Kaarlo Harteva

Kaarlo Jalmari Harteva, nimi vuoteen 1905 Karl Hjalmar von Haartman (20. huhtikuuta 1882 Sysmä – 8. marraskuuta 1957) oli suomalainen insinööri ja saarnaaja, joka oli käynnistämässä Jehovan todistajien toimintaa Suomessa 1910-luvun alussa.[1][2][3]

Hartevan isä oli maanviljelijä Karl Adolf von Haartman. Hän pääsi ylioppilaaksi yksityistodistuksella Viipurin reaalilyseosta 1901.[1]

Turkulainen liikemies Emil Österman tutustutti Hartevan Jehovan todistajien oppiin ja heidät molemmat kastettiin vuonna 1910. Jehovan todistajat tunnettiin liikkeen alkuvaiheissa Suomessa myös nimillä Kansainväliset raamatuntutkijat, Vartio-Tornin raamattu- ja traktaattiseura sekä russellilaisuus liikkeen perustajan Charles Taze Russellin mukaan. Österman ja Harteva vastasivat Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseurakunnan tuottaman kirjallisuuden suomentamisesta ja julkaisemisesta. He käynnistivät vuonna 1910 myös liikkeen oppien esitelmätilaisuudet aluksi Helsingissä, Turussa ja Tampereella ja sittemmin myös muissa kaupungeissa ja maaseudulla. Charles Taze Russell vieraili Suomessa elokuussa 1912 ja alkuvuodesta 1913 kansainvälisten raamatuntutkijain pääjulkaisu The Watch Tower alkoi ilmestyä suomeksi Vartio-Torni-nimellä. Vuoden 1913 lopulla perustettiin vielä Suomeen Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseurakunta.[4]

Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen 1914 johti russellilaisten Suomen liikkeen talousongelmiin ja jäsenkatoon. Toiminnan jatkon turvaamiseksi Harteva perusti vuonna 1916 Ararat-osuuskunnan, jonka ohjelmaan kuului erilaista harrastustoimintaa, kuten urheilua, vegetarismia sekä esperanton opiskelua. Russellin liikkeen amerikkalainen keskusjohto ei kuitenkaan tätä hyväksynyt ja Harteva joutui väistymään Suomen liikkeen johtotehtävistä. Harteva palasi takaisin Vartio-Tornin vastaavaksi toimittajaksi vuonna 1920 hänen suraajakseen tulleen Martti Liesin siirtyessä liike-elämän palvelukseen. Harteva oli sitten Vartiotorniseuran Suomen edustajana aina vuoteen 1950 saakka.[4]

1920-luvulla Jehovan todistajien liike alkoi julkaista Suomessa myös Kultainen Aika-lehteä vuodesta 1922 alkaen. Liike järjesti esitelmätilaisuuksia ja raamatullisaiheisia varjokuvanäytöksiä ympäri Suomea ja lisäksi järjestettiin kaksipäiväisiä konventteja, joiden ohjelmassa oli erilaisia yleisötilaisuuksia sekä usein kastetoimitus. Liike levitti myös kirjallisuuttaan suoraan yksityiskoteihin. 1920-luvun lopulta lähtien liike joutui Suomessa vaikeuksiin, kun sitä alettiin epäillä yhteyksistä juutalaisuuteen, vapaamuurariuteen tai bolshevismiin. Koska liike suhtautui kielteisesti asevelvollisuuteen sitä pidettiin myös yhteiskunnan vastaisena. Erityisesti teologian professori Antti J. Pietilä esiintyi liikkeen vastustajana lehdistön palstoilla. Vuonna 1940 Vartio-Tornin raamattu- ja traktaattiseurakunnan toiminta kiellettiin valtion vastaisena oikeuden päätöksellä. Samalla myös liikkeen kirjallisuus takavarikoitiin ja Kaarlo Harteva määrättiin kotiarestiin. Sodan jälkeen Jehovan todistajat rekisteröityi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1945 ja pääsi jatkamaan toimintaansa.[4]