muita kaupunkeja ovat Prohladnyi (59 601 as.), Baksan (36 860 as.), Nartkala (31 694 as.), Maiski (26 755 as.), Terek (19 170 as.), Tyrnyauz (21 000 as.) ja Tšegem (Чегем, 18 019 as.).[1] Asutus on keskittynyt maan keski- ja pohjoisosaan.

Naltšikissa toimii Kabardi-Balkarian valtionyliopisto sekä talouden, historian, kielen ja kirjallisuuden tutkimusinstituutti. Lisäksi maassa toimii vuoristogeologian tutkimuslaitos.

Kabardi‑Balkaria

Naltšik

Prohladnyi

Baksan

Nartkala

Maiski

Terek

Tyrnyauz

Tšegem

Anzorei

Soldatskaja

Zalukokoaže

Kašhatau

   Elbrusin   kansallis-
    puisto

 Kabardi‑Balkarian luonnonp.

Kabardi‑Balkarian   luonnonpuisto

Elbrus
5642 m

Dyhtau  
5204 m   

Škhara
5200 m

 Koštantau 5150 m

Stavropolin aluepiiri

Pohjois-Ossetia-Alania

Karatšai-Tšerkessia

Georgia

Suurimmat taajamat

 100 000-300 000 as.

 30 000-100 000 as.

 10 000-30 000 as.

  < 10 000 as.

Kabardi-Balkarian tasavalta, sen suurimmat taajamat ja piirikeskukset.

Kabardi-Balkaria jakautuu aluehallinnon ylemmällä tasolla kolmeen kaupunkipiirikuntaan ja kymmeneen piiriin.[1][12] Kaupunkipiirikuntia ovat tasavallan pääkaupunki Naltšik, Baksan ja Prohladnyi.[1] Kaupunkipiirikuntien ja piirien hallintokeskusten sijainti ilmenee oheisesta kartasta.

Elbrusin piirissä sijaitseva Tyrnyauzin kaupunki on Balkarian hallinnollinen keskus.

Kaupunkipiirikunnat ja piirit sekä näiden asukasluvut (2010).[1]

Kabardi-Balkarian perustuslaki hyväksyttiin 1. syyskuuta 1997. Kabardi-Balkarian korkein virka-asema on presidentin virka. Nykyinen presidentti Arsen Kanokov valittiin virkaansa syyskuussa 2005. Kabardi-Balkarian parlamentti on kaksikamarinen. Kamarit ovat tasavallan neuvosto ja edustajain neuvosto. Kummassakin kamarissa on 36 edustajaa, jotka valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kabardi-Balkaria Wikimedia Commonsissa

• Kabardino-Balkaria profile (englanniksi) (bbc.co.uk)
• Elbrusin kansallispuiston vyöhykejako (venäjäksi) (elbrus-park.narod.ru)