Kaarlo Castrén

Rovastin poika Kaarlo Castrén valmistui vuonna 1887 oikeustieteen kandidaatiksi ja oli jo seuraavana vuonna perustamassa Castrén & Snellman -asianajotoimistoa. Asianajajan työn ohella Castrén työskenteli 1888–1892 myös virkamiehenä senaatin valtiovaraintoimituskunnassa. Vuosina 1892–1897 Castrén kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon. Säätyvaltiopäiville hän osallistui porvarissäädyssä Tornion edustajana 1894 ja Haminan edustajana 1905–1906, mutta ei ollut koskaan kansanedustaja.[3][4]

Castrén oli nuorsuomalaisessa puolueessa K. J. Ståhlbergin johtamalla maltillisella linjalla ("varpuset") ja toimi pitkään puolueen puheenjohtajana. Tehtävä oli lähinnä epäkiitollinen sovittelijan rooli, ja puolueen linjanvetäjinä toimivat muut. Castrén oli senaattorina siviilitoimituskunnassa 1906–1909 Mechelinin ja Hjeltin senaateissa. Hän erosi senaatista muiden nuorsuomalaisten kanssa vastalauseeksi keisarin laintulkinnalle maanvuokralain yhteydessä (ks. Toinen sortokausi), minkä jälkeen hän jälleen avasi asianajotoimiston.[3]

Castrén palasi politiikkaan, kun hänet marraskuussa 1918 nimitettiin valtiovarainministeriksi pääministeri Lauri Ingmanin I hallitukseen. Vaikka Castrén olikin valtiomuotokiistan yhteydessä allekirjoittanut yhden monarkiaa tukevan adressin, hän liittyi nyt tasavaltalaisten perustamaan Kansalliseen Edistyspuolueeseen.[3] Ingmanin hallituksen erottua Castrén nousi itse pääministeriksi, jossa toimessa hän oli 121 päivää, vuoden 1919 huhtikuusta elokuuhun.[1] Hänen hallituksensa tärkein aikaansaannos oli esityksen antaminen Suomen tasavaltaisesta hallitusmuodosta, jonka vahvistamisen jälkeen hallitus erosi.[3]

Edistyspuolueessa Castrén sijoittui selvästi oikealle laidalle, ja pääministerikautensa keskeisissä kiistoissa hän asettui usein tukemaan puolueensa auktoriteetin Ståhlbergin sijasta oikeistoa ja valtionhoitaja Mannerheimia. Kun Ståhlberg presidentiksi kohottuaan hylkäsi Mannerheimin vaatimukset, myös Castrén joutui väistymään. Hän etääntyi pian puolueesta ja siirtyi selvemmin oikealle, vaikkei aktiivisesti enää politiikkaan osallistunutkaan. Hän toimi oikeistolaisessa Suomen Suojelusliitossa ja julkaisi 1926 kirjan Punaisten hirmutyöt vapaussodan aikana – sitä varten, ettei totuus unohtuisi, jossa kuvattiin Suomen sisällissotaa tiukasti niin sanotun valkoisen totuuden näkökulmasta. Myöhemmin Castrén tuki myös Lapuan liikettä.[3]

Kaarlo Castrén toimi myös liike-elämässä. Kansallis-Osake-Pankin johtokunnassa hän oli 1898–1904 ja 1916–1922, samoin useiden muiden yritysten johtokunnissa, ja 1906 hän oli lyhytaikaisesti Suomi-yhtiön vt. toimitusjohtaja.[3]

Castrénin viimeinen aluevaltaus oli tutkimus Lars Levi Laestadiuksesta, tuloksena elämäkerta Kiveliön suuri herättäjä Lars Levi Laestadius (Otava, 1932).[3]

Castrénin ja hänen puolisonsa Elin Rosina Tamelanderin poika oli lääkäri, professori Harry Castrén.[5] Kaarlo Castrénin nuorempi veli Arthur Castrén oli senaattori ja nuorsuomalainen poliitikko. Senaattori Jalmar Castrén oli puolestaan veljesten serkku.

• Punaisten hirmutyöt vapaussodan aikana : sitä varten, ettei totuus unohtuisi. Kirja, Helsinki 1926 (Teoksen digitoitu versio (Työväenliikkeen kirjasto : Digitaalinen arkisto))
• Vakava sana vakavassa asiassa ; eripainos Kauppalehdestä n:o 203 3/9 1927. Helsinki 1927
• Sananen taloudellista puolustusvalmiuttamme koskevassa asiassa : välien selvittelyä; eripainos Uusi Suomi 17.8.1928. Helsinki 1928
• Taloudellinen puolustusvalmiutemme ja sen järjestely ; esitelmä Kansantaloudellisen yhdistyksen kokouksessa huhtikuun 25 p:nä 1928. Porvoo 1928
• Vad lapporörelsen är och vill. Helsingfors 1930
• Seurahuoneen hotelli 1831–1931 : merkintöjä hotellin historiasta. Helsinki 1931 (nimimerkillä Socius)
• Kiveliön suuri herättäjä Lars Levi Laestadius : elämäkerta. Otava 1932, 2. painos 1934
• Niilo Helander : Sivistyssäätiön perustaja. Helanderin säätiö, Helsinki 1936

• Vesa Vares: ”Castrén, Kaarlo”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 151–153. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. / Teoksen verkkoversio.

• Kaarlo Castrén : Karjalan metsämailta, Suomen Kuvalehti, 04.04.1925, nro 14, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kaarlo Castrén : Monnia vaanimassa, Suomen Kuvalehti, 20.08.1927, nro 34, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot