Käypä hoito

Käypä hoito on Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin erikoislääkärijärjestöjen kanssa vuonna 1994 käynnistämä hanke, jonka tavoitteena on yhtenäistää Suomessa noudatettavia terveydenhuollon käytäntöjä[1] sekä parantaa hoidon laatua. Käypä hoito -suositukset perustuvat seuran mukaan tieteellisesti arvioituun näyttöön.[2] Seuran julkaisemista hoitosuosituksista tuotetaan myös potilasversiot suomeksi ja ruotsiksi sekä oppimateriaaleja ja verkkokursseja vapaaseen käyttöön.

Suomessa oli vuonna 2005 150 julkisessa terveydenhuollossa laadittua kansallista hoitosuositusta ja lähes 600 alueellista tai paikallista. Valtaosa julkisten suositusten laatijoista piti Duodecim-seuran Käypä hoito-suosituksia hyödyllisinä.[3]

Hoitosuositukset eivät ole sitovia, vaan hoitava lääkäri saa itse arvioida, miten hoitaa potilaitaan. Hoitosuositusten noudattamisesta muodostuu kuitenkin helposti käytäntö, joka alkaa muistuttaa juridista laatustandardia, josta poikkeaminen vaatii erityisiä perusteluja.[4]

Suomessa käytetty yhdistysvetoinen hoitosuositusjärjestelmä poikkeaa esimerkiksi Englannin mallista, jossa käytetään yleisesti kansallisen terveysviranomaisen (NICE) laatimia virallisia kansallisia hoitosuosituksia. Suomalaiset Käypä hoito -suositukset saattavatkin poiketa radikaalisti muissa Euroopan maissa käytetyistä.[5]

Suositusten laatijoiden puolueettomuus

Julkisuudessa on vaadittu, että Käypä hoito -suosituksista päättävien pitäisi olla puolueettomia eli heillä ei saisi olla taloudellisia kytköksiä esimerkiksi lääke- tai vakuutusyhtiöihin[6]. Käypä hoito -suositukset ovat julkaisijansa mukaan riippumattomia[7], mutta vuonna 2012 laaditussa selvityksessä havaittiin kuitenkin, että niiden laatijoilla on paljon taloudellisia kytköksiä etenkin lääkealan yrityksiin. Yksittäisellä suosituksen tekijällä saattaa olla jopa yli 30 kytköstä lääkeyhtiöihin ja muihin lääkealan yrityksiin. Suositusten laatijat ovat saaneet taloudellista hyötyä lääkeyhtiöiltä muun muassa ilmaisten kongressimatkojen ja lääketehtaiden järjestämillä kongressimatkoilla pitämiensä maksullisten luentojen muodossa. Tästä huolimatta heitä ei yleensä jäävätä Käypä hoito -suositusten laadinnasta.[1] Suuri osa suositusten laatijoista työskentelee lisäksi vakuutusyhtiöiden laskuun[8].

Lähteet
  1. Hoitosuositusten tekijöillä paljon sidonnaisuuksia lääkeyhtiöihin 2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 7.2.2015. Viitattu 7.2.2015.
  2. Kuka tarvitsee Käypä hoito -suosituksia? 2003. Duodecim. Viitattu 7.2.2015.
  3. Käypä hoito -suositukset alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen pohjana www.duodecimlehti.fi. Viitattu 1.7.2021.
  4. Hoitosuositukset, systemaattiset vinoumat ja luottamus lääkäreihin www.duodecimlehti.fi. Viitattu 13.11.2021.
  5. Tapio Gauffin: Masennuslääkkeet kiistakapulana. Kandidaatin tutkielma. Tampereen yliopisto, 2020. Artikkelin verkkoversio. fi
  6. Hoi­to­suo­si­tus­ten tekijöillä kytköksiä lää­ke­teol­li­suu­teen – Onko tässä seuraava ”vaa­li­ra­ha­ko­hu”? Kaleva 23.5.2015.
  7. Käypä hoito -suositukset www.kaypahoito.fi. Viitattu 4.12.2021.
  8. Mikael Vehkaoja: Vakuutuslääkäreiden sidonnaisuus herättää kritiikkiä – Pelaako Käypä hoito -suositus vakuutusyhtiöiden pussiin? Seura 1.2.2019. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/vakuutuslaakareiden-sidonnaisuus-herattaa-kritiikkia-pelaako-kaypa-hoito-suositus-vakuutusyhtioiden-pussiin/
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.