HMS Zetland

Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 20. joulukuuta 1939 vuoden 1940 hätäohjelmassa Yarrowilta, jossa köli laskettiin 2. lokakuuta 1940 työnumerolla J1854. Alus laskettiin vesille 7. maaliskuuta 1942 ja valmistui 27. kesäkuuta seuraavana vuonna.[1]

Palvelukseen oton jälkeen alus siirrettiin heinäkuussa 1942 Scapa Flowhun varustettavaksi ja koulutettavaksi. Alus liittyi elokuun alussa Londonderryyn sijoitettuun erityissaattajaosastoon (engl. Special Escort Force), mistä tehtävästä samalla vapautettiin.[1]

Alus suojasi 3. elokuuta Gibraltarille operaatio Pedestalin saattuetta WS21S ja 10. elokuuta hävittäjäjäosaston mukana Force Z:aa, jonka tehtävänä oli suojata saattuetta Gibraltarilta Sisilian kapeikkoon. Seuraavana päivänä saattue joutui jatkuviin ilmahyökkäyksiin. Saattueen saavuttua Sisilian kapeikkoon Zetland palasi Force Z:n mukana Gibraltarille. Osastosta alus erkani 14. elokuuta suojatakseen HMS Rodneyn Gibraltarille, jonne saavuttuaan alus liittyi 16. elokuuta kotimatkaa varten Freetownista saapuneeseen saattueeseen SL118. Saattue joutui 19. elokuuta sukellusveneryhmä Blücherin maaliksi. Alus erkani 21. elokuuta saattueesta Puolan laivaston ORP Błyskawican kanssa suojatakseen aseistetun kauppalaivan HMS Cheshiren korjattavaksi Belfastiin, mistä se palasi Londonderryyn saattajaosastoon.[1]

Alus liittyi 28. elokuuta Clydessä HMS Bicesterin, HMS Bulldogin ja HMS Keppelin kanssa paikallissuojauksena saattueeseen WS22, josta erkani 1. syyskuuta liittyen saattueeseen SL119. Alus suojasi RMS Queen Elizabethia läntisen reitin alueella, minkä jälkeen se palasi Londonderryyn. Alus liittyi 4. lokakuuta Clydessä Bicesterin ja HMS Wrestlerin kanssa paikallissaattueeksi saattueeseen WS23, josta erkani 10. syyskuuta palaten Clydeen. Alus suojasi Kotilaivaston raskaiden alusten siirtoja, jolloin se sai pohjakosketuksessa vaurioita. Aluksen vauriot korjattiin Greenockissa.[1]

Lokakuussa alus määrättiin Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Palattuaan telakalta alus lähti 28. lokakuuta Londonderrystä Gibraltarille 57. hävittäjäviirikköön, jonka mukana se liittyi marraskuun alussa maihinnousun itäiseen tukiosastoon. Alus tuki 8. marraskuuta tykkitulella Algerin maihinnousua, jolloin se muun muassa tuhosi Cape Matifan linnakkeen valonheittimet. Alus hinasi vaurioituneen HMS Broken pois alueelta. Hinauksen aikana alukset kolaroivat, minkä seurauksena Broke upposi. Zetlandin miehistö pelasti uppoavan aluksen eloonjääneet. Joulukuun alus suojasi Pohjois-Afrikan rannikon saattueita.[1]

Aluksen miehistö pelasti 30. tammikuuta 1943 30 merimailia Bougien koillispuolella Algerian rannikolla Saksan laivaston sukellusvene U-596:n torpedoiman korvetti HMS Samphiren neljä eloonjäänyttä.[1]

Toukokuussa alus määrättiin estämään akselivaltojen joukkojen evakuointia operaatio Retributionissa. Alus upotti 9. toukokuuta pienen aluksen Bicesterin kanssa, mutta hävittäjät joutuivat Supermarine Spitfiren hyökkäyksen kohteeksi. Bicester vaurioitui pahoin. Operaatiosta vapauduttuaan Zetland poistettiin palveluksesta heikon kuntonsa vuoksi. Kesäkuussa alus lähti kotimaahan ja saapui 7. kesäkuuta Jarrowiin Palmersin telakalle, jossa ollessaan se määrättiin heinäkuussa Maltalle sijoitettuun 59. hävittäjäviirikköön. Alus siirtyi 16. elokuuta telakalta Tobermoryyn koulutettavaksi.[1]

Alus lähti 20. syyskuuta Välimerelle ja se liittyi lokakuun alussa viirikköönsä aloittaen saattuepalveluksen. Alus vaurioitui pahoin 2. joulukuuta Bariin tehdyssä ilmahyökkäyksessä, jonka aikana upposi 17 rahtialusta. Bicester hinasi vaurioituneen aluksen Tarantoon korjattavaksi. Alus palasi 16. tammikuuta 1944 viirikköönsä, jonka mukana se aloitti Adrianmeren saattueiden suojaamisen sekä maajoukkojen tukemisen. Alus tulitti 12. maaliskuuta Dubrovnikiin sijoitettuja valonheittimiä HMS Lauderdalen kanssa.[1]

Heinäkuussa alus määrättiin Yhdysvaltain laivaston johtamaan Etelä-Ranskan maihinnousuun. Se siirtyi Napoliin HMS Oakleyn kanssa valmistautuakseen maihinnousuun CAMEL-saattajaosaston kanssa. Alus liittyi 9. elokuuta kahdeksan joukkojenkuljetusaluksen sekä lukuisten maihinnousualusten muodostamaan saattueeseen SS1 aloittaen matkan Napolista Ajaccioon. Alus lähti 13. elokuuta Ajacciosta edelleen CAMEL-sektorille, jonka edustalla se partioi 15. elokuuta alkaen. Vapauduttuaan syyskuussa operaatiosta alus palasi Kuninkaallisen laivaston alaisuuteen liittyen viirikköönsä. Se siirrettiin 24. syyskuuta osaksi brittiläistä Egeanmeren osastoa tukemaan Egeanmeren saarten ja Kreikan mannermaan takaisinvaltausta. Alus saapui 28. syyskuuta Pagadianlahdelle Scarpantoon HMS Breconin ja HMS Liddesdalen kanssa, jossa ne upottivat pieniä rannikkoaluksia sekä tuhosivat rannikkopatterin.[1]

Alus oli Välimerellä, kunnes se tammikuussa 1945 määrättiin palaamaan kotimaahan. Alus lähti Kanaalin saattueiden suojaksi Harwichiin, jonne se saapui 4. helmikuuta liittyen 16. hävittäjälaivueeseen. Alus sai määräyksen liittyä huollon jälkeen Itäiseen laivastoon. Toukokuussa Euroopan sotatoimien päätyttyä alus jäi laivueeseen tukemaan miehitysjoukkoja, kunnes sen huolto määrättiin Aleksandriaan. Alus lähti kesäkuussa Aleksandriaan telakalle ja valmistautumaan siirtoonsa Itäiseen laivastoon. Elokuussa aluksen siirron tarve poistui Japanin antauduttua ja siirto peruutettiin. Lokakuussa alus palasi telakalta kotimaahan, jossa se liitettiin Portsmouthin paikallislaivueeseen. Alus oli koulutus- ja satamatehtävissä, kunnes se poistettiin 1946 palveluksesta ja siirrettiin reserviin.[1]

Alus lainattiin vuoden 1952 lopulla Norjan laivastolle neljäksi vuodeksi. Norjan hallitus osti aluksen heinäkuussa 1956 nimeten sen KNM Tromsøksi. Alus modernisoitiin muuttamalla sen masto verkkorakenteiseksi ja korvaamalla X-torni kahdella Squid-sukellusveneentorjuntaheittimellä. Aluksen runkonumerona oli Norjassa ensin vuodesta 1950 D311 ja fregatiksi luokittelun jälkeen F311. Alus poistettiin palveluksesta ja myytiin romutettavaksi 1965.[1]

• English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)