Kásos

Pääartikkeli: Kásoksen kunta

Kásos kuuluu hallinnollisesti Kásoksen kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria. Kunta kuuluu Kárpathoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.[4]

Kásoksen pääkylän Fryn vanha satama

Saaren pääkylä on Fry (vuoden 2011 väestönlaskennassa 357 asukasta), joka sijaitsee saaren pohjoisrannikolla. Suurin asutuskeskus on Agía Marína (444 asukasta), joka sijaitsee kilometrin päässä Frystä lounaaseen. Kolmanneksi suurin asutuskeskus on Arvanitochóri (169 asukasta), joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Frystä etelään. Kásoksen entinen pääkylä Póli (80 asukasta) sijaitsee kolmen kilometrin päässä Frystä kaakkoon. Fryn ja Pólin välissä sijaitsee pieni Panagían kylä (34 asukasta).[12][4] (Katso myös: Luettelo Kásoksen kunnan kylistä.)

Uimarantoja saarella on ainoastaan muutama.[8] Lähinnä Fryn kylää sijaitseva uimaranta on alle kilometrin päässä Empóreiossa.[12] Frystä lounaaseen, saaren pohjoisrannikolla, lähellä Ágios Konstantínoksen kirkkoa sijaitsee Ammoúndan uimaranta.[12] Ammoúndasta lounaaseen, niin ikään pohjoisrannikolla sijaitsee Antiperátoksen uimaranta. Kásoksen lounaiskärjessä, noin kymmenen kilometrin päässä Frystä lounaaseen sijaitsevat Avlákin ja Chelátroksen rannat.[12]

Kásos lähisaarineen muodostaa Natura 2000 -verkostoon kuuluvan luonnonsuojelualueen, jolla on kokoa 134,537 neliökilometriä.[14] Alueesta kaksi prosenttia on merta.[13] Lisäksi Kásoksen saari kuuluu 80 neliökilometrin laajuiseen kansainvälisesti tärkeään lintualueeseen (IBA).[15]

Äärimmäisen uhanalaista[16] munkkihyljettä tavataan Kásoksen ja lähisaarten muodostamalla Natura 2000 -alueella.[17] Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa.[18] Saaren nisäkkäisiin kuuluvat myös vuohet ja lampaat, joiden määrä on kasvanut hallitsemattomasti vuodesta 1980 lähtien.[13] Lisäksi saarella tavataan kaniineita, metsähiiriä, viiksimetsähiiriä, pikkumetsähiiriä, mustarottaa, kotihiiriä ja vuonna 2020 löydettyä puutarhasupiaista.[19]

Kásoksella pesiviä lintuja ovat esimerkiksi välimerenhaukka ja välimerenlokki.[15] Matelijoista saarella tavataan Cyrtopodion kotschyi -gekkoa ja Telescopus fallax pallidus -käärmettä, jotka kummatkin on suojeltu Kreikan presidentin asetuksella. Myös Ablepharus kitaibelii fabichi -liskolaji kuuluu Kásoksen lajistoon. Saarella tavataan myös Lyciasalamandra luschani -salamanteria.[17]

Kásokselta on löydetty selkärangattomien eläinten, kuten maalla eläneiden nilviäisten, subfossiileja.[13]

Kásoksen kasvillisuus on pääasiassa frýganaa, joka on intensiivisen laidunnuksen vuoksi huonossa kunnossa. Frýganan hallitsevia kasvilajeja ovat piikkiluppio ja sykerötimjami. Pienellä alueella saaren lounaisosassa Avlákin rannalla kasvaa foinikiankatajaa. Avlákikin tosin on ylilaidunnettu. Vuohien ja lampaiden määrän hallitsemattoman kasvun ansiosta Kásoksen kasvillisuus ja maaperä on kärsinyt. Esimerkiksi saaren alkuperäinen macchia-pensaikko on vaihtumassa frýganaksi. Myös vuorenrinteiden kasvillisuus on vähentynyt ja maaperä kulunut. Frýgana on lisäksi valloittanut hylättyjä viljelysmaita. Kásoksen rantajyrkänteet sen sijaan ovat erinomaisessa kunnossa.[13]

Kásoksella tavattavista kasvilajeista IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan (1993) kuuluvat ja Kreikan presidentin asetuksella suojeltuja ovat muun muassa kotoperäiset paloyrttien sukuun kuuluva Phlomis pichleri, neilikkojen sukuun kuuluva Dianthus fruticosus ssp. carpathus, asterikasvien heimoon kuuluva Staehelina fruticosa, otakilokkien sukuun kuuluva Salsola carpatha ja neitojen sukuun kuuluva Nigella carpatha. Uhanalaisten lajien punaiseen listaan kuuluvat ja Kreikan presidentin asetuksella suojeltuja lajeja ovat myös esimerkiksi kellojen sukuun kuuluva Campanula delicatula, kaunokkien sukuun kuuluva Centaurea aegialophila, savikkakasvien alaheimoon kuuluva Noaea mucronata, neilikkojen sukuun kuuluva Dianthus cinnamomeus, neitojen sukuun kuuluva Nigella fumariifolia ja kurhojen sukuun kuuluva Carlina sitiensis. Muita saaren kasveja ovat muun muassa Egeanmeren itäisillä saarilla, Kreetalla ja Länsi-Turkissa kotoperäinen lemmikkikasvien heimoon kuuluva Lithodora hispidula ssp. hispidula, Kreikassa ja Lounais-Aasiassa tavattava nurmikkojen sukuun kuuluva Poa pelasgis sekä itäisen Välimeren alueen kotoperäinen sarviapiloiden sukuun kuuluva Trigonella spinosa. Kásoksella kasvavia CITES-sopimuksen C-liitteessä mainittuja kasvilajeja ovat muun muassa kartiosaalepjuuri sekä orhojen sukuun kuuluvat ampiaisorho ja mettiäisorho.[20]

Pääartikkeli: Antiikin Kasos

Runoilija Homeroksen kirjoittamassa Ilias-eepoksessa Kásos yhdessä muiden Dodekanesian saarten mukana osallistui myyttiseen Troijan sotaan.[9] Homeroksen ajoista lähtien saari on tunnettu nimellä Kásos, tai antiikin kontekstissa Kasos (lat. Casus). Ennen tätä saarta kutsuttiin nimillä Akhne, Amfe ja Astrabe.[11] Kreikkalaisen mytologian mukaan saari sai nimensä Kreetan prinssin Kleomakhoksen pojan Kasoksen mukaan[21].

Varhaisimmat merkit Kásoksen ihmisasutuksesta ovat myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaiselta pronssikaudelta. Kásoksen ensimmäiset asukkaat olivat foinikialaisia[8]. Saaren lounaisosasta on löydetty merkkejä pysyvästä asutuskeskuksesta, joka on ajoitettu pronssikaudelle. Asutuskeskus oli saanut voimakkaita vaikutteita minolaisesta kulttuurista. Mykeneläisen kulttuurin aikaan tultaessa asutus oli siirtynyt saaren pohjoisosaan nykyisen Pólin kylän paikalle, jossa sijaitsi saaren akropolis. Antiikin aikana se toimi saaren poliksen eli kaupunkivaltion Kasoksen kaupunkikeskuksena, mistä myös nykyinen kylä on saanut nimensä. Pólin kukkula on ollut jatkuvasti asuttu, mistä merkkinä ovat kukkulan huipulta löydetyt ruukunsirpaleet, jotka on ajoitettu myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaispronssikaudelta aina kristinuskon saarelle saapumisen alkuaikoihin.[9]

Rhodos valloitti Kasoksen 700-luvulla eaa.[21] Vuosina 490–479 eaa. käytyjen persialaissotien aikana Kasos muiden itäisen Välimeren saarten ohella kuului Deloksen meriliittoon. Kasos joutui vuosittain maksamaan meriliitolle tuhat drakmaa. Myöhemmin Kasos ajautui Makedonian valtakunnan vallan alle.[11] Makedonian kuningas Aleksanteri Suuren sotaretkistä Kasos pysyi ilmeisesti erossa.[7] Rhodoksen valtapiiriin saari päätyi 300-luvun eaa. lopussa, kun Rhodos taisteli itsensä vapaaksi Makedonian valtapiiristä. Vuonna 42 jaa. Kasoksesta ja muista nykyisen Dodekanesian saarista tuli osa Rooman valtakuntaa.[11][21]

Kasoksen polis-keskus siirtyi roomalaisen ja varhaiskristillisen kauden aikana luultavasti rannikolle, nykyisen Empóreioksenlahden ympäristöön. Sieltä on löydetty muun muassa jäänteitä varhaiskristillisestä basilikasta. Rooman keisari Diocletianuksen valtakaudella vuosina 284–305 Kasoksesta tuli osa XXVIII Provincia -nimistä provinssia. Provinssin kuvernöörin asemapaikka oli Rhodoksella.

Kun Rooman valtakunta jaettiin itä- ja länsiosaan vuonna 395, Kásoksesta tuli muun Kreikan tavoin osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa.[22] Bysantin vallan alla saari oli ensin osa Kibyrrhaiotoin teemaa. Myöhemmin Kásoksesta tuli osa Kreetan teemaa.[9] Bysantin valtakaudella, 800- ja 900-luvuilla saari joutui useasti merirosvojen häirinnän kohteeksi. Merirosvot olivat muun muassa Pohjois-Afrikasta, Kreetalta, Kefaloniásta ja Peloponnesoksen Mánin niemimaalta kotoisin.[11]

Kreetaa miehittämään tulleet venetsialaiset valloittivat Kásoksen vuonna 1207. Genovan vallan alle saari päätyi vuonna 1287[11]. Johanniittain ritarikunta otti saaren haltuunsa 1200-luvun loppupuolella[8] tai toisen lähteen mukaan vuonna 1311. Paavi puuttui asiaan, ja saari palasi vuonna 1315 takaisin venetsialaisomistukseen.[9] Toisen lähteen mukaan Venetsia olisi ottanut Kásoksen hallintaansa jo vuonna 1306.[11]

Sulttaani Suleiman Suuren valtakaudella osmanien valtakunta valloitti Kásoksen vuonna 1537. Suleiman Suuri antoi Kásokselle itsehallinnon, mutta saarelaiset joutuivat maksamaan veroja. 1500-luvun matkailijat kuvailivat saarta autioksi, mutta vuodelta 1622 peräisin olevien kirkollisten asiakirjojen mukaan saari oli tuolloin jälleen asutettu. Asiakirjojen mukaan Kásos erotettiin tuolloin Kárpathoksen arkkihiippakunnasta omaksi hiippakunnakseen (eparkia). Samoihin aikoihin Kásoksen sisämaahan perustettiin Arvanitochórin ja Agía Marínan kylät. Sisämaahan päädyttiin merirosvojen pelossa.[9] Kásoksella oli 1600-luvun jälkipuoliskolla 80–100 purjealusta[10] ja väkiluku oli noin 5 000.[11]

Kásos joutui vuosina 1768–1774 käydyn Venäjän–Turkin sodan aikana hetkeksi Venäjän keisarikunnan miehittämäksi. Heinäkuussa 1774 allekirjoitetun Kutšuk Kainardžin rauhansopimuksen jälkeen venäläiset poistuivat saarelta ja Kásos oli jälleen osmanien hallinnassa. Ranskalainen orientalisti ja matkakirjailija Claude-Étienne Savary vieraili saarella vuonna 1778. Kirjoituksissaan hän kertoo saarelaisten perinteistä, vieraanvaraisuudesta, tavoista, pukeutumisesta ja rohkeudesta. Savary kertoo myös siitä, kuinka kásoslaiset yhdessä muiden dodekanesialaisten kanssa ylläpitävät koulujaan sekä vaalivat uskonnollista ja kansallista moraaliaan osmanien sorrosta huolimatta.[11]

Ranskalaisen Louis-Charles-Auguste Couderin maalaus käskynhaltija Muhammad Alista vuodelta 1841.

Kásoksella on harjoitettu merenkulkua vuosituhansien ajan, ja sen kauppalaivaston koko oli 1800-luvun alussa noin 700 ja asukkaita oli lähteestä riippuen noin 8 000–11 000.[10][5] Kásoksen laivasto osallistui menestyksekkäästi vuoden 1821 itsenäisyystaisteluun.[8] Kásoslaisilla aluksilla tehtiin hyökkäyksiä läheisille saarille sekä Syyriaan ja Egyptiin saakka.[7] Heinäkuussa 1821 Kásoksen laivasto taisteli Kreetan vapauden puolesta ja useita kreetalaisia saapui Kásokselle pakolaisiksi.[10] Kásoslaisten toiminta ärsytti osmanien Egyptin käskynhaltijaa Muhammad Alia, jonka tavoitteena oli perustaa Kreetalle tukikohta ennen Peloponnesokselle hyökkäystä.[7] Egyptiläisten ja osmanien yhdistynyt 45 aluksen laivasto entisen merirosvon Ismail Gibraltarin johdolla saapui 27. toukokuuta 1824 saaren edustalle.[7] Alkoi muutaman päivän kestänyt taistelu.[7] Lopulta 7. kesäkuuta vihollisjoukot rantautuivat Kásokselle sytyttäen koko saaren tuleen ja tappaen kaikki aseenkantoiässä olleet miehet.[7] Kaikkiaan kásoslaisia tapettiin verilöylyssä noin 7 000.[8][5] Selviytyneet naiset ja lapset vietiin Egyptiin orjiksi.[7] Tätä verilöylyä muistetaan vuosittain 7. kesäkuuta järjestettävässä juhlassa Fryssä.[23]

Vuosina 1821–1829 Kreikassa käytiin vapaussota, jonka seurauksena Kreikka irtautui osmanien valtakunnasta. Kásoskin päätyi vuonna 1829 hetkellisesti Kreikan vallan alle, mutta jo seuraavana vuonna saari palautui osmanien hallintaan. Verilöylystä selvinneet kásoslaiset alkoivat samoihin aikoihin palata saarelle. He saivat elantonsa niiden muutaman aluksen avulla, mitä egyptiläisten aiheuttamasta tuhosta oli säilynyt. Kásoksen kauppalaivaston koko oli vuoteen 1843 mennessä kasvanut 75 alukseen. Monet kásoslaiset muuttivat vuonna 1859 siirtolaisiksi Egyptiin, jossa he osallistuivat Suezin kanavan rakennustöihin. Toinen kásoslaisten muuttoaalto Egyptiin tapahtui vuonna 1866.[10] Siirtolaisuus jatkui voimakkaana 1900-luvun alussa, jolloin kásoslaisia muutti edelleen aluksi Egyptiin, jonka jälkeen siirtolaisuus suuntautui Istanbuliin, muualle Kreikkaan, Yhdysvaltoihin ja Etelä-Afrikkaan. Saarella oli 1920-luvulla kaikkiaan noin 2 300 taloa, joissa asui noin 400 pysyvää asukasta.[24]

Italia valloitti Kásoksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[25] Italian ulkoministeri Tommaso Tittoni ja Kreikan pääministeri Elefthérios Venizélos allekirjoittivat 27. heinäkuuta 1919 sopimuksen, jossa Italia luopuisi omistuksistaan Dodekanesiassa Ródosta lukuun ottamatta. Seuraavan vuoden heinäkuussa Italian uusi pääministeri Giovanni Giolitti irtisanoutui sopimuksesta ja 10. elokuuta solmitussa Sèvresin rauhansopimuksessa Kásos jäi osaksi Italiaa.[26][10]

Dodekanesia päätyi 7. toukokuuta 1945 ja 15. syyskuuta 1947 väliseksi ajaksi väliaikaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallintaan. Kreikan hallinnon alle saari tuli 15. syyskuuta 1947 ja 7. maaliskuuta seuraavana vuonna Kásos liitettiin virallisesti osaksi Kreikkaa.[10][22]

Saarella oli vuonna 1991 yhteensä 1 088 asukasta[27] ja vuoden 2011 väestönlaskennassa puolestaan 1 084.[4]

Kásoksen nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Sellén ja Ellinokamáran tippukiviluolat. Entisessä pääkaupungissa, Pólissa, sijaitsevat Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja linnoituksen rauniot.[8] Fryssä on pieni, ainoastaan kesäisin avoinna oleva, arkeologinen museo, jossa on esillä muun muassa antiikinaikainen öljylamppukokoelma, hellenistisiä kivilaattoja ja antiikinaikaisista hylyistä nostettuja esineitä.[12]

Kásoksen saarella on kaksi luostaria, joissa tosin ei ole munkkeja. Saaren lounaisosassa sijaitsee Moni Agiou Giorgiou Hadionin luostari, jossa asuu talonmies suurimman osan vuodesta. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla luostarissa järjestetään juhla. Kásoksen toinen luostari on etelärannikon tuntumassa, kahdeksan kilometrin päässä Frystä sijaitseva Moni Agiou Mamma, jossa järjestetään juhla 2. syyskuuta.[12] Kirkkoja saarella on noin sata.[30]

Kásoksen tärkeimmät juhlat ovat Agía Marínan kylän sinivalkoisessa kirkossa vuosittain 17. heinäkuuta järjestettävä juhla Pyhän Margareetan (Marinan) kunniaksi sekä Fryssä järjestettävä juhla saaren suojeluspyhimys[31] Pyhän Spyridonin kunniaksi.[32][12]

Pyhää Yrjöä juhlitaan Moni Agiou Giorgiou Hadionin luostarissa 23. huhtikuuta. Pyhää Konstantinusta ja Pyhää Helenaa juhlitaan 21. toukokuuta. Kesäkuussa Kásoksella juhlitaan Pyhää Kolminaisuutta Pólin kylässä. Juhlan ajankohta vaihtelee. Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastumista juhlitaan 6. elokuuta Agía Marínassa ja Neitseen Marian kuolonuneen nukkumista puolestaan 15. elokuuta Panagían kylässä. Pyhää Fanouriosta juhlitaan 27. elokuuta Agía Marínan kylässä. Moni Agiou Mamman luostarissa vietetään juhlaa 2. syyskuuta Pyhän Mámaksen kunniaksi. Kunniallisen ja eläväksi tekevän ristin ylentämistä eli ristinpäivää vietetään 14. syyskuuta Agía Marínassa. Pyhää Demetrios Mirhanvuodattajaa juhlitaan 26. lokakuuta Arvanitochórin kylässä.[32]

Vuosittain kesäkuussa saarella järjestetään 7. kesäkuuta 1824 tapahtuneen saarelaisten joukkomurhan ja saaren tuhopolton muistoksi kolmipäiväinen juhla.[32]

Kásoksen ruokakulttuuri on saanut vaikutteita esimerkiksi muualta Dodekanesiasta, Kreetalta, Vähästä-Aasiasta, Italiasta, Istanbulista, Egyptistä ja Yhdysvalloista. Myös kásoslaiset merimiehet ovat tuoneet eri puolilta vaikutteita paikalliseen ruokakulttuuriin. Esimerkiksi egyptiläistä perintöä kásoslaisessa keittiössä ovat eksoottiset ruoat, kuten tahinia ja molohia, joita valmistetaan yhä saarella.[33]

Saaren perinteisiä ruokalajeja ovat lisäksi esimerkiksi elaiki eli mizithrasta tehty juusto, dolmádhes eli viininlehtikääryleet, kásoslainen pilahvi eli lihaliemessä keitettyä riisiä sekä suolajuusto. Ofto eli uunissa paistettu täytetty lammas on pääsiäisen ajan ruokaa. Kásoksella täytetään lampaiden lisäksi kalkkunoita ja kanoja. Täytettä kutsutaan nimellä paspara, ja se sisältää esimerkiksi riisiä, tomaattia, mausteita, sipulia ja maksaa. Myös täytetyt vihannekset, lihalla tai ilman, kuuluvat kásoslaiseen keittiöön. Täytettyjä kesäkurpitsan kukkia kutsutaan nimellä kolokithopoulia. Kásoslainen voi tunnetaan nimellä kaouli. Se on paimenten kermasta valmistamaa, ja nykyisin harvinaista. Kásoksella syödään myös mereneläviä, joista erikoisuutena mainittakoon tuoreen mustekalan musteesta valmistettu soupiopilafo.[33][6]

Makeita ruokia ovat esimerkiksi makea piirakat mizithra-juustolla sekä pienet rahapussin muotoon leivotut ja manteleilla täytetyt makeiset, joissa on myös ruusuvettä ja sokeria.[6]