Käspaikka

Käspaikka on karjalainen kodintekstiili, pitkä ja kapea (noin 35 senttimetriä × 250 senttimetriä)[1] pellavasta tehty pyyheliina. Se voi olla koristelematon tai koristeltu kansanuskomuksiin perustuvilla kuvioilla. Arkikäyttöön tarkoitetut käspaikat olivat vaatimattomammin koristeltuja kuin juhlakäspaikat. Venäläisperäiset käspaikat ovat usein karjalaisia käspaikkoja värikkäämpiä ja suurikuvioisempia. Käspaikkoja käytetään nykyään esimerkiksi ikonien koristeena ortodoksisissa kirkoissa ja kodeissa.[2]

Käspaikka ostettu Äänislinnasta 1942, Etelä-Karjalan museon kokoelmat.

Tyypillisimpiä koristetyyppejä käspaikoissa olivat etupistokirjonta eli luotoksittain ompelu, ketjuvirkkaus, ristipistokirjonta sekä revinnäiskoristelu, jota karjalaiset nimittivät nyhennäisompeluksi. 1800-luvun lopulla kangaspuissa kuviointi, punapoiminta, alkoi syrjäyttää ompelukirjontakuviointia. Myös muita koristelumenetelmiä, ei kuitenkaan painokuviointia, on karjalaisissa käspaikoissa käytetty, ja eri kirjontatyylejä voitiin yhdistää samaan käspaikkaan.

Harvinaisimpia käspaikkojen kuviointimenetelmiä on ollut revinnäiskuviointia muistuttava pitsipoiminta, jota on kansankielessä nimitetty myös valkealla langalla poimimiseksi. Tekniikka oli vähällä joutua unohduksiin, mutta sen elvyttivät uudelleen 1940-luvulla Maija Stenij ja Tyyne-Kerttu Virkki Aunuksessa. [3]