Kaarlo Hiltunen

Kaarlo Hiltusen vanhemmat olivat liikemies Karl Fredrik Hiltunen ja Maria Laine. Käytyään keskikoulun Lohjalla hän suoritti Suomen Näyttämöopiston kurssin vuosina 1928–1930 ja liittyi Viipurin Näyttämöön 1930.[1] Lyhyen Viipurin-kautensa jälkeen Hiltunen työskenteli näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1933–1934, Turun Työväen Teatterissa 1934–1935 ja tanssisolistina Suomalaisessa Oopperassa 1935–1936 Sen jälkeen hänellä oli jälleen kaksi näyttelijäkiinnitystä: Kotkan Maakuntateatteri 1936–1938 ja Porin Teatteri 1939–1940.[2]

Vuosina 1940–1950 Hiltunen työskenteli tanssisolistina, koreografina ja ohjaajana Suomalaisessa Oopperassa. Vuosina 1953–1955 hän toimi Jyväskylän Työväen Teatterin johtajana ja vuosina 1957–1959 Lahden Kaupunginteatterin johtajana. Vuonna 1960 Hiltunen aloitti työnsä MTV-Teatterin ohjaajana.[2][3] Lisäksi hän toimi Suomen Tanssitaiteilijain Liiton puheenjohtajana kahdesti, 1948–1949 ja 1950–1951.[4]

Hiltusen omia baletteja ovat muun muassa Anna meille anteeksi, Laitapuolella ja Noituutta. Hänen tanssiosiaan olivat muun muassa pääosa kappaleessa Sibeliana. Puhenäyttämöllä Hiltusen roolitehtäviin lukeutuivat esimerkiksi Fritz Junek (Ihmisiä jäälautalla) ja Simolan isäntä (Niskavuoren naiset).[5][6]

Hiltusen näyttämöohjauksia olivat muun muassa Niskavuori-sarja, Kuriton sukupolvi, ooppera Carmen ja baletti Pessi ja Illusia.[6]

Hiltunen työskenteli MTV-Teatterissa 1960- ja 1970-luvulla. Hän ohjasi muun muassa 11-osaisen televisiosarjan Havukka-ahon ajattelija (1971). Lisäksi hän suunnitteli koreografioita ohjaamiinsa televisiotuotantoihin.

Hiltunen teki pieniä sivuosia kahdessatoista valkokangaselokuvassa vuosina 1938–1958. Erkki Uotilan elokuvassa Sinä olet kohtaloni (1945) hänen nimensä oli muodossa Kalle Hiltunen. Hän näytteli Mirjami Kuosmasen tulkitseman Ruthin rakastajaa, Torstia.[7]

Kreditoimattomana näyttelijänä Hiltunen oli yhdessätoista valkokangaselokuvassa vuosina 1935–1951. Hiltusella oli kolme kreditoimatonta tanssijan tehtävää valkokankaalla: Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941). Ryhmy ja Romppainen (1941) sekä Herra ja ylhäisyys (1944).[7]

• Päällysviitta (1965)
• Mies joka nai mykän vaimon (1965)
• Leikkikumppanukset (1965)
• Havukka-ahon ajattelija (1971)
• Lennokki (1973)
• Olemisen kovat lait (1974)

• Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Kustannusliike Opas, Viipuri 1930.
• Martin, Timo – Niemi, Pertti – Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1974. ISBN 951-30-2505-5
• Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma: Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1950.
• Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1965.