Käytöshäiriö

Käytöshäiriöllä (engl. conduct disorder, CD) tarkoitetaan toistuvaa ja itsepintaista ja muiden oikeuksia ja ikäryhmän tärkeitä sosiaalisia normeja rikkovaa käyttäytymismallia.[1][2]

Suomessa kliinisessä käytössä olevassa ICD-10-tautiluokituksessa käytöshäiriön eri muodot ovat: perheen sisäinen, epäsosiaalinen, sosiaalinen ja masennusoireinen käytöshäiriö, uhmakkuushäiriö sekä hyperkineettisten häiriöiden ryhmään kuuluva hyperkineettinen käytöshäiriö (ks. taulukko).[3][4]

Uhmakkuushäiriön diagnostiset kriteerit sisältyvät käytöshäiriön kriteereihin, mutta sitä pidetään käytöshäiriön lievempänä muotona tai käytöshäiriön esiasteena. Käytöshäiriön diagnoosin edellytyksenä on myös käyttäytymismallin pitkäaikaisuus, vähintään kuusi kuukautta tai enemmän.[3][4]

Toisaalta on muistettava erottaa varsinaisesta käytöshäiriöstä sekä tytöillä että pojilla normaalin nuoruusiän kapinakehitysvaihe, johon liittyy lieviä käytöshäiriöoireita nuoruusiän aikana, mutta aikuisuudessa nämä nuoret palaat normatiiviselle kehitystielle.

Useimmissa tieteellisissä tutkimuksissa käytöshäiriön diagnostisoinnissa on käytetty DSM-IV:n mukaisia diagnostisia kriteereitä, jossa diagnoosi arvioidaan 15 eri oireen perusteella ja käytöshäiriö sekä uhmakkuushäiriö ovat omina diagnooseinaan.[1][2][5]

Yleisyys

Käytöshäiriö on yksi yleisimpiä lastenpsykiatrisia häiriöitä. Hoitoon lähettämisen syynä käytösongelmat ovat molemmilla sukupuolilla kaikkein yleisimpiä ja käytöshäiriö on nuoruusikäisten tyttöjen toiseksi yleisin psykiatrinen häiriö. Kouluikäisten keskuudessa käytöshäiriöitä on tutkimusten mukaan arviolta 3–8 prosentilla oppilaista.[3] Poikien käytöshäiriö on lapsuusiässä noin neljä kertaa ja nuoruusiässä noin kaksi kertaa yleisempi kuin tyttöjen. Käytöshäiriötä esiintyy pojista 3–5 prosentilla lapsuusiässä ja noin 6–8 prosentilla nuoruusiässä.[4]

Amerikkalaistutkimuksen mukaan käytöshäiriön diagnostiset kriteerit täyttyvät jossain elämän vaiheessa miehistä 12 %:lla ja naisista 7 %:lla.[4] Ulkomaalaisten epidemiologisten tutkimusten perusteella 1–5 prosentilla 10–13-vuotiaista ja 3–8 prosentilla 14–16-vuotiaista tytöistä on käytöshäiriö. Poikien vastaavat osuudet ovat 3–13 % ja 4–14 %. Uhmakkuushäiriön esiintyvyys tytöillä oli 1,4 % ja pojilla 3,2 %.[3][4]

Käytöshäiriön diagnostiset kriteerit

Käytöshäiriön diagnostiset kriteerit (ICD-10) Käytöshäiriön alaryhmien lisäksi häiriöstä tulisi kuvailla kolme dimensiota:

  1. Yliaktiivisuus (tarkkaamaton ja levoton käytös)
  2. Tunnehäiriö (ahdistus, masennus, pakkomielteet ja hypokondria)
  3. Käytöshäiriön vakavuus:

a. lievä: diagnoosiin vaadittavien oireiden lisäksi korkeintaan muutamia oireita ja vähäistä haittaa muille

b. keskivaikea: oireiden määrä vaihtelee ja häiriöt vaihtelevat lievistä keskivaikeisiin

c. vaikea: diagnoosiin vaadittavien oireiden lisäksi useita oireita, tai huomattavaa haittaa muille.

Toistuva ja pitkäaikainen käytösmalli. Tällöin lapsi tai nuori rikkoo toisten perusoikeuksia tai iänmukaisen sosiaalisen käyttäytymisen perusnormeja tai -sääntöjä. Kesto vähintään kuusi kuukautta, jolloin lapsella tai nuorella on muutamia seuraavista oireista:

  1. Kehitystasoonsa nähden epätavallisen paljon tai vaikeita kiukkukohtauksia
  2. Riitelee usein aikuisten kanssa
  3. Kieltäytyy usein aktiivisesti toteuttamasta aikuisen pyyntöjä tai uhmaa sääntöjä
  4. Tekee usein ilmeisen tarkoituksellisesti asioita, jotka ärsyttävät muita ihmisiä
  5. Syyttää usein muita omista virheistään tai huonosta käytöksestään
  6. Suuttuu herkästi tai on helposti toisten ärsytettävissä
  7. On usein vihainen tai harmistunut
  8. On usein ilkeä tai kostonhaluinen
  9. Valehtelee tai rikkoo usein lupauksia saadakseen hyötyä tai suosiota tai välttääkseen velvollisuuksia
  10. Aloittaa usein tappeluita (ei sisällä sisarusten välisiä tappeluita)
  11. On käyttänyt asetta, joka voi aiheuttaa vakavaa fyysistä vahinkoa toiselle (esim. maila, puukko, ampuma-ase)
  12. Viipyy usein yömyöhään ulkona vanhempien kielloista huolimatta (alkanut ennen 13 vuoden ikää)
  13. Kohdistaa toisiin ihmisiin fyysistä julmuutta (esim. sitoo, viiltelee tai polttaa uhria)
  14. Kohdistaa fyysistä julmuutta eläimiin
  15. Tuhoaa tahallaan muiden omaisuutta (muulla tavoin kuin tulipalon sytyttämisellä)
  16. Sytyttää tarkoituksella tulipaloja, joissa vakavan vahingon riski
  17. Varastaa tärkeitä tavaroita kotoa tai muualta, ei vahingoita uhria (esim. myymälävarkaus, murto, väärennys)
  18. Usein koulupinnausta (alkanut ennen 13 vuoden ikää)
  19. On karannut kodista tai sijaiskodista vähintään kahdesti ja on karannut kerran pidemmäksi aikaa kuin yhdeksi yöksi (ei sisällä pakenemista fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena)
  20. Tekee rikoksen uhria vahingoittaen (esim. käsilaukun sieppaaminen, muu väkivaltainen ryöstö, kiristys)
  21. Pakottaa toisen henkilön sukupuoliyhteyteen kanssaan
  22. Kiusaa ja pelottelee usein toisia (esim. kivun tai vamman aiheuttaminen, uhkailu, ahdistelu, vainoaminen tai häirintä)
  23. Murtautuu toisen henkilön asuntoon, muuhun rakennukseen tai autoon.

Vaikkei alkamisikää tarvitse mainita, on suositeltavaa, että se rekisteröidään sairauskertomukseen:

  • Lapsuusiässä alkanut häiriö: vähintään yksi käytöshäiriön oireista alkanut ennen 10 vuoden ikää
  • Nuoruusiässä alkanut häiriö: käytöshäiriöt eivät alkaneet ennen 10 vuoden ikää.[4][3]

Katso myös

Lähteet
  1. Loeber, R., et al., Oppositional Defiant and Conduct Disorder: A Review of the Past 10 Years, Part I. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 2000. 39(12): p. 1468-1484.
  2. Burke, J.D., R. Loeber, and B. Birmaher, Oppositional Defiant Disorder and Conduct Disorder: A Review of the Past 10 Years, Part II. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 2002. 41(11): p. 1275-1293.
  3. Lehto-Salo, P. and M. Marttunen, Tyttöjen käytöshäiriön erityispiirteitä [Yleiskatsaus]. Suomen lääkärilehti, 2008 63(50): p. 4429 - 4435.[vanhentunut linkki]
  4. Suvisaari, J. and M. Manninen, Käytöshäiriön ennusteeseen vaikutetaan parhaiten puuttumalla ongelmiin varhain [Katsaus]. Suomen lääkärilehti, 2009. 64(27-32): p. 2459-2464.
  5. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM-IV
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.