Käki

Käki on pitkäpyrstöinen ja hoikka. Käen pituus on 32–36 cm, siipikärkiväli 54–60 cm[3] ja paino noin 120 g. Yleisimmin käki on selkäpuolelta, päästä ja rinnasta harmaa. Vatsa on valkea ja mustajuovainen. Naarailla tavataan melko yleisesti punaruskeaa värimuotoa. Näillä linnuilla harmaat alueet ovat voimakkaan punaruskeat.

Käki muistuttaa varsinkin lentäessään pientä haukkaa. Lentotapa on kuitenkin erilainen: siiveniskut ovat tasaisia ja lepattavia, eivätkä siivet nouse ruumiin vaakatason yläpuolelle.[3] Käki lentää kohtalaista vauhtia selkä suorana, pää koholla[4] ja nokka eteenpäin osoittaen.[3] Käki liitää harvoin ja vain lyhyen matkaa.[3]

Käki tunnetaan hyvin koiraan[4] kaksiosaisesta  kuk-kuu ^(ohje) -laulusta, jonka paino on ensimmäisellä tavulla.[3] Toisinaan linnun innostuessa kukunnasta tulee kolmitavuista.[4] Koiras päästää myös käheää, kakovaa guh-tsä-tsä-tsä -ääntä.[3] Naaraan ääni on kiihkeää pulinaa, joka muistuttaa pikkukuovia.[4] Nuoren linnun ääni on valittava, karkeahko prih.[3]

Vanhin suomalainen rengastettu käki on ollut 8 vuotta, 10 kuukautta ja 4 päivää vanha.[5] Euroopan vanhin on ollut saksalainen 12 vuoden ja 11 kuukauden ikäinen yksilö.[6]

Käkeä tavataan Euroopassa ja Aasiassa sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa pesii yli miljoona käkeä.

Käki pesii Suomessa lähes koko maassa, runsaimmillaan käkikannat ovat Kaakkois-Suomessa.[7] Suomen parimäärä 2000-luvulla on arviolta 120 000 paria. Käkikanta taantui 1970-luvulta 1990-luvulle, mutta kanta on kasvanut tämän jälkeen.[8]

Käki elää kaikenlaisissa metsissä, viljelysalueilla, vuoristomaisemissa ja rannikon nummilla.[3] Sitä esiintyy myös tunturikoivikoissa sekä peltojen ja soiden pienissä metsiköissä.[8]

Käki on pesäloinen, eli se ei haudo eikä huolehdi omista poikasistaan, vaan munii toisten lintulajien pesiin.[7] Useimmiten käki munii Suomessa leppälintujen pesiin.[8] Muita lintulajeja, joiden pesiin käki munii, ovat esimerkiksi västäräkki, keltavästäräkki, harmaasieppo, kirjosieppo, pajulintu, peippo, järripeippo ja niittykirvinen.[7] Käki munii aina sen lajin pesiin, joissa se on itse kasvanut.[9] Suomessa on havaittu käen munineen useiden kymmenien lintulajien pesiin.[8]

Käkinaaras voi munia noin 20 munaa lisääntymiskautensa, touko–kesäkuun aikana, mutta tavallisesti munii vain noin 10 munaa. Muna kuoriutuu noin 12 päivässä. Koska käenpoikasella on kuoriutuessaan selässä arka paikka, joka ei kestä painoa, se työntää kilpailevat isäntälajin munat pois pesästä, jonka seurauksena munat ehkä särkyvät[10]. Käenpoikanen saa näin kasvattiemonsa kaiken ravinnon ja huolenpidon.[11]

Poikanen lähtee pesästä noin 20 vuorokauden ikäisenä ja kasvattiemot ruokkivat sitä vielä kolme viikkoa.[7]

Käki syö hyönteisiä, erityisesti muiden lintujen inhoamia karvaisia toukkia.[7] Toukkien karvat tarttuvat käen mahalaukun pintoihin, ja ajoittain käki oksentaa ne ulos.^lähde? Käelle kelpaavat myös kovakuoriaiset, kärpäset, heinäsirkat, sudenkorennot ja pihtihäntäiset. Käenpoikaset saavat sellaista ravintoa, jota isäntälaji niille antaa.[4]

Käkeen liittyy monia uskomuksia. Nuoret naiset ovat laskeneet käen kukunnasta naimisiin pääsyyn kestäviä vuosia ja vanhat ihmiset jäljellä olevia elinvuosiaan.[12]

On myös uskottu, että juhannuksena käki saa kurkkuunsa vihneen, jolloin se vaikenee ja muuttuu haukaksi. Uskomus johtuu käen haukkaa muistuttavasta ulkonäöstä.[11]

Käki oli kuvattuna entisen Suomenniemen kunnan vaakunassa. Käki on kuvattuna myös Päijät-Hämeen vaakunassa.

• Haartman, Lars von 1981: Käen ja sen säännöllisen isäntälajin rinnakkaisevoluutiosta. – Ornis Fennica 58:1–9.
• Haikola, Juha & Jarkko Rutila: Käki. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22027.
• Latja, Raimo & Savolainen, Jyrki 1988: Käki kateissa Inarista 1987? – Lintumies 2.1988 s. 87. LYL.
• Väisänen, Risto A. 1974: Käen Cuculus canorus käyttäytymisestä kolopesällä. – Lintumies 3–4.1974 s. 117–118. SLY.
• Nyberg, Teuvo & Vestelin, Olavi & Arjanne, Satu & Kenno, Pirkko & Leinonen, Matti & Palosaari, Matti & Vehmas, Päivi 2001: Koulun Ympäristötieto 4
• LuontoPortti: Käki (Cuculus canorus)
• ITIS: Cuculus canorus (englanniksi)