HMS Newport (G54)

HMS Newport (viirinumero G54) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Sigourney, joka luovutettiin Halifaxissa Kuninkaalliselle laivastolle sopimuksen mukaisesti.

HMS Newport
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bethlehem Steel, Fore River, Yhdysvallat
Kölinlasku 25. elokuuta 1917
Laskettu vesille 16. joulukuuta 1917
Palveluskäyttöön 5. joulukuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä Norjan laivastolla maaliskuusta 1941 kesäkuuhun 1942 nimellä KNM Newport
Loppuvaihe romutettu 18. helmikuuta 1947
Tekniset tiedot
Uppouma 1 260 t
Pituus 95,81 m
Leveys 9,30 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 30 000 hv
Nopeus 35,5 solmua (66 km/h)
Miehistöä 158
Aseistus
Aseistus 4 x 4"/L50 tykkiä
1 x 3"/L23 ilmatorjuntatykki
6 x 21" (533 mm) torpedoputkea

Valmistus
Pääartikkeli: Wickes-luokka

Yhdysvaltain laivasto tilasi aluksen Quincystä Massachusettsista Fore River Shipbuilding Companyltä, missä köli laskettiin 25. elokuuta 1917. Alus laskettiin vesille 16. joulukuuta kumminaan rouva Granville W. Johnson ja otettiin palvelukseen 15. toukokuuta 1918 ensimmäisenä päällikkönään W. N. Vernon.[1]

Palvelus

USS Sigourney saattoi 27. toukokuuta Yhdysvalloista Ranskaan joukkojenkuljetusaluksen. Saavuttuaan Brestiin alus liitettiin Ranskan rannikolla toimivaan laivasto-osastoon (engl. Commander Naval Force, France) ja se suojasi ensimmäisen maailmansodan lopun sukellusveneiden toiminta-alueella eli noin 500 merimailia Brestistä länteen. Pääosassa saattuetehtäviä alus oli osaston johtoaluksena, mutta se ei saanut yhtään upotusta itse.[1]

Aselevon astuttua voimaan 11. marraskuuta alus osallistui erilaisiin tehtäviin Euroopan rannikolla kuten joulukuun alussa kuten presidentti Wilsonia Yhdysvalloista Ranskaan kuljettaneen USS George Washingtonin neljän hävittäjän saattueen johtoaluksena. Sigourney lähti Brestistä 26. joulukuuta ja se saapui 8. tammikuuta 1919 Bostoniin, missä tehdyn huollon ja Newportin kesäsotaharjoitusten jälkeen alus siirrettiin 1. marraskuuta reserviin ja poistettiin palveluksesta 26. kesäkuuta 1922 palveluksesta Philadelphiassa.[1]

Alus palautettiin 23. elokuuta 1940 palvelukseen Philadelphiassa. Se purjehti Halifaxiin Nova Scotiaan, jossa alus poistettiin uudelleen palveluksesta 26. marraskuuta. Alus luovutettiin vielä samana päivänä Kanadan laivaston ylläpitomiehistölle[1], koska Britannian kuninkaallisen laivaston alukselle toimitettu miehistö ei ollut saapunut. Alus otettiin palvelukseen 5. joulukuuta ja se nimettiin HMS Newportiksi. Alus saapui 20. joulukuuta Belfastiin, mistä se jatkoi edelleen Plymouthiin.[2] Yhdysvaltain laivasto poisti aluksen luettelostaan 8. tammikuuta 1941[1].

Alus vaurioitui lievästi ilmahyökkäyksessä Belfastissa. Sillä todettiin Irlanninmerellä konevika, minkä vuoksi se siirtyi Milford Haveniin korjattavaksi. Alus siirrettiin Cardiffiin telakalle ja edelleen 16. tammikuuta muutostöitä varten Devonportin telakalle. Maaliskuussa alus siirrettiin telakalla ollessa Norjan laivastolle ja samalla se määrättiin läntisen reitin alaisuuteen Londonderryn 43. saattajaryhmään.[2]

KNM Newport

Elokuussa alus palautettiin palvelukseen ja liittyi ryhmäänsä. Alus siirrettiin 23. lokakuuta Liverpoolissa korjattavaksi telakalle, minkä aikana se siirrettiin Liverpooliin sijoitettuun 7. saattajaryhmään. Alus palasi palvelukseen marraskuussa liittyen ryhmäänsä.[2]

Alus suojasi ryhmänsä mukana Atlantin saattueita, kunnes se kolaroi 25. maaliskuuta 1942 HMS Beverleyn kanssa. Alus poistettiin palveluksesta ja se siirrettiin Liverpooliin korjattavaksi. Alus siirrettiin 13. huhtikuuta Devonportiin viimeisteltäväksi, missä sen norjalainen miehistö poistui aluksen palatessa kesäkuussa Kuninkaallisen laivaston hallintaan.[2]

HMS Newport

Syyskuussa HMS Newport siirrettiin edelleen korjausten jatkamiseksi Southamptoniin. Joulukuussa aluksen käyttökelpoisuus päätettiin selvittää. Alus todettiin sopimattomaksi tehtäväänsä ja se määrättiin lentokoneiden maalilaivaksi. Alus riisuttiin vuoden 1943 alussa aseista ja muista tarpeettomista järjestelmistä. Alus palautettiin palvelukseen huhtikuussa ja se oli koeajoissa toukokuun. Alus oli kesäkuusta alkaen lentokoneiden maalilaivana Irlanninmerellä.[2]

Maaliskuussa 1944 alus siirrettiin Rosythiin, josta se jatkoi tehtäväänsä, kunnes se päätettiin poistaa palveluksesta kesäkuussa 1945. Alus poistettiin 4. heinäkuuta palveluksesta ja se siirrettiin Rosythin reserviin. Elokuussa alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin Japanin antauduttua BISCOlle, joka siirsi romuttamisen M. Brechin Shipbreakersille Grantoniin. Alus saapui 18. helmikuuta 1947 hinattuna romutettavaksi.[2]

Lähteet
  • Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.