Kaarle Sankala

Sankalan vanhemmat olivat maanviljelijä Jaakko Sankala ja Selma Tikkala. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Rauha Katariina Liedeksen kanssa.[1][2] Molemmat on haudattu Iin Kruununsaaren hautausmaalle.

Sankala kävi kansakoulun ja Alue- ja paikallispäälliköiden täydennyskurssin vuonna 1922 Suojeluskuntain päällystökoulussa sekä reserviupseeritutkinnon Oulussa vuonna 1935.[1][2]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Sankala työskenteli maanviljelijänä kotitalossaan Iin Ojakylässä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 11. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 10. toukokuuta 1916 ja palautettiin takaisin 2. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.[1][2]

Sankala saapui Suomeen (Vaasaan) jääkärien pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen Valkoiseen armeijaan aluksi 9. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin joukkueen varajohtajaksi ja myöhemmin komppanianvääpeliksi 26. maaliskuuta 1918 alkaen 4. Jääkärirykmentin 11. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sankala palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, mikä tunnettiin myöhemmin aluksi nimellä Jääkäripataljoona 2 ja myöhemmin Pohjolan Jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 21. tammikuuta 1919 Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:n 9. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin 1. huhtikuuta 1919 alkaen paikallispäälliköksi Iin suojeluskuntaan, missä hän palveli 1. elokuuta 1924 saakka. Myöhemmin hän työskenteli tilapäistöissä puutavara-alalla.[1][2]

Sankala osallistui talvisotaan Ampumatarvikevarastokomppanian taloudenhoitajana ja osallistui sotatoimiin Sallassa ja Säkkijärvellä. Välirauhan aikana hänet siirrettiin päälliköksi 11. Ampumatarvikevarastokomppaniaan, kunnes kotiuduttuaan hän siirtyi työnjohtajaksi ja rakennusmestariksi Rauma-Repola Oy:lle.[2]

Jatkosodan puhjettua hänet kutsuttiin jälleen palvelukseen ja komennettiin päälliköksi 17. Ampumatarvikevarastokomppaniaan ja hän osallistui jatkosodassa sotatoimiin Syväsenvaaralla ja Alakurtissa. Jatkosodan jälkeen hän siirtyi takaisin Rauma - Repola Oy:n palvelukseen, nyt Martinniemen tehtaalle rakennusmestariksi ja palvelikin rakennusmestarina vuoteen 1953 saakka.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 1. toukokuuta 1918 Suojeluskuntaupseeri 10. heinäkuuta 1922 Resvin vänrikki 31. toukokuuta 1935 Luutnantti 1940		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Karjalan muistomitali Aunuksen muistomitali Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali Keskuskauppakamarin hopeinen ansiomerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.