Korkein hallinto-oikeus

Suomen korkein hallinto-oikeus (lyh. KHO[1]; ruots. högsta förvaltningsdomstolen, lyh. HFD) käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa ja toimii alempien viranomaisten lainkäytön oikeellisuuden valvojana. Tuomioistuin on perustettu vuonna 1918, ja se sijaitsee Helsingissä.

Waldemar Aspelinin suunnittelema korkeimman hallinto-oikeuden talo Fabianinkadulla Helsingissä valmistui 1901.

KHO:n tehtävät eivät korkeimman oikeuden tavoin ole painottuneet ennakkopäätösten luomiseen vaan valitustuomioistuimena toimimiseen. Valituslupajärjestelmä on vähitellen kuitenkin laajentunut käsittämään lukuisia eri asiaryhmiä ja kattaa nykyisin yli puolet kaikista saapuvista asioista. Tämä on korostanut korkeimman hallinto-oikeuden tehtävää oikeus- ja hallintokäytön ohjauksessa.[2]

Henkilöstö
KHO:n täysistuntosali.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareina toimivat presidentti ja noin 20 oikeusneuvosta, joista osa on määräaikaisia.[3]

Tuomioistuimen presidenttinä on 1.9.2018 lähtien toiminut oikeustieteen tohtori Kari Kuusiniemi.[4]

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on noin 40 juristia esittelijänä ja noin 40 muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Kansliaa johtaa kansliapäällikkö.[3]

Asiat käsitellään kolmessa jaostossa.[5]

Historiaa

Autonomian aikana oikeusturvasta hallintoasioissa vastasivat hallintoviranomaiset. Ylimpänä lainkäyttö- ja hallintoelimenä toimi senaatin talousosasto, joka käsitteli viimeisenä muutoksenhakuasteena valitukset alempien hallintoviranomaisten ja kuntien päätöksistä.[6] Suomen itsenäistyttyä sellaiset hallintoasioihin liittyvät lainkäyttötehtävät, jotka olivat kuuluneet senaatin talousosastolle, siirrettiin pääosin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka perustettiin Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetulla lailla 22. heinäkuuta 1918. Korkein hallinto-oikeus aloitti varsinaisen toimintansa 2.9.1918.[7] Alemmanasteinen hallintolainkäyttö jäi edelleen hallintoviranomaisille, ja ensimmäisen asteen valituseliminä toimivat lääninhallitukset, keskusvirastot ja ministeriöt.[6]

Vuoden 2016 loppuun saakka korkeimman hallinto-oikeuden jäsenillä, sen presidenttiä lukuun ottamatta, oli virkanimikkeenä hallintoneuvos. Nykyisin nimikkeenä on oikeusneuvos.lähde?

Korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet
Korkeimman hallinto-oikeuden sinetti.

Presidentit
Presidentti[8] Virkakausi
K. J. Ståhlberg 1918–1919
Hugo Rautapää 1919–1922
Karl Söderholm 1923–1929
Urho Castrén 1929–1956
E. J. Ahla 1957–1958
Reino Kuuskoski 1958–1965
Aarne Nuorvala 1965–1982
Antti Suviranta 1982–1993
Pekka Hallberg 1993–2012
Pekka Vihervuori 2012–2018
Kari Kuusiniemi 2018–

Tuomarit

(Suluissa virassa aloittamisvuosi)

Presidentti
  • Kari Kuusiniemi (2018)
Oikeusneuvokset
  • Irma Telivuo (2004)
  • Anne E. Niemi (2006)
  • Riitta Mutikainen (2009)
  • Hannele Ranta-Lassila (2009)
  • Eija Siitari (2010)
  • Mika Seppälä (2012)[9]
  • Outi Suviranta (2012)[9]
  • Mikko Pikkujämsä (2015)
  • Janne Aer (2016)
  • Vesa-Pekka Nuotio (2016)
  • Petri Helander (2017)
  • Kari Tornikoski (2017)
  • Tuomas Kuokkanen (2017)
  • Taina Pyysaari (2017)
  • Anne Nenonen (2018)
  • Jaakko Autio (2020)
  • Monica Gullans (2020)
  • Joni Heliskoski (2020)
  • Tero Leskinen (2021)
  • Juha Lavapuro (2021)
  • Toni Kaarresalo (2022)
  • Robert Utter (2022)

Lisäksi oikeudessa on määräaikaisia oikeusneuvoksia.[10]

Asiantuntijajäsenet

Oikeuden kokoonpanoon kuuluu lainoppineiden lisäksi kaksi sivutoimista asiantuntijajäsentä vesi- ja ympäristönsuojelulakia, patenttia, hyödyllisyysmallia ja integroidun piirin piirimallia koskevissa asioissa.

Vuonna 2022 ympäristöasiantuntijaneuvoksia oli seitsemän ja yli-insinöörineuvoksia neljä.

Lähteet
  1. Lyhenneluettelo: K Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.10.2016.
  2. Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809–2009: Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsinki 2009.
  3. Henkilöstö Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 11.1.2017.
  4. Kari Kuusiniemestä tulee korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.
  5. Käsiteltävät asiat/Jaostot KHO. Arkistoitu 3.10.2016. Viitattu 1.10.2016.
  6. Mäenpää, Olli: Hallintoprosessioikeus, s. 45–46. Helsinki: WSOYpro, 2005. ISBN 951-0-29649-X.
  7. Laki Korkeimmasta hallinto-oikeudesta Finlex. 22.07.1918. Viitattu 1.9.2013.
  8. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentit Korkeimman hallinto-oikeuden historiaa. Korkein hallinto-oikeus. Viitattu 21.7.2014.
  9. KHO:een uusia tuomareita 24.8.2012. Asianajajaliitto. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 1.10.2016.
  10. KHO:n jäsenet

    Kirjallisuutta
    • Aalto, Esa ym. (toim.): Korkein hallinto-oikeus 90 vuotta — Högsta förvaltningsdomstolen 90 år. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 2008. ISBN 978-951-53-3079-6.
    • Kari, Markus – Kekkonen, Jukka – Jokisipilä, Markku: Oikeusvaltion rakentaja: Korkein hallinto-oikeus 100 vuotta. Helsinki: Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7428-8.
    • Klinge, Matti: Hallituskonseljista korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1809–2009: Suuriruhtinaanmaasta nykyajan oikeusvaltioksi. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 2009. ISBN 978-951-53-3214-1.
    • Suviranta, Antti: Korkein hallinto-oikeus 1918–1993 — Högsta förvaltningsdomstolen 1918-1993. Helsinki: Korkein hallinto-oikeus, 1993. ISBN 951-47-7973-8.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.