Kaarlo Waismaa

Kaarlo Waismaa, sukunimi esiintyy myös muodossa Vaismaa (24. lokakuuta 1869 Isokyrö – 1. joulukuuta 1947 Tampere) oli suomalainen Vapaakirkon lähetyssaarnaaja ja seurakunnan esimies.[1][2][3]

Waismaan vanhemmat olivat maanviljelijä Israel Waismaa ja Susanna Sevón. Hän pääsi ylioppilaaksi 1890 Vaasan yksityislyseosta ja hän suoritti teologisen alkututkinnon Helsingin yliopistossa 1891. Hän keskeytti kuitenkin teologian opintonsa ja siirtyi Vapaan lähetyksen (vuodesta 1923 alkaen Suomen Vapaakirkko) saarnaajaksi.[1][2]

Waismaa oli Vapaakirkollisen liikkeen matkasaarnaajana Intiassa Himalajan alueella 1898–1905 ja hän palasi vielä Intiaan matkasaarnaajaksi 1910–1912. Jälkimmäisellä kaudella hän viimeisteli julkaisukuntoon kirjoittamansa tiibetin kielen aapisen josta otettiin vuonna 1911 3 000 kappaleen painos Kalkutassa. Waismaa toimi Suomessa ollessaan Vapaan lähetyksen saarnaajakoulun opettajana Tampereella ja vuodesta 1913 hän oli lisäksi vapaakirkollisen Suomen Viikkolehden toimittajana. Vuodesta 1916 alkaen hän toimi Tampereen vapaakirkkoseurakunnan esimiehenä ja hänestä tuli 1923 Suomen Vapaakirkon hallituksen jäsen.[1][2]

Kaarlo Waismaa oli naimisissa 1898–1905 Johanna Helena Staudingerin (1865–1905) ja vuodesta 1906 Emma Helena Höglundin (1874–1958) kanssa. Waismaalla oli kaksi lasta ensimmäisestä ja viisi lasta toisesta avioliitosta.[1][2]