Kaarle Nordenstreng

Kaarle Tapani Jorma Johannes Magnus Bertel Nordenstreng (s. 9. kesäkuuta 1941 Helsinki) on tiedotusopin professori.[2] Nordenstrengin erityisaloja ovat viestinnän teoria, kansainvälinen viestintä ja mediapolitiikka. Hänet tunnetaan kotimaassa ja ulkomailla laajasti verkostoituneena tutkijana ja journalistikouluttajana.[3]

Kaarle Nordenstreng
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Helsinki [1]
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti professori
Aiheesta muualla
Kotisivu

Ura

Nordenstreng toimi Yleisradiossa kuunnelmien lapsenäänenä vuodesta 1955 ja nuorten ohjelmien tekijänä vuodesta 1956. Radion nuorten ohjelmien vastaavana toimittajana oli tällöin Sauvo Puhtila, jonka jälkeen Nordenstreng jatkoi samassa tehtävässä heinäkuusta 1962 toukokuuhun 1963. Kesäkuussa 1963 Nordenstreng aloitti varusmiespalveluksen Ilmavoimien Viestipataljoonassa Tikkakoskella, mistä hän vapautui toukokuussa 1964 reservin vänrikkinä suoritettuaan talvella Haminassa RUK:n kurssin 114.[2]

Nordenstreng opiskeli Helsingin yliopistossa psykologiaa, fonetiikkaa, filosofiaa, historiaa ja kansantaloutta. Hän valmistui humanististen tiededen kandidaatiksi 1963, maisteriksi 1965 ja lisensiaatiksi 1966. Vuonna 1965 hänestä tuli sekä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun lehdistö- ja tiedotusopin assistentti että Yleisradion ja yliopistojen välisen tutkimusryhmän sihteeri.

Syyslukukauden 1966 Nordenstreng vietti tutkijavaihdossa Yhdysvalloissa Southern Illinois Universityn journalistiikan laitoksessa ja vuoden 1967 alkupuolen hän matkusteli Yhdysvalloissa tutustuen sikäläiseen mediatutkimukseen sekä journalismin opetukseen. USA:sta palattuaan keväällä 1967 hän siirtyi Yleisradion pitkän tähtäimen suunnittelu- ja tutkimuselimen (PTS) tutkimusasiantuntijaksi. Vuonna 1969 Nordenstreng väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Hänet nimitettiin elokuusta 1971 alkaen Tampereen yliopiston tiedotusopin professoriksi uudessa radio- ja tv-opin virassa, joka oli lajissaan ensimmäinen Pohjoismaissa.

Nordenstreng on ollut vierailevana professorina useissa Yhdysvaltain yliopistoissa (lukukaudet University of California at San Diego 1977, University of Maryland 1991, University of Minnesota 1994, University of Texas at Austin 1995). Vuonna 1981 hän työskenteli Tansaniassa Unescon asiantuntijana ja vuonna 1987 Tsekkoslovakiassa journalismitutkimuksen asiantuntijana.

Nordenstreng on toiminut lukuisten komiteoiden ja toimikuntien jäsenenä (Suomen Unesco-toimikunta, Viestintäpoliittinen komitea, ETYK-toimikunta, Mediakulttuuritoimikunta ym). Kansainvälisesti hän on toiminut mm. mediatutkijoiden maailmanjärjestön IAMCR:n (International Association for Media and Communication Research) varapresidenttinä 1972–88.

Nordenstreng toimi Neuvostoliiton ohjaaman journalistien maailmanjärjestön IOJ:n (International Organization of Journalists) presidenttinä vuosina 1976–90.[4]

Toukokuussa 2009 Nordenstreng piti jäähyväisluentonsa ”Myötäjuoksijan yksinpuhelu”. Hän oli tuolloin Suomen pisimpään virassa ollut professori. Sen jälkeen hän on Tampereen yliopiston emeritusprofessori.

Yksityiselämä

Nordenstrengin ensimmäinen puoliso oli Irmeli Miettinen vuosina 1967–73, ja vuodesta 1978 Nordenstreng on ollut naimisissa professori Ullamaija Kivikurun kanssa; hänellä on kaksi lasta. Hänen poikansa Markus Nordenstreng on muusikko.

Teoksia

Kirjoittajana
  • Kaksi tulevaisuudennäkijää: Buckminster Fuller ja Marshall McLuhan, 1967.
  • Toward Quantification of Meaning: An Evaluation of the Semantic Differential Technique, 1969 (väitöskirja).
  • Transformation Analysis of Statistical Variables, yhdessä Yrjö Ahmavaaran kanssa, 1970.
  • Tutkimuskohteena radio ja televisio, 1970.
  • Joukkotiedotus yhteiskunnassa: Johdatus joukkotiedotuskasvatukseen, yhdessä Yrjö Ahmavaaran, Sirkka Minkkisen, Max Randin ja Margaretha Starckin kanssa, 1971.
  • Tajuntateollisuus: Viestintäpolitiikan näköaloja, 1974.
  • Television Traffic: A One-way Street? A Survey and Analysis of the International Flow of Television Programme Material, yhdessä Tapio Variksen kanssa, 1974 (ilmestyi myös ranskan ja espanjan kielillä).
  • Tiedotusoppi: Johdatus yhteiskunnallisten viestintäprosessien tutkimukseen, 1975, 2. korjattu laitos 1978 (käännetty ruotsiksi, tanskaksi ja unkariksi).
  • Joukkotiedotus, yhdessä Sirkka Minkkisen, yhdessä Max Randin ja Margaterha Starckin kanssa, 1978.
  • Mass Media Declaration of UNESCO, yhdessä Lauri Hannikaisen kanssa, 1984.
  • Foreign News in the Media: International Reporting in 29 Countries, yhdessä Annabelle Srebernyn ja muiden kanssa, 1985 (ilmestyi myös ranskan ja espanjan kielillä).
  • Useful Recollections: Excursions into the History of the International Movement of Journalists, yhdessä Jiri Kubkan kanssa, Part I 1986, Part II 1988 (käännetty ranskaksi ja espanjaksi).
  • Normative Theories of the Media: Journalism in Democratic Societies, yhdessä Clifford Christiansin, Theodore Glasserin, Denis McQuailin ja Robert Whiten kanssa, 2009.
  • A History of the International Movement of Journalists: Professionalism Versus Politics, yhdessä Ulf Jonas Björkin, Frank Beyersdorfin, Svennik Høyerin ja Epp Laukin kanssa, 2016.
  • The Rise and Fall of the International Organization of Journalists Based in Prague 1946-2016, Part III of Useful Recollections, 2020.

Toimittajana
  • Joukkotiedotus ja yleisö, toim. KN, 1969
  • Informational Mass Communication: A Collection of Essays, toim. KN, 1974.
  • National Sovereignty and International Communication, toim. KN & Herbert Schiller, 1979 (1993 nimellä Beyond National Sovereignty: International Communication in the 1990s).
  • Suomen viestintäjärjestelmä, toim. KN & Osmo A Wiio, 1986 (1994 nimellä Joukkoviestintä Suomessa).
  • Journalist: Status, Rights and Responsibilities, toim. KN & Hifzi Topuz, 1989.
  • Kansainvälinen journalistietiikka, toim. KN, 1992.
  • The Global Media Debate: Its Rise, Fall and Reneval, toim. George Gerbnet, Hamid Mowlana & KN, 1993.
  • Sananvapaus, toim. KN, 1996 (2015 nimellä Sananvapaus Suomessa).
  • Towards Equity in Global Communication: MacBride Update, toim. Richard Vincent, KN & Michael Traber, 1999 (2016 nimellä Towards Equity in Global Communication?, toim. Richard Vincent & KN).
  • Russian Media Challenge, toim. KN, Elena Vartanova & Yassen Zassoursky, 2001.
  • Suomen mediamaisema, toim. KN & Osmo A Wiio, 2001 (2017 KN & Hannu Nieminen).
  • Mapping BRICS Media, toim. KN & Daya Thussu, 2015.
  • BRICS Media Reshaping the Global Communication Order? toim. Daya Thussu & KN, 2021

Lähteet
  1. Agendalla aikaa, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. Esittely | Kaarle Nordenstrengin akateeminen kotisivu | Tampereen korkeakouluyhteisö Kaarle Nordenstrengin akateeminen kotisivu. Viitattu 1.4.2022.
  3. Erkki Karvonen, Jukka Pietiläinen, University of Tampere: Kaarle Nordenstreng - Viestintätieteen suurlähettiläs - Ambassador of Communication Research. Tampereen yliopisto, 2001. ISBN 978-951-44-5473-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.4.2022). fi
  4. Haataja, Lauri, Pietilä, Jyrki ja Pietiläinen, Tuomo: Demokraattinen journalisti. Suuri suomalainen sillanrakennus maailman mahtavimmassa toimittajajärjestössä. WSOY, 1996.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.