Kaarle V (Ranska)

Kaarle V Viisas (21. tammikuuta 1338 – 16. syyskuuta 1380) oli Ranskan kuningas vuosina 1364–1380. Hän oli Juhana II Hyvän poika, kolmas Valois-sukuinen hallitsija ja ensimmäinen dauphin.

Kaarle V

Kaarle joutui 19-vuotiaana kruununprinssinä Poitiers’n taisteluun vuonna 1356, vaikka hänellä ei ollut lainkaan sotilaskokemusta. Kun kuningas Juhana II joutui tällöin englantilaisten vangiksi, piti Kaarlen toimia sijaishallitsijana vuosina 1356–1360. Kaarle kietäytyi maksamasta englantilaisten vaatimia lunnaita. Edelleen Kaarlen oli taisteltava Kaarle Navarralaista vastaan Ranskan sisällä ja pakenemaan Pariisista jacqueriekapinan mellakoita. Hän otti opikseen edellisten taistelujen virheistä ja varoi avoimia kenttätaisteluja englantilaisia vastaan.[1]

Hallituskaudellaan Kaarle V:llä oli hyviä neuvonantajia, joita kutsuttiin marmoseteiksi, ja hän onnistui kääntämään Ranskalle siihen asti katastrofaalisen satavuotisen sodan kulun. Entisten yltiöpäisten ritarirynnäköiden sijaan Kaarle V suostui vain pieniin taisteluihin. Hänen konnetaabelikseen nimittämänsä Bertrand du Guesclin oli alhaisaatelia ja saavuttanut asemansa yksinomaan ansioillaan.[1] Tämä ärsytti sekä omaa ritariylimystöä että Edvard III:a, joka haukkui Kaarle V:tä ”mokomaksikin asianajajaksi”. Kaarle V sanoi, että jos hän kerran on asianajaja, niin siinä tapauksessa hän haastaa Englannin oikeuteen. Vuoteen 1374 mennessä Ranska oli vallannut takaisin suurimman osan Englannin voittamista alueista. Kaarle kuoli 1380 ja häntä seurasi alaikäinen poika Kaarle VI.