Kaariteltta
Kaariteltta eli tunneliteltta on teltta, jossa telttakangasta kannattelevat teltan poikkisuunnassa rinnakkain olevat kaaret, kun kupoliteltassa kaaret ovat ristikkäin kohtisuorassa muodostaen korkean kupolin ja harjatelttaa puolestaan kannattavat päädyissä olevat pystysuorat salot. Monet vaellusteltat ovat muodoltaan kaaritelttoja.
Suuria kaaritelttoja käytetään varastointitarkoituksiin tai sotilaallisiin tarkoituksiin. Joistakin esimerkiksi lääkintään sotatoimissa tai siviilikriisinhallinnassa käytetyistä kaariteltan tyyppisistä teltoista puuttuvat metalliset kaaret. Näiden tukirakenteen muodostavat ilmalla täytettävät kumiset tai muoviset kaarimaiset ontelot.
Vaellustelttana
Tunneliteltta on suosittu vaellusteltta, jonka pystyttäminen on kohtuullisen helppoa ja joka tarjoaa hyvät tilat suhteessa painoon. Jotta teltta pysyisi pystyssä, riittää, että teltan tunnelin molemmat päät on kiinnitetty maahan. Usein on kuitenkin syytä vahvistaa telttaa naruilla ja kiiloilla, ja etenkin tuulisissa olosuhteissa tämä on välttämätöntä. Jos tunneliteltta pystytetään tuulen suuntaisesti, sen tuulenkestävyys on yleensä hyvä. Sivutuulessa kaaret joustavat ja teltan tuulenkesto on sivunarujen varassa.
Useimmat tunneliteltat on suunniteltu siten, että ainakin teltan toiseen päähän tulee eteinen, jota voidaan käyttää varusteiden säilyttämiseen, ruoanlaittoon ja pukeutumistilana huonolla säällä. Lisäämällä yksi kaari perustelttaan voidaan eteistä jatkaa pidemmäksi, jolloin sen käytettävyys monipuolistuu kohtuullisen pienellä painonlisäyksellä.
Useimmissa tunneliteltoissa on molemmissa päädyissä aukot ylhäällä ilmanvaihtoa varten, minkä lisäksi teltan helma saattaa olla suunniteltu nostettavaksi.
Talvella kannattaa tunneliteltassa kaivaa kuoppa sisäteltan eteen, sillä tämä lisää oleskelumukavuutta huomattavasti.
Lähteet
- Jansson, Matti & Heino, Tuulia: Tunnelit. (Tunnelitelttojen vertailu) Erä, 1983, 6. vsk, nro 3, s. 23-27.
- Suomela, Kari: Yöksi tunneliin. (Vaeltajan tunneliteltat) Erä, 1994, 17. vsk, nro 7, s. 74-81.