Kääpiöhevosenkenkäyökkö
Kääpiöhevosenkenkäyökkö (Rhinolophus hipposideros) on hevosenkenkäyökköjen heimoon kuuluva lepakkolaji.[3] Lajin uudeksi nimeksi on nisäkäsnimistötoimikunta ehdottanut euroopanpikkuherkkoa[4].
Kääpiöhevosenkenkäyökkö | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Lepakot Chiroptera |
Heimo: | Hevosenkenkäyököt Rhinolophidae |
Suku: | Rhinolophus |
Laji: | hipposideros |
Kaksiosainen nimi | |
Rhinolophus hipposideros |
|
Kääpiöhevosenkenkäyökön levinneisyys |
|
Alalajit [2] | |
|
|
Katso myös | |
Kääpiöhevosenkenkäyökkö Wikispeciesissä |
Sen siipien kärkiväli on 19–25 cm ja vartalo 4–4,5 cm sekä häntä 2–3 cm. Painoa lepakolle kertyy vain 5–9 g. Kääpiöhevosenkenkäyököllä on heimolaistensa tavoin hevosenkengän muotoinen ihopoimu kuonossa. Äänet ovat hyvin korkeita ja hiljaisia, kirskuvia. Laji elää metsäisillä kalkkikivialueilla, missä se lentää öisin pyydystäen lähinnä ilmasta yökkösiä, sääskiä, kärpäsiä ja kovakuoriaisia.[3]
Kääpiöhevosenkenkäyökkö horrostaa yksin luolissa, mutta kesällä päiväpiilossa voi olla kokonainen yhdyskunta. Naaras saa kesä-heinäkuussa neljän kuukauden tiineyden jälkeen yhden poikasen. Poikanen vieroitetaan 6–7 viikon kuluttua. Laji tulee sukukypsäksi yksivuotiaana. Kääpiöhevosenkenkäyökkö saattaa elää luonnossa ainakin 21-vuotiaaksi, mutta kuolee vankeudessa nopeasti. Lajin levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta idässä Kirgisiaan ja Kashmiriin Keski-Aasiassa ja etelässä Koillis-Afrikkaan.[3]
Kääpiöhevosenkenkäyökön kannan kokoa ei tunneta, mutta se on joissakin valtioissa luokiteltu vaarantuneeksi ja on vaarassa kuolla sukupuuttoon levinneisyytensä pohjoisosissa Euroopassa.[3] Alankomaista ja Liechtensteinistä se on jo hävinnyt.[1] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN kuitenkin muutti omassa uhanalaisuusarviossaan vuonna 2004 lajin luokituksen vaarantuneesta elinvoimaiseksi.[1]
Lähteet
- Jacobs, D., Cotterill, F.P.D., Taylor, P.J., Aulagnier, S., Juste, J., Spitzenberger, F. & Hutson, A.M.: Rhinolophus hipposideros IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.7.2014. (englanniksi)
- Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Rhinolophus hipposideros Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 17.2.2011. (englanniksi)
- Beer, Amy-Jane & Morris, Pat, Maailman nisäkkäitä, Otava 2007, 256 s.
- Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 17.2.2011. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Euroopanpikkuherkko (Rhinolophus hipposideros)
- ITIS: Rhinolophus hipposideros (englanniksi)