Kaarlo Rahikainen

Kaarlo Johannes (Juho) Rahikainen (17. maaliskuuta 1848 Mäntyharju – 16. tammikuuta 1909) oli suomalainen opettaja ja evankelisen herätysliikkeen maallikkosaarnaaja.[1]

Myllärin perheeseen Mäntyharjulla Anetun kylässä syntynyt Rahikainen sai perusopetuksen kiertokoulussa ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Pieksämäen kappalaisen avulla hän pääsi vuonna 1863 Jyväskylään 1847 perustettuun Grahnin koulun nimellä tunnettuun ala-alkeiskouluun, joka oli saanut nimensä koulun opettajan, varapastori Fredrik Grahnin (1809–1864) mukaan. Päästyään koulusta 1868 hän yritti turhaan päästä sotilasuralle Helsingin venäläisen junkkarikoulun oppilaaksi.[1][2]

Rahikainen saapui 1869 Viipuriin tapaamaan enoaan ja aikoi samalla hakea itselleen jotain tointa. Hänet valittiinkin 1869 perustetun Viipurin Diakonissalaitoksen opettajaksi opettamaan laitoksen orpo- ja lastenkodin lapsia. Hän tutustui Viipurissa kirkkoherran apulaisena toimineeseen pastori Johan Henrik Martiniin ja alkoi pitää tämän kanssa suuren suosion saavuttaneita herätyskokouksia. Heitä alettiin kuitenkin syyttää harhaoppisuudesta. Rahikainen erotettiin keväällä 1872 opettajantoimesta, kun herätysliikkeen piiriin oli liittynyt koulun ja diakonissalaitoksen oppilaita. Hän lähti sitten opiskelemaan Jyväskylän seminaariin ja valmistui sieltä 1873 kansakoulunopettajaksi.[1]

Rahikainen oli opettajana Pylkönmäellä ja jonkin aikaa Ylihärmässä. Koska opettaja toimi pitäjässä myös saarnaajana, Rahikainen suoritti saarnalupatutkinnon Porvoon tuomiokapitulissa tiettävästi ensimmäisenä maallikkona. Vuonna 1879 Rahikainen sai Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kolportöörikirjan, joka antoi hänelle oikeuden toimia yhdistyksen kiertävänä kirjanmyyjänä ja kiertävänä maallikkosaarnaajana. Rahikaisesta oli tullut jo 1874 Evankeliumiyhdistyksen asiamies, joka kiersi seurakunnissa pitämässä hartauspuheita ja evankeliumijuhlia.[1]

Vuonna 1890 Rahikainen muutti Helsinkiin Evankeliumiyhdistyksen toiseksi asiamieheksi. Hän kiersi ympäri Suomea eri seurakunnissa ja aloitti myös pyhäkoulutoiminnan. Hän oli mukana perustamassa 1890 yhdistyksen julkaisemaa Lasten lehteä, ja hänen kirjoituksiaan julkaistiin Kotilähetys- ja Suomen Lähetyssanomat -lehdissä sekä porilaisessa Raittiuden ystävät -lehdessä. Hän oli mukana Siionin Kanteleen toimitustyössä ja kirjoitti sitä varten myös lauluja.[1]

Rahikainen erosi 1899 Evankeliumiyhdistyksestä osaksi mielipide-eroavuuksien takia ja liittyi Suomen Lähetysseuraan, jolle hän myös testamenttasi omaisuutensa.[1]

Rahikainen on suomentanut sanat Suomen evenkelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virteen 341 Kiitos sulle, Jumalani.[3]