Kōki Hirota

Kōki Hirota (14. helmikuuta 1878 Fukuoka – 23. joulukuuta 1948 Tokio)[1][2] oli japanilainen diplomaatti ja poliitikko, joka toimi Japanin pääministerinä vuosina 1936–1937. Toisen maailmansodan jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan Tokion sotarikostuomioistuimessa ja teloitettiin.

Kōki Hirota
Japanin pääministeri
9. maaliskuuta 1936 – 2. helmikuuta 1937
Monarkki	Hirohito
Edeltäjä	Keisuke Okada
Seuraaja	Senjūrō Hayashi
Henkilötiedot
Syntynyt	14. helmikuuta 1878 Fukuoka
Kuollut	23. joulukuuta 1948 (70 vuotta) Tokio
Tiedot
Puolue	sitoutumaton
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Hirotan isä oli muurari, mutta hänet adoptoitiin lapsena Hirotan aatelissukuun.[1] Hän suoritti oikeustieteellisen tutkinnon Tokion yliopistossa ja loi uransa Japanin ulkoministeriössä, jossa hänet nimitettiin 1923 Euroopan ja Amerikan osaston päälliköksi. Hirota oli Japanin lähettiläänä Alankomaissa, suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1928[3]–1932 ja ulkoministerinä Makoto Saitōn sekä Keisuke Okadan hallituksissa vuosina 1933–1936. Kun Okadan hallitus erosi helmikuun 26. päivän välikohtauksena tunnetun kiihkokansallismielisten upseerien vallankaappausyrityksen jälkeen, Hirota nimitettiin pääministeriksi maaliskuussa 1936.[1][4] Hän antoi armeijan sanella hallituksensa politiikan, johon kuului varustelumenojen lisääminen, valtion voimakkaampi puuttuminen talouselämään, aggressiivisempi politiikka Kiinaa kohtaan ja Antikomintern-sopimuksen allekirjoittaminen. Hirota joutui eroamaan armeijan painostamana helmikuussa 1937.[4]

Hirota kuulemassa tuomiotaan Tokion oikeudenkäynnissä marraskuussa 1948.

Hirota nimitettiin vuonna 1937 Japanin parlamentin ylähuoneeseen.[4] Hän oli uudelleen ulkoministerinä Konoe Fumimaron hallituksessa vuosina 1937–1938.[1][4] Hirota lähetettiin toisen maailmansodan lopulla vuonna 1945 neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa, jotta Neuvostoliitto ei liittyisi sotaan Japania vastaan.[4] Sodan jälkeen hän oli yhtenä syytettynä voittajavaltioiden järjestämässä Tokion oikeudenkäynnissä. Hänet todettiin syylliseksi A-luokan sotarikoksiin ja tuomittiin ainoana siviilivirkamiehenä kuolemaan.[1] Tuomion perusteena oli hänen pääministerikaudellaan jatkunut sota Kiinaa vastaan Mantšuriassa sekä se, että hän ei ollut ulkoministerinä puuttunut vuoden 1937 Nankingin verilöylyyn ja muihin Japanin armeijan sotarikoksiin Kiinassa. Hänet teloitettiin hirttämällä Sugamon vankilassa joulukuussa 1948. Muiden teloitettujen tavoin häntä kunnioitetaan nykyisin Yasukunin pyhäkössä.[2]