Kääpiömangusti

Kääpiömangusti eli pikkumangusti (Helogale parvula) on mangustien heimoon kuuluva pienikokoinen petoeläin. Se on heimonsa pienin laji, ja elää Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa pieninä laumoina.[2] Lajista on aiemmin käytetty myös nimeä kääpiömango.[3]

Kääpiömangusti
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Mangustit Herpestidae
Suku: Pikkumangustit Helogale
Laji: parvula
Kaksiosainen nimi

Helogale parvula
(Sundevall, 1847)

Kääpiömangustin levinneisyys
Kääpiömangustin levinneisyys
Katso myös

  Kääpiömangusti Wikispeciesissä
  Kääpiömangusti Commonsissa

Kääpiömangustit liikkuvat noin tusinan yksilön perheryhminä metsästellen päivällä ja nukkuen erilaisissa koloissa. Nukkumapaikaksi kääpiömangustit valitsevat onton puunrungon, hylätyn pesäkolon ja joskus jopa termiittipesän halkeaman. Joskus ne kaivavat oman kolonsa itse. Kääpiömangustit synnyttävät useita poikueita vuodessa. Vanhempien lisäksi hieman varttuneemmat poikaset osallistuvat hoivaamiseen.[4]

Laumoilla ei ole rajattua reviiriä, koska ne vaeltavat laajoilla alueilla saadakseen riittävästi ravintoa. Kääpiömangustit syövät lintuja ja muita pieniä selkärankaisia, kuten hiiriä, ravinnon puutteessa myös hyönteisiä. Joskus lauma hyökkää yhteistuumin käärmeen kimppuun ja usein myös onnistuu siinä. Eläimet antavat toisilleen merkkejä kiljumista muistuttavin äännähdyksin.

Kääpiömangustit muistuttavat elintavoiltaan paljon kookkaampaa Saharan etelänpuoleisten puoliaavikoiden seepramangustia. Kääpiömangusti ei ole uhanalainen laji,[1] ja ihmisen toimilla on kantaan hyvin vähän vaikutusta. Kääpiömangustit sopeutuvat hyvin eläintarhaan ja lisääntyvät vankeudessa usein.[4]

Lähteet

  1. Creel, S. & Hoffmann, M.: Helogale parvula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  2. Korkeasaari (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 143. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. Suuri eläinsafari, 1982. Ex libris. (aakkosellinen hakemisto, osa Kuikka-Laulukaskas s.64)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.