Kaarle XVI Kustaa

Kaarle Kustaa (Carl Gustaf Folke Hubertus) syntyi vuonna 1946 prinssi Kustaa Aadolfin ja prinsessa Sibyllan viidentenä lapsena. Syntyessään hän sai Jämtlandin herttuan arvonimen. Carl ja Gustaf ovat Ruotsissa perinteisiä kuninkaannimiä; Folke-nimen lapsi sai isoisoisänsä veljen mukaan ja Hubertus-nimen äitinsä veljen mukaan.[2]

Ruotsia hallitsi Kaarle Kustaan syntyessä hänen 90-vuotias isoisoisänsä Kustaa V. Kaarle Kustaa oli kruununperimysjärjestyksessä kolmas isoisänsä Kustaa VI Aadolfin ja isänsä Kustaa Aadolfin jälkeen. Kun Kaarle Kustaan isä kuoli vuonna 1947 lento-onnettomuudessa, Kaarle Kustaa nousi kruununperimysjärjestyksessä toiseksi isoisänsä jälkeen. Kruununprinssi hänestä tuli kolme vuotta myöhemmin, kun kuningas kuoli.[3]

Kaarle Kustaa kävi Kuninkaanlinnan lastentarhan ja sen jälkeen vuodesta 1952 alkaen tavallista Anna Bromsin koulua Sturegatanilla. Koulussa Kaarle Kustaalla oli dysleksia eli luku- ja kirjoitusvaikeuksia, mutta hän oli hyvä liikunnassa ja suosittu kaveriensa keskuudessa. Hän vannoi partiovalan vuonna 1956, ja on harrastanut partiota myöhemmälläkin iällään. 13-vuotiaana prinssi siirtyi seitsemäksi vuodeksi Sigtunastiftelsens Humanistiska Läroverk -sisäoppilaitokseen Sigtunaan. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1966 vaatimattomin arvosanoin.[4]

Tuleva kuningas opiskeli Uppsalan yliopistossa historiaa, sosiologiaa, valtiotieteitä, finanssioikeutta ja taloustieteitä. Hän ei kuitenkaan suorittanut arvosanoja tai käynyt tenteissä. Hänen kuningaskoulutusohjelmaansa kuului myös 177 päivän jakso koulutuslaiva Älvsnabbenilla sekä monenlaisia vierailuja ja tutustumiskäyntejä, joissa hän oppi Ruotsin yhteiskunnan tärkeimpiä toimintoja.[5]

Täytettyään 25 vuotta kruununprinssi oli jo riittävän vanha kuninkaaksi. Hän ei ollut vielä naimisissa, ja hänet tunnettiin Ruotsissa bileprinssinä, jonka naisseuralaiset vaihtuivat usein.[6]

Kun kuningas Kustaa VI Aadolf kuoli 15. syyskuuta 1973, 27-vuotiaasta kruununprinssistä tuli kuningas Kaarle XVI Kustaa, Euroopan sillä hetkellä nuorin kuningas. Hänet kruunattiin neljä päivää myöhemmin. [7] Kuninkaan motto on För Sverige – I tiden, 'Ruotsin hyväksi – ajan hengessä'.[8]

Kuningas meni naimisiin 19. kesäkuuta 1976 Münchenin kesäolympialaisten pääkisaemännän Silvia Renate Sommerlathin kanssa. Pariskunta oli tavannut Münchenin olympialaisissa kesällä 1972, ja kihlaus oli julkistettu maaliskuussa 1976. Pariskunta sai kolme lasta: Victoria (1977), Carl Philip (1979) ja Madeleine (1982). Perhe muutti Tukholman kuninkaanlinnasta vuonna 1982 asumaan Drottningholmin linnaan.[9]

Kuningas pysyi omasta toivomuksestaan kirkon päämiehenä, kun kirkko ja valtio erotettiin Ruotsissa vuonna 2000. Vuonna 2004 kuningas piti televisiossa tunteellisen ja henkilökohtaisen puheen tapaninpäivän tsunamin yhteydessä.[10]

Vuonna 2010 julkaistu Carl XVI Gustaf – Den motvillige monarken -paljastuskirja paljasti kuninkaan avioliiton ulkopuolisia naissuhteita ja väitti kuninkaan olevan hyvä ystävä erään alamaailmaan kuuluvan tukholmalaisen klubinomistajan kanssa. Kirjan julkaisun jälkeen kuninkaan suosio laski ruotsalaisten keskuudessa.[11]

Vuonna 2019 kuningas vapautti kahden nuoremman lapsensa lapset kaikista kuninkaallisista velvollisuuksista. Näin ollen prinssi Carl Philipin ja prinsessa Madeleinen lapset eivät enää saa hovin ylläpitoa, mutta kuningashuonetta koskevat opiskelu- ja työrajoitukset eivät myöskään enää koske heitä. Kuninkaan lapsenlapset saavat myös pitää tittelinsä ja ovat edelleen vanhoilla paikoillaan kruununperimyksessä.[12]

Jo vuonna 1975 Ruotsin valtiosääntö muuttui niin, että kuningas ei enää edes muodollisesti johtanut yksinään maata, vaan kaikki virallinen valta tuli nyt kansalta.[7] Ruotsin kuninkaan valta on nykyään seremoniallinen. Hän avaa valtiopäivät joka syyskuussa ja pitää puheen valtiopäiväedustajille. Hän johtaa tiettyjä valtuustoja ja edustaa Ruotsia valtiovierailuilla, joilla maa solmii henkilökohtaisia suhteita ulkovaltojen kanssa ja edistää vaihtoa. Kuningas akkreditoi suurlähettiläät. Hän on Ruotsin armeijan korkein edustaja sekä laivaston amiraali ja armeijan ja ilmavoimien kenraali.[13]

Kaarle Kustaan kansainvälisesti tunnetuin edustustehtävä on Nobel-palkintojen jako, minkä lisäksi hän jakaa Tukholmassa vuosittain myös Polar Music Prize -palkinnon. Kuninkaan nimipäivä 28. tammikuuta ja syntymäpäivä 30. huhtikuuta ovat Ruotsissa virallisia liputuspäiviä.

Kaarle Kustaa harrastaa kaikenlaista ulkoilua ja luonnossa liikkumista sekä ruoanlaittoa. Hän keräilee moderneja ruotsalaisia hopea- ja lasiesineitä sekä kirjoja.[14]

Ruotsin hallitsijana Kaarle Kustaa on automaattisesti kaikkien ruotsalaisten ritarikuntien suurmestari, eli "herra ja mestari" (ruots. herre och mästare).[15] Lisäksi kuninkaalle on myönnetty seuraavat ulkomaalaiset kunniamerkit:

1. Kruununprinsessa Victoria, Länsi-Götanmaan herttuatar (s. 1977)
2. Prinsessa Estelle, Itä-Götanmaan herttuatar (s. 2012)
3. Prinssi Oscar, Skånen herttua (s. 2016)
4. Prinssi Carl Philip, Värmlannin herttua (s. 1979)
5. Prinssi Alexander, Södermanlandin herttua (s. 2016)[31]
6. Prinssi Gabriel, Taalainmaan herttua (s. 2017)[32]
7. Prinsessa Madeleine, Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuatar (s. 1982)
8. Prinsessa Leonore, Gotlannin herttuatar (s. 2014)
9. Prinssi Nicolas, Ångermanlandin herttua (s. 2015)
10. Prinsessa Adrienne, Blekingen herttuatar (s. 2018)

• Hovi, Sanna-Mari: Viikingeistä Victoriaan: Ruotsin monarkian tarina. Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-314-3.

• Elgklou, Lars: Bernadotte-suvun tarina. Suomentanut Salmenoja, Margit. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1749-4.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle XVI Kustaa Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Kustaa VI Aadolf

Ruotsin kuningas 1973−

Seuraaja: (nykyinen)