Kåre Holt

Kåre Holt, (Kristiansen) (27. lokakuuta 1916 Våle, Vestfold, Norja – 15. maaliskuuta 1997 Holmestrand, Vestfold, Norja) oli norjalainen kirjailija. Hän oli viimeisiä merkittäviä norjalaisia työläiskirjailijoita.[1]

Kåre Holt
Henkilötiedot
Syntynyt	27. lokakuuta 1916 Våle, Vestfold, Norja
Kuollut	15. maaliskuuta 1997 (80 vuotta) Holmestrand, Vestfold, Norja
Kansalaisuus	norjalainen
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli	norja
Tuotannon kieli	norja
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Holt oli läheisesti kytköksissä Norjan sosialidemokraattiseen työväenliikkeeseen, ja häntä pidettiin Arbeiderpartietin hovirunoilijana. Useimmat hänen romaaninsa käsittelivät historiallisia aiheita ja niissä sekoittui fiktioon tosipohjaista aineistoa. Hänen kirjailijantyölleen oli keskeistä eettisten ongelmien ja vastuun ja valinnan käsittely yhteiskunnallisissa yhteyksissä. Holt kirjoitti myös lapsille ja nuorille.[1]

Holt sai poliittisen herätyksen jo varhain. Hän työskenteli nuorena Vestfold Arbeiderbladin toimittajana. Hänen ensimmäinen novellinsa ilmestyi Arbeidermagasinetissa 1935. Paria nuorisoromaania ja romanttista kertomusta Spillemann og kjøgemester ilmestyi 1945 Udåden, jossa hän pohti ensimmäisen kerran syyllisyyden ja vastuun ongelmaa. Hänen ensimmäinen merkittävä romaaninsa oli Det store veiskillet (1949). Se on kokeellinen romaani, ja sitä on pidetty varhaisena esimerkkinä eksistentialismin vaikutuksesta norjalaiseen kirjallisuuteen. Hän on sanonut itse, ettei kirjoittaessaan tuntenut eksistentialismia.[1]

Holtin ensimmäinen selvästi poliittinen romaani Mennesket ved en grense ilmestyi 1954, mutta siinäkin hän käsittelee yksilön eettistä vastuuta. Hänen päätyökseen muodostuu työväenluokan sankaritaru, trilogia Det stolte nederlag, Storm ved morgenstjerne ja Opprørere ved havet (1956–1960), jossa hän käsittelee työväenliikkeen historiaa. Holtin toinen päätyö on historiallinen trilogia kuningas Sverrestä, Mannen fra utskjæret, Fredløse menn ja Hersker og trell. Hän kuvaa Sverren kyyniseksi ja karkeaksi ihmiseksi. Teoksessa on hyvin väkivaltaisia jaksoja, joilla hän tahtoo osoittaa että väkivalta synnyttää väkivaltaa ja valta pilaa ihmisen. Sen jälkeen hän kirjoitti useita saagojen aikaan sijoittuvia romaaneja. 1970-luvun jälkipuoliskolla Holtin tuotantoon tuli omaelämäkerrallisia piirteitä.[1]