Köyliönjoki

Joen alkulähde on Köyliönjärvi, jonka luusua sijaitsee järven pohjoispään eteläpuolella Ehtamossa 40,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Se halkoo tasaista savitasankoa ja meanderoi lähes koko matkallaan Eurajokeen. Kun sen korkeus yhtymäkohdassaan Eurajokeen on 27,5 metriä, kertyy sille pudotusta 13,0 metriä. Puolet siitä syntyy matkalla Köyliönjärvestä Tuiskulan ohi, missä joki ohittaa ahteen kylän entisen myllyn kohdalla.[3] Koska Köyliönjärvi on säännöstelty järvi, on sillä pohjapato noin 1,6 kilometriä luusuasta.[1][2]

Joki luikertelee 11 kilometriä pääasiassa luoteeseen Ehtamon, Tuiskulan ja Paimenenmäen kautta Kalmeelle asti, jolloin siihen yhtyy Ilmiinoja oikealta puolelta. Seuraavat 7,5 kilometriä se kulkee Voitoisten läpi ja siihen yhtyy Vuohenjoenkulmalla Emastenoja vasemmalta puolelta.[1][2]

Markkulankulmalla joki kohtaa lyhyen Kuljunojan, joka yhtyy siihen oikealta, ja sen jälkeen Köyliönjoki kääntyy lounaaseen. Viimeisten 4,8 kilometrin matkalla siihen yhtyy vielä Erkkilänoja ja Järvioja sen oikealta puolelta. Sillä osuudella oja on myös suoristettu, sillä meanderointia ei enää esiinny Järviojan jälkeen.[1][2]

Meanderointi on muuttanut luontaisesti joen uoman paikkaa usesti. Siitä on muistona juoluoita ja putaita joenvarren eri kohdissa. Joitakin jäänteitä löytyy esimerkiksi Vuohijoenkulmalla Mikkolan kohdalta, Voitoisista Lallukan, Pinkkalan ja Kalmeen kohdilta. Runsaimmin niitä esiintyy Tuiskulan kylän kohdalla ja monia juoluoita on syntynyt ihmisen toiminnan seurauksena, kun Tuiskulan ja Ehtamon välinen uoma on suoristettu.[1][2]

Joella on varsinaisia saaria vain Tuiskulassa urheilukentän vieressä ja Harolassa.[2]

Köyliönjoki on Eurajoen suurin sivuhaara, jonka koko valuma-alueen pinta-ala on 265 km² ja josta Köyliönjoen keskiosan alueen pinta-ala on 96 km².[1]

Pienten ojien lisäksi Köyliönjokeen yhtyy sen oikealta puolelta 5,4 kilometriä pitkä Ilmiinoja, jonka lähteenä on Ilmiinjärvi. Sen valuma-alueen pinta-ala on 11,1 km². Emastenoja yhtyy Vuohenjoenkulmalla Köyliönjokeen sen vasemmalta puolelta ja sen valuma-alueen pinta-ala on 8,8 km². Ojan pituus on 8,4 kilometriä. Erkkilänoja yhtyy Köyliönjokeen sen oikealta puolelta ja sen valuma-alueen pinta-ala on 17,2 km². Se saa vetensä Isorahkalta asti, jolloin ojan pituudeksi tulee 7,7 kilometriä. Pienen Järvenojan päässä on Laihianjärvi, joka on osittain kuivatettu järvi, ja se on jäänyt jäljelle peltoja ympäröivän suoalueen sisälle.[1][2]

Järilänharjun lähellä olevalta Piikajärveltä ei ole laskujokea Köyliönjokeen, mutta sen vedet suotuvat etelään Köyliöjoen keskiosan alueelle. Sen vuoksi Piikajärvi luetaan kuuluvaksi tähän valuma-alueeseen, vaikka viereinen Palojärvi luetaan Kokemäenjoen valuma-alueeseen.[1][2]

Pyhäjärvestä pääsee Eurajokeen säännöstelypadon vuoksi kuivina aikoina vähemmän vettä kuin tavallisesti. Tämän vuoksi Kokemäenjoesta pumpataan vettä putkea pitkin yli harjun Köyliönjokeen täydentämään Eurajoen virtausta.

Köyliönjärven pinnanlaskun yhteydessä Köyliönjoen luusuaa perattiin ja kaivettiin syvemmäksi vuosina 1938−1940. Vedenpinta laskikin 75−90 cm, mutta matalanveden aikana kaivannon kynnykset estivät veden virtaamisen. Vuonna 1982 nämä esteet poistettiin, jolloin vettä virtasi myös matalanvedenaikana hyvin ja järven pinta aleni liikaakin. Tämän vuoksi Turun vesipiirin vesitoimisto määräsi rakennettavaksi padon Köyliönjokeen Ehtamoon 1,6 km päähän luusuasta olevan Salattimen tien sillan paikkeille. Pato nostaisi järvessä matalinta tasoa 10−20 cm. Pato valmistui 1983.[4]