Kaarlo O. Iivonen

Kaarlo O. Iivonen
Henkilötiedot
Syntynyt	Viipuri
Ammatti	toimittaja, puolue- ja ammattiyhdistystoimitsija
Muut tiedot
Järjestö	SDP
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Kaarlo Oskar Iivonen oli suomalainen toimittaja ja sosialidemokraatti, joka toimi muun muassa SDP:n agitaattorina Pohjois-Suomessa. Vuoden 1918 sisällissodan aikana hän oli mukana punakaartin pohjoisessa retkikunnassa ja liittyi myöhemmin Vienan Karjalassa muodostettuun Muurmannin legioonaan.

Varhaiset vuodet ja sisällissodan aika

Viipurissa syntynyt Iivonen oli työskennellyt seitsemän vuoden ajan toimittajana Pohjois-Amerikassa, kunnes hän palasi Suomeen ja aloitti maaliskuussa 1917 sosialidemokraattien agitaattorina Oulun läänin pohjoisessa vaalipiirissä. Iivonen kiersi puhumassa erityisesti metsätyömiesten parissa, joiden keskuudessa aatteelle oli runsaasti kannatuspohjaa jo valmiina.[1] Syksyllä 1917 hän oli organisoimassa Sallan Kuolajärven sosialidemokraattista kunnallisjärjestöä työväen järjestyskaartiksi oli myöhemmin marraskuussa perustamassa Kemijärven järjestyskaartia.[2]

Vuoden 1918 sisällissodan aikana Iivonen toimi aluksi Tampereella vallankumousoikeuden tutkijakomission puheenjohtajana ja oli myöhemmin helmikuun lopussa muodostamassa punakaartin pohjoisesta retkikuntaa. Hän kuului sen päällystöön, mutta kieltäytyi asettumasta ehdolle johtotehtävistä järjestettyyn vaaliin. Myöhemmin joko Kansanvaltuuskunta tai punakaartin yleisesikunta kuitenkin nimesi Iivosen Muurmannin radan komissaariksi, mikä käytännössä tarkoitti pohjoisen rintaman päällikön tehtäviä.[2]

Muurmannin legioona

Sisällissodan päättymisen jälkeen kesällä 1918 Iivonen liittyi Vienan Karjalassa brittien alaisuudessa toimineeseen Muurmannin legioonaan. Huhtikuun alussa 1919 Iivonen oli yhdessä Verner Lehtimäen ja Iivo Ahavan kanssa suunnittelemassa kapinaa, jonka tarkoituksena oli marssia rintamalinjojen yli bolševikkien puolelle. Hankkeen paljastuttua miehet pidätettiin, mutta Iivonen ja Lehtimäki pääsivät neuvottelujen jälkeen siirtymään toiselle puolelle. Ahava sen sijaan surmattiin epäselvissä olosuhteissa.[3]

Myöhemmin 1920-luvulla Iivonen toimi Lapissa ammattiyhdistystoimitsijana.[2]

Lähteet

Ojuva, Uni: ”Kivääri se pojalla on engelsmannin ja kauas sen kuula kantaa”: Muurmannin legioonalaisuus – yhtenäisyys, identiteetti ja kertomus, s. 25. Tampere: Tampereen yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin: Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 132, 191, 269. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0. Teoksen verkkoversio.
Geust, Carl-Fredrik: ”Venäjän sisällissodassa surmansa saaneet suomalaiset punakaartilaiset”, Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa: Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, Yhdysvaltain, Kanadan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa vuosina 1914–22 menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet, s. 117, 122, 124. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-53544-8-2. Teoksen verkkoversio.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Ojuva, Uni: ”Kivääri se pojalla on engelsmannin ja kauas sen kuula kantaa”: Muurmannin legioonalaisuus – yhtenäisyys, identiteetti ja kertomus, s. 25. Tampere: Tampereen yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

[aatsinki-2] Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin: Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 132, 191, 269. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0. Teoksen verkkoversio.

[3] Geust, Carl-Fredrik: ”Venäjän sisällissodassa surmansa saaneet suomalaiset punakaartilaiset”, Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa: Venäjän, Saksan, Ison-Britannian, Ranskan, Australian, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan, Yhdysvaltain, Kanadan ja Neuvosto-Venäjän armeijoissa vuosina 1914–22 menehtyneet suomalaiset sekä sotaoloissa surmansa saaneet merimiehet, s. 117, 122, 124. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 2004. ISBN 952-53544-8-2. Teoksen verkkoversio.