Käsipainot
Käsipaino on lihasvoimaharjoittelussa käytettävä apuväline.
Historia
Varhaishistoria
Käsipainon edeltäjää käytettiin Intiassa jo yli tuhat vuotta sitten. Se oli muodoltaan nuijamainen. Nimellä ”nal” tunnettu voimailuväline oli muodoltaan levytangon ja käsipainon väliltä. Sitä käytettiin usein pareittain eri urheilumuotojen voimaharjoittelussa.
Keskiajalta alkaen
Osansa välineen kehityshistoriasta kertoo sen nimi. Käsipainoa tarkoittava englannin kielen sana ”dumbbell” kehittyi Tudor-suvun aikaan Englannissa. Urheilijat käyttivät harjoituksissaan kirkonkelloja vahvistaakseen ylävartalonsa lihaksia. Kellot painoivat muutamista sadoista grammoista moniin kilogrammoihin asti. Kello (engl. bell) olisi nosteltaessa aiheuttanut kovaa melua, joten urheilijat ottivat siitä pois kielen. Tästä juontuu käsipainon nimitys dumbbell (suom. ”mykkäkello”). Kun voimailijat rupesivat valmistamaan omia käsipainojaan, he säilyttivät nimityksen, mutta muuttivat välineen muotoa. Käsipainojen levypainojen koot kasvoivat: Ne saattoivat painaa jopa kymmeniä kiloja. Levypainot täytettiin aluksi vedellä tai hiekalla.
Tyypit
1800-luvun alkupuolella vakiintui käsipainon nykyinen muoto, jossa on otekohdan kummallakin puolella levypainoja. Nykyisin käsipainoja on kahta päätyyppiä:
- Säädettävä käsipaino ovat levytangon muotoinen. Sen painoa voidaan lisätä ja vähentää levypainojen avulla. Tässä mallissa on usein karhennettu otepinta pidon lisäämiseksi. Levypainot kiinnitetään paikalleen kiertovivullisella tai sokallisella salvalla. Salpaa kutsutaan tavallisesti lukoksi.
- Kiinteä käsipaino on perinteisen käsipainon muotoinen. Kalleimmissa malleissa on painona rautaa ja päällysteenä kumia. Halvemmissa versioissa on päällysteenä muovia ja painona betonia tai hiekkaa.
Katso myös
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Käsipainot Wikimedia Commonsissa