Käräjämäki (Kokemäki)

Käräjämäki on Satakunnassa Kokemäen keskustassa Vuolteen kylässä Kokemäenjoen rannalla oleva pieni kumpare, jossa sijaitsevat käräjäkivet ympyrään aseteltuina. Kivet eivät ole alkuperäisellä paikallaan, vaan ne palautti mäelle Kokemäen Nuorisoseura 1900-luvun alussa, ja ne aseteltiin sinne Euran Käräjämäen mallin mukaisesti.[1]

Käräjämäki (Kokemäki)

Käräjämäen tuomarinkivet
Sijainti

Käräjämäki (Kokemäki)
Koordinaatit 61°15′42.5667″N, 22°20′50.3910″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalmisto

Käräjämäki vaikuttaa olevan ensisijaisesti kalmisto, johon on haudattu rautakaudella läheisen talon väkeä. Paikalta löydettyjä esineitä on tyylin perusteella ajoitettu kansainvaellusajalle. Käräjäkiviä käytettiin alkujaan merkitsemään haudan paikka samaan tapaan kuin Euran Käräjämäen tapauksessa.[1][2]

Käräjämäen tontti on ollut asuttuna vuodesta 1891, jolloin mäelle rakennettiin ensimmäinen talo. Asuinrakennus paloi 1960-luvulla, ja jäljellä on vanha kunnostettu piharakennus.[3] Pihalle on pystytetty kuparinen muinaismuistosta kertova taulu. Käräjämäki kuuluu opastettuun Villa Cumasta Kokemäen kaupunkiin -kulttuurireitistöön, johon tien vierressä oleva opastaulu liittyy.

Historiaa

Vanhin kirjallinen maininta Käräjämäestä (nimi esiintyi muodossa Kæræjæmæky) on vuodelta 1463. Paikka on mainitty ilmeisesti Kokemäen vanhan kirkon luonna pidettyjen maakuntakäräjien takia. Vanha kirkko sijaitsi noin 200 metrin päässä olevalla pienellä saarella joen pohjoisrannalla.[1]

Käräjämäki joutui arkeologian kiinnostuksen piiriin vuonna 1877[4], kun K. Killinen suoritti paikalla tarkastuskäynnin. Killinen kuvaili Käräjäympyrää lyhyesti. Mäen ympäristö oli raivattu pelloksi, mäki oli noin 40 jalkaa (12 metriä) joen vedenpinnan yläpuolella, kivikehä oli ladottu samalla tavalla kuin Köönikän talon kalmistossa, kehän halkaisija 34 jalkaa (noin 10 metriä), kivien koko noin kuutiokyynärä (yli 0,5 m³) ja ympyrän sisällä oli maahan upotettuja kiviä. Kehäkivet olivat koholla jalan verran maasta. Killinen sijoitti asetelman kansainvaellus- tai merovingialajlle.[2]

Aliupseeri Paul Danér rakensi talonsa mäelle vuonna 1890−91[4][2], jolloin kaivutyössä nousi esille rautainen veitsi. Käräjäkivet siirrettiin pois puutarhan tieltä vuonna 1905, jolloin löytyi myös keihäänkärki.[2] Puutarhan raivaus lienee tuhonnut alkuperäisen kasvuston perusteellisesti, mutta vuoden 1998 kasvillisuuden inventoinnissa tavattiin vielä pölkkyruoho (Arabis glabra) ja keltamo.[4]

J. R. Aspelin tarkasti mäen vuonna 1885 ja Theodor Schwindt 1901. Schvindt hankki lunastamalla kaksi keihäänkärkeä ja löysi taitetun keihäänkärjen sekä pitkän putkikeihäänkärjen. Nämä ajoitettiin noin 350 − 600 jaa.[1]. Vuonna 1906 A. M. Tallgren tarkasti paikan, vuonna 1946 Esko Sarasmo ja 1998 Nina Strandberg.[4]

Vuonna 2001 suoritti Jouni Taivainen koekaivaukset Käräjämäen kivien ympäristössä. Silloin havaittiin selvä kivikautisen asuinpaikan kulttuurikerros, jota ajoitti kaksi Pyheensillan kulttuuriin (noin 4500 − 4000 BP) kuuluvaa nuolenkärkeä. Kivikaudella asuinpaikka sijaitsi Kokemäenjoen suulla. Muita kaivauslöytöjä olivat keramiikkaa, taottuja nauloja, solki, veitsen katkelma, keihäänkärki ja naisen polttohaudasta löydetty lintuneula.[4] Rautakauden esineistö on tyypillistä kansainvaelluskaudelle 400 – 550 jaa.[3]. Lintuneulasta, joka oli käytössä 500 − 600 jaa., tehtiin rintaneula, jota on yleisesti myynnissä.[5]

Huhtikuussa 1959 tapahtui lento-onnettomuus, jossa Tulkkilan yllä lentänyt ilmavoimien Valmet Vihuri syöksyi Käräjämäelle lehtori Saarivirran puutarhaan. Konetta ohjannut vänrikki sai surmansa.[6]

Käräjäkivet

Tuomariympyrän käräjäkivet eivät ole alkuperäisellä paikallaan. Paul Danér siirsi ne pois rakennuksen ja puutarhan tieltä, mutta myöhemmin Kokemäen Nuorisoseura siirsi ne takaisin hieman eri paikkaan vuonna 1913−14 tai 1917[1]. Tällöin ei voida enää olla varmoja kivien alkuperästä ja oikeasta lukumäärästä. Kehän keskellä ollutta kivikasaa ei palautettu ennalleen.

Samanlaisia kumpuja ympäröiviä kivikehiä tiedetään ollen muun muassa Kööninkässä[2], uuden Tulkkilan sillan luonna[1] ja Ali-Forsbyn lähellä Hiidenniemessä[7].

Lähteet
  • Salminen, Tapio: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, s. 104–118. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.
  • Muinaisjäännösrekisteri: Käräjämäki Kokemäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.1.2005. Museovirasto. Viitattu 16.7.2012.
  • Museovirasto: Kokemäen käräjämäen koekaivaus 2001, 9.1.2009, viitattu 16.7.2012

Viitteet
  1. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s.346
  2. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s.348
  3. Museovirasto: Kokemäen käräjämäen koekaivaus 2001, 9.1.2009, viitattu 16.7.2012
  4. Muinaisjäännösrekisteri: Käräjämäki Kokemäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.1.2005. Museovirasto. Viitattu 16.7.2012.
  5. Kokemäen kaupunki: Lintuneula, viitattu 13.7.2012
  6. Jälleen surmansyöksy Vihurilla. Kotikylänsä yläpuolella taitolentoa yrittänyt vänrikki menetti henkensä Kokemäellä. Helsingin Sanomat, 5.4.1950, s. 9, 20. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.12.2018.
  7. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s.125

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.