Kaarlo Engelvuori

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin maanviljelyslyseosta vuonna 1911 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan 1911-1916 Dresdenin eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa vuosina 1911–1916 ja suoritti eläinlääkäritutkinnon vuonna 1916. Hänet vihittiin eläinlääketieteen tohtoriksi Leipzigin yliopistossa vuonna 1917. Hän osallistui heinäkuussa 1918 eläinlääkintäupseerikursseille Helsingissä. Hän on tehnyt useita opintomatkoja ulkomaille.[1][2]

Engelvuori liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 7. kesäkuuta 1916, josta hänet komennettiin apulaiseläinlääkäriksi Lockstedtin leirillä sijaitsevan hevossairaalan kirurgiseen osastoon. Hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1917 Saksan itärintamalle saksalaiseen jalkaväkidivisioona n:o 205:een ja määrättiin eläinlääkärinä hoitamaan hevossairaala n:o 305:n kirurgista osastoa. Engelvuori sai noin viikkoa ennen Riian valloitusta syyskuussa 1917 määräyksen järjestää ns. lentävän hevossairaalan, jonka päällikkönä hän osallistui Latvian ja Viron valtauksiin. Hän erosi Saksan armeijasta 1. huhtikuuta 1918.[1][2]

Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 27. kesäkuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen eläinlääkintämajurina 13. elokuuta 1918 ja toimi Vuoristoprikaatin (myöh. Jääkäriprikaati) eläinlääkärinä, mistä tehtävästä hän erosi 31. elokuuta 1921.[1][2]

Engelvuori hoiti Vaasan piirieläinlääkärin vuosina 1921 ja 1923 ja Vaasan kaupungin eläinlääkärin ja lihantarkastajan virkaa vuosina 1923 ja 1926. Hän toiminut yksityisenä eläinlääkärinä Vaasassa vuosina 1918–1928 ja 1930–1931. Haapaveden piirieläinlääkärinä hän toimi 1. heinäkuuta 1931 lähtien ja 1. lokakuuta 1935 alkaen Tammelan piirieläinlääkärinä aina vuoteen 1939 asti.[1][2]

Nivalan konikapina sai alkunsa kesäkuussa 1932 kun Haapaveden piirieläinlääkärinä toiminut Engelvuori (silloin vielä Engelberg) määräsi nivalalaisen pienviljelijän Sigfrid Ruuttusen Hilppa-tamman lopetettavaksi näivetystaudin vuoksi.

Talvisotaan hän osallistui eläinlääkärinä ensin 9. divisioonassa ja myöhemmin Lapin ryhmä 39:ssä sekä 14. divisioonassa. Jatkosotaan hän osallistui niin ikään eläinlääkärinä 5. divisioonassa vuosina 1941–1942 ja Ratsukoulussa vuodet 1942–1944 ja loppusodan Hevosvarikko 1:ssä. Sotien jälkeen hän palasi Tammelan piirieläinlääkäriksi. Hänet on haudattu Forssaan.[2]

Haapaveden kunnanvaltuuston jäsenenä Engelvuori toimi vuonna 1935. Tammelan Hipposyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1944–1952, Hämeen hevosjalostusliiton kunniajäsenenä vuosina 1950–1952, Suomen Eläinlääketieteellisen yhdistyksen jäsen.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Eläinlääkintämajuri 13. elokuuta 1918 Eläinlääkintäeverstiluutnantti 1941		Vapaudenristi 3. lk Vapaudenristi 4. lk Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Preussin Rautaristi 2. lk Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Voimaliiton mitali n:o 163

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.