Kösem Sultan

Kösem oli syntyjään kreikkalainen tai bosniakki, nimeltään mahdollisesti Anastasia tai Nasya.[2] Joissakin lähteissä kerrotaan, että hänet olisi kaapattu Kreikasta Bosniaan, jonka kuvernööri oli esitellyt hänet Ahmed I:lle.[3] Ahmed oli saman ikäinen kuin Kösem. Joka tapauksessa hänet tuotiin Ahmed I:n haaremiin noin 15-vuotiaana ja kääntyi islamin uskoon.[4]

Vuonna 1612 Venetsian suurlähettiläs kuvaili Kösemiä seuraavasti: ”– –kaunis ja älykäs sekä monitaitoinen nainen, joka laulaa upeasti, minkä vuoksi sulttaani rakastaa häntä suuresti – – Ei sillä, että jokainen häntä kunnioittaisi, mutta häntä kuunnellaan joissakin asioissa ja hän on sulttaanin, joka haluaa pitää hänet koko ajan vierellään, suosikki.” Neljä vuotta myöhemmin toisen venetsialaisdiplomaatin kuvaus osoitti Kösemin keränneen kasvavasti arvovaltaa: ”Hän voi tehdä mitä haluaa sulttaanille, jonka sydämen hän omistaa täydellisesti, eikä mitään häneltä kielletä”. Diplomaatti huomautti lisäksi, että Kösem hyvin viisaasti pitäytyi puuttumasta jokaiseen asiaan, sillä sulttaani ei halunnut antaa käsitystä, että olisi naisten johdateltavissa, kuten isänsä oli aikoinaan ollut.[5]

Kösem synnytti Ahmed I:lle neljä poikaa ja kolme tytärtä. Hänen kahdesta pojastaan, Muratista ja Ibrahimista, tuli myöhemmin sulttaaneja, kuten myös pojanpojasta Mehmedistä.[1] Kösemin tyttäristä Ayşe Sultan ja Fatma Sultan tunnetaan lukuisista poliittisista avioliitoistaan; Ayşe meni naimisiin elämänsä aikana kuudesti ja Fatma seitsemän kertaa.[6]

Kääntyessään islamin uskoon Kösem sai uuden nimen Mahpeyker (”Kuun muotoinen”, ts. kurvikas). Nimen Kösem taustasta on eri versioita. Hänen kerrotaan olleen hyvin kaunis ja ihonsa ”sileä ja karvaton”, ja siksi hän olisi saanut nimen Kösem (Köse= ”Karvaton, parraton”).[4] Toisaalta ottomaanien turkinkieliset sanat Kösem/Kösemen tarkoittivat myös johtajaa, itsenäistä henkilöä. Kösemissä joka tapauksessa yhdistyivät sekä äly että kauneus, ja hän eteni muiden Ahmed I:n haaremin naisten ohitse sulttaanin vaimoksi.[1]

Kösem keräsi paljon vaikutusvaltaa ja poliittista sananvaltaa jo miehensä elinaikana. Kun Ahmed I kuoli 27-vuotiaana vuonna 1617, Kösem tuki hänen kruununperijäkseen hänen veljeään Mustafa I:tä. Kösem liittoutui janitsaarien kanssa, mikä takasi hänelle tämän voimakkaaksi poliittiseksi tekijäksi nousseen instituution tuen. Hallitsijana heikon Mustafan valtakausi kesti alle vuoden, minä aikana Kösem käytännössä johti valtakuntaa. Mielenterveyden ongelmista kärsinyt Mustafa suistettiin valtaistuimelta, mikä oli takaisku Kösemille. Seuraavaksi valtaistuimelle nousi Osman II, joka oli Ahmed I:n poika toisen vaimon kanssa. Tänä aikana Kösem pysyi valvottuna sivussa hallinnosta, mutta samoin kuin Mustafan kohdalla hän säilytti arvokkaan asemansa valide sultanina, sillä kummallakaan sulttaanilla ei ollut elossa olevaa äitiä.[7][2]

Osman II suistettiin vallasta ja teloitettiin 1622, ja sen jälkeen Mustafa I palasi valtaan. Mustafan lyhyeksi jääneen valtakauden jälkeen valtaistuimelle nousi Ahmed I:n ja Kösemin 14-vuotias poika Murat IV. Kösem julistautui viralliseksi hallitsijaksi siihen asti, kunnes hänen poikansa saavuttaisi täysi-ikäisyyden.[1] Kun Murat IV saavutti täysi-ikäisyyden 20-vuotiaana, hänen onnistui siirtää valta omiin käsiinsä sekä janitsaareilta että äidiltään. Hän pystyi hallitsemaan itsenäisesti ja oli tässä mielessä poikkeus naisten sultanaatin ja myös pitkälle koko 1600-luvun heikkojen sulttaanien aikakautena.[8]

Osmanien valtakunnassa oli vallinnut käytäntö, jonka mukaan valtaan nousseen sulttaanin tuli teloittaa veljensä. Tavan syntymiseen oli vaikuttanut suuresti Osmanien interregnum, ajanjakso 1400-luvulla, jolloin sulttaani Bayezid I:n pojat taistelivat vallasta eikä valtakunnalla ollut kiistatonta hallitsijaa 11 vuoteen. Murat kuitenkin kuunteli Kösemiä neuvonantajana, ja Kösem onnistui säästämään Ibrahim I:n, josta tuli sulttaani Muratin kuoltua. Murat menehtyi maksakirroosiin vuonna 1640 ja eli isänsä lailla vain 27-vuotiaaksi. Ibrahim oli kuitenkin epävarma hallitsija; hän oli joutunut elämään arestissa ja alituisessa kuolemanpelossa siitä lähtien, kun Murat oli tapattanut hänen veljensä. Hän oli neuroottinen, kärsi päänsärystä ja paniikkikohtauksista ja osoittautui aikaa myöten tehtäväänsä mielenterveydeltään sopimattomaksi. Muutama ensimmäinen vuosi hänen hallinnostaan sujui hyvin, mutta aikaa myöten Kösem otti jälleen vallan varsinaisena hallitsijana. Hänen kilpailijansa oli suurvisiiri Kemankeş Kara Mustafa pašša, josta itse sulttaani piti. Kösem liittoutui suurvisiiriä vastaan hoviin Ibrahimia hoitamaan tuomansa henkiparantaja Cinci Hocan ja visiiri Sultanzade Semiz Mehmed paššan kanssa. Kolmikko arvosteli lakkaamatta suurvisiiria, joka pyysi useita kertoja saada erota. Ibrahim ei myöntänyt eroa, mutta lopulta erotti Mustafa paššan itse tammikuussa 1644, jonka jälkeen hänet teloitettiin.[2][9][10]

Aikaa myöten Kösem menetti kykynsä hallita epävakaata poikaansa, jonka hallinto alkoi rappeutua. Ibrahim kulutti yhä enemmän aikaa jalkavaimojensa parissa, joita hän jatkuvasti kohotti arvostettuun hasekin asemaan ja myönsi heille maita ja omaisuuksia. Avioiduttuaan suosikkinsa Telli Hasekin kanssa hän määräsi Ibrahim paššan palatsin lattiat päällystettäväksi soopelinnahkoilla ja annettavaksi Telli Hasekille. Palatsin huikentelevainen rahankäyttö ja turmeltumisen lisääntyminen suututti kansan. Viimein janitsaarit ja osa ulaman jäsenistöstä nousi kapinaan 1648. Ibrahim kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä erottamistaan, mikä hermostutti janitsaareja.[10][11] Monien historioitsijoiden mukaan Kösem valtuutti janitsaarit teloittamaan poikansa pitkään jatkuneen ja kärjistyneen poliittisen prosessin pakottamana.[12][2] Leslie P. Peircen mukaan Kösem oli kuitenkin jo hyvinkin valmis pääsemään eroon pojastaan, joka katastrofaalisen valtakautensa aikana oli tuhonnut monia vanhemman veljensä Murat IV:n aikaansaannoksia. Aiemmassa kirjeessään Kösem oli kirjoittanut Ibrahimista virassa olleelle suurvisiiri Tezkereci Ahmed paššalle seuraavasti: ”Lopulta hän ei tule jättämään minua sen enempää kuin sinuakaan henkiin. Hän tulee menettämään valtansa hallitukseen. Koko yhteiskunta on raunioina. Pane hänet viralta välittömästi.”[13]

Ahmed pašša kuristettiin, ja hänen jäännöksensä paloiteltiin kappaleiksi väkijoukon edessä 8. elokuuta 1648. Hän sai tapahtuneen vuoksi postuumin lisänimen Hezarpare, ”tuhat palasta”. Ibrahim kuristettiin 18. elokuuta uuden suurvisiirin käskystä ja virkamiesten todistaessa. Seuraavaksi valtaan nostettiin tuolloin kuusivuotias Mehmed IV, joka oli Ibrahimin poika ja Kösemin pojanpoika. Alaikäisen Mehmedin tultua hallitsijaksi Kösem pystyi jälleen julistautumaan viralliseksi hallitsijaksi.[1][11]

Kösemilla oli pystyviä vihollisia Topkapin hovinaisissa. Ibrahimin vaimo ja Mehmed IV:n äiti Turhan Sultan, joka oli Kösemin miniä, kuuli Kösemin suunnitelman vaihtaa Mehmed IV tämän veljeen Süleymaniin. Kösem suunnitteli Mehmed IV:n ja tämän äidin surmaamista ja sai hankittua puolelleen janitsaarien johdon. Turhan Sultan ei jäänyt juonittelutaidoissa Kösemistä jälkeen, ja hän järjesti itsensä ja poikansa puolustukseksi Kösemin salamurhan.[2] Palatsin henkivartiokaartin jäsenet kuristivat Kösemin verhonnyörillä 2. syyskuuta 1651. Hänen ruumiinsa siirrettiin Topkapista Eski Sarayn vanhaan palatsiin ja haudattiin miehensä Ahmed I:n mausoleumiin.[1] Samaan mausoleumiin on haudattu myös heidän lapsensa Murat IV ja Ayşe Sultan ja neljäkymmentä muuta hallitsijasuvun jäsentä .[14]

Kösem Sultan oli yksi valtakunnan rikkaimmista henkilöistä, ja hän käytti varojaan runsaasti hyväntekeväisyyten. Hän muun muassa kustansi kastelujärjestelmien kaivamisen Egyptiin ja tuki köyhiä Mekassa. Hän myös rakennutti varoillaan julkisia rakennuksia, kuten karavaaniseraljin ja Valide Hanin moskeijan Istanbulin vanhan torin varrelle sekä Perjantai-moskeijan Üsküdariin.[15] Säilyneen mielikuvan mukaan häntä pidetään Turkissa jalomielisenä, anteliaana ja hyvin älykkäänä ihmisenä.[1] Hänen perintönsä ja hallintonsa ei ollut kuitenkaan pelkästään myönteinen, sillä hänen aikansa oli ankaran valtataistelun ja juonittelun aikaa. Lisäksi pätevän suurvisiirin Kara Mustafa paššan erottaminen ja surmauttaminen suisti Osmanien valtakunnan pitkäaikaiseen kaaokseen ja epäjärjestykseen. Seuranneiden 12 vuoden aikana suurvisiirinä toimi 18 miestä, joista neljä teloitettiin ja 11 jouduttiin erottamaan.[16]

Kösem on suosittu ja romantisoitu aihe nykyturkkilaisessa viihteessä, ja hänestä on kirjoitettu romaaneja, tehty oopperoita ja kuvattu elokuvia ja televisiosarjoja. Uusimpia ovat 2010 ensi-iltansa saanut elokuva Mahpeyker - Kösem Sultan ja 2015 alkanut televisiosarja Muhtesem Yüzyil: Kösem.[17][18] Izmirissä esitetty ooppera Kösem Sultan kertoo kehitystarinan, kuinka nuoresta viattomasta tytöstä tulee vihan ja vallanhimon ajama juonittelija.[19]

• Gábor Ágoston,Bruce Alan Masters: Encyclopedia of the Ottoman Empire. Infobase Publishing, 2009. ISBN 0-8160-6259-5.
• Leslie P. Peirce: The Imperial Harem - Women and Sovereignty in the Ottoman Empire. Oxford University Press, 1993. ISBN 0-19-507673-7.
• Selcuk Aksin Somel: The A to Z of the Ottoman Empire. Rowman & Littlefield, 2010. ISBN 0810875799.

• Kösem Sultan Resume Biography (englanniksi)
• kosemsultan.net (turkiksi)