Kaarlo Angerkoski

Kaarlo Angerkoski syntyi Pietarin konepajan mekaanikon Karl Emil Angerkosken ja Anna Katarina Nyströmin perheen toiseksi lapseksi. Pari oli vihitty joulukuussa 1895, yhdeksän kuukautta Karl Angerkosken ensimmäisen vaimon, Fransilia Serafia Grönforsin kuoleman jälkeen. Kaarlon sisar oli häntä kahdeksan vuotta vanhempi laulaja-näyttelijä Aino Angerkoski (1898–1974). Jo kuusivuotiaana Kaarlo soitti viulua Pietarin suomalaisen yhteiskoulun juhlissa ja kymmenvuotiaana hän esiintyi Terijoella suuressa juhlassa.

Angerkosken perhe muutti Suomeen bolševikkien vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Kaarlo jätti oppikoulun kesken isänsä suostumuksella ja sai syksyllä 1924 kiinnityksen Viipurin Näyttämölle. Ensimmäiset lausuntatuntinsa Kaarlo oli saanut Näyttämön apulaisjohtaja Valle Sorsakoskelta edellisenä vuonna. Suuria rooleja hän ei Viipurin Näyttämöllä saanut.

Kesällä 1926 Kaarlo Angerkoski siirtyi Viipurin Työväen Teatteriin, jossa hän tapasi ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa Siiri Palmun. Angerkoski näytteli muun muassa klassikkotragediassa Othello Montanon roolin. Siiri Palmu oli samassa näytelmässä Jagon puoliso. Vuosina 1927 ja 1928 Angerkoski kierteli operettikiertueen kanssa ympäri Suomea. Tampereella Kaarlo Aarnin juhlanäytännössä Angerkoski teki vaikutuksen teatterinjohtaja Eino Salmelaiseen ja hänet kiinnitettiin Tampereen Teatteriin vuosiksi 1928–1931. Siellä hän oli mukana noin 40:ssä näytelmässä, muun muassa Agapetuksen Syntipukin Koikkalaisena (ensi-ilta 3. toukokuuta 1930). Samassa roolissa hän vieraili myös Kansallisteatterissa 18. marraskuuta 1930.

Kaudella 1931–32 Angerkoski oli samaan aikaan Turussa Siiri Palmun kanssa, tosin eri teattereissa. Turun Teatterissa Angerkoski tulkitsi jälleen Koikkalaista ja hänellä oli muun muassa Edmundin osa Shakespearen Kuningas Learissä. Kansan Näyttämöllä Helsingissä 1932–1933 Angerkosken roolit olivat melko vaatimattomia. Asiaan puututtiin Aika-lehdessä 24. maaliskuuta 1933: roolivalinnoista päättäviä henkilöitä syytettiin muun muassa nepotismista, sillä aikalaisarvostelijoiden mukaan Kansan Näyttämön johtajan Mia Backmanin poikaa Fritz-Hugo Backmania nähtiin paljon suuremmissa ja tärkeämmissä rooleissa. Kaarlo Angerkoski palasi Tampereen Teatteriin.

Angerkoski kihlautui Siiri Palmun kanssa jouluna 1932. He avioituivat 10. syyskuuta 1933. Molemmat näyttelivät kaudella 1933–34 Tampereen Teatterissa. Avioparin hääkuvaksi sai kelvata Jeppe Niilonpoika -näytelmän mainoskuva: Jeppe roikkuu hirsipuussa ja Nilla itkee sen juurella. Pariskunnan ainoa lapsi Sirkka-Liisa syntyi 6. maaliskuuta 1934. Ennen siirtymistään elokuvateollisuuteen Siiri ja Kaarlo Angerkoski olivat kiinnitettyinä Helsingin Kansanteatteriin 1934–1938. Kaarlo Angerkosken ensirooli Kansanteatterissa oli alokas Aaltonen nimimerkki Topiaksen näytelmässä Rykmentin murheenkryyni. Hän näytteli saman roolin näytelmän elokuvaversiossa vuonna 1938. Syksyllä 1934 hänellä oli pääosa Aleksis Kivi -aiheisessa Elsa Soinin näytelmässä Kivi jonka rakentajat hylkäsivät. Juhani Tervapään klassikkonäytelmässä Juurakon Hulda Angerkoski tulkitsi tuomari Soratien roolin.

Kaarlo Angerkosken elokuvadebyytti oli ollut vuonna 1929 mykkäelokuvassa Juhla meren rannalla. Viimeiset kopiot kyseisestä elokuvasta tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1959. Vaimonsa Siirin kanssa Angerkoski esiintyi vuonna 1933 viipurilaisen Havin Osakeyhtiön hygieniatuotteita promotoivassa elokuvassa Pikku myyjätär. Siinä hän on musiikkiopistolainen, joka rakastuu rohdoskaupan myyjättäreen. Suoritusta ylistettiin lehtiarvioissa. Elokuvassa Ja alla oli tulinen järvi (1937) Angerkoski on juoppohullu sahapatruunan poika. Roolisuoritus oli merkittävä taiteellinen voitto.

Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen Kaarlo Angerkoski siirtyi 1938, kuten vaimonsakin. Angerkosken SF-kiinnitys oli lyhyt, mutta menestyksekäs. Hän näytteli useissa aikansa komedioissa ja niitti mainetta sotilasfarssien sankarirooleissa. Näiden ohella hän näytteli muutamia dramaattisia luonneosia. Esimerkiksi elokuvassa Vieras mies tuli taloon (1938) hän tulkitsi juoppohullua insinööriä. Kritiikki ylisti Angerkosken asteikon laajuutta. Vuoden 1939 menestyselokuvassa Helmikuun manifesti hän näytteli tsaarin urkkijaa. Viimeinen roolisuoritus oli johtaja Anger vuonna 1939 kuvatussa elokuvassa SF-paraati. Angerkosken kaksi viimeistä elokuvaa, Serenaadi sotatorvella ja SF-paraati, julkaistiin postuumisti. Kriitikot luonnehtivat Angerkoskea ”armoitetuksi koomikoksi”, jonka kuolema oli suuri menetys elokuvataiteelle.

Kaarlo Angerkosken piti näytellä proviisori Himasen rooli Ossi Elstelän elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin, mutta hän kuoli kesken kuvausten. Hänen korvaajakseen valittiin Tauno Palo.

Viikonloppuna 30. syyskuuta – 1. lokakuuta 1939 Kaarlo Angerkoski matkusti vaimoineen Kotkaan. Hän vieraili Kotkan Näyttämöllä Isakin osassa näytelmässä Jääkärin morsian. Hänen sydämensä alkoi oireilla kesken näytöksen, ja väliajalla turvauduttiin lääkärin apuun. Angerkoski halusi kuitenkin näytellä Jääkärin morsiamen viimeisenkin näytöksen. Sydänkohtaus uusiutui matkalla kotkalaiseen tilapäisasuntoon. Viimeisinä hetkinään Kaarlo oli kahden vaimonsa Siirin kanssa. Lähteiden mukaan Siiri oli nostanut Kaarlon pään syliinsä, hän silitti miehensä otsaa ja puolentoista tunnin aikana elämä hiipui Kaarlo Angerkoskesta.

Sydänhalvaus oli Angerkosken virallinen kuolinsyy. Hän oli viettänyt kuluttavaa elämää; hän tupakoi ja joi valtavasti kahvia. Elokuvia kuvattiin toistuvasti yöaikaan. Häneltä puuttui varsinainen teatterikoulutus, joten varsinaisen tekniikan teorian hän joutui korvaamaan vaistoillaan ja hermoillaan, mikä kulutti voimia. Angerkoskea luonnehdittiin avoimeksi ja vilpittömäksi ihmiseksi. Mainittiin hänen älyllinen joustavuutensa ja reaalivaistonsa. Sanottiin, että kenellekään toiselle näyttelijälle ei rooliin eläytyminen tuottanut niin vähän vaikeuksia kuin Kaarlo Angerkoskelle. Hänet siunattiin 6. lokakuuta Hietaniemen kappelissa Helsingissä. Kuolinilmoitukseen Siiri Angerkoski valitsi muistolauseen ”Jumala on rakkaus”. Angerkoskien hauta on kappelin seinustalla (kortteli 32, rivi 3, hauta 16).

• Viipurin Näyttämö 1924 – 1926
• Viipurin Työväen Teatteri 1926 – 1927
• Koiton Näyttämö 1927
• Operettinäyttämö Martta Hannula ja Kaarlo Aarni 1927 – 1928
• Tampereen Teatteri 1928 – 1931
• Turun Teatteri 1931 – 1932
• Kansan Näyttämö 1932 – 1933
• Tampereen Teatteri 1933 – 1934
• Helsingin Kansanteatteri 1934 – 1938

• Uusitalo, Kari: Siiri ja Kaarlo – Näyttelijäparin tarina. Helsinki: Edita Publishing, 2002. ISBN 951-37-3690-3.
• Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Helsinki: Tammi, 1967.
• Uusitalo, Kari: Kaarlo Angerkoski Elonet. 17.4.2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.

• Kaarlo Angerkoski Internet Movie Databasessa. (englanniksi)