Jyrkkäkosken ruukki

Jyrkkäkosken rautaruukki toimi Pohjois-Savossa Sonkajärvellä 1831–1909 ja vielä 1915–1919. Ruukki käytti raaka-aineenaan järvien pohjasta nostettua järvimalmia (limoniittia).

Jyrkkäkosken ruukki

Ruukki sai alkunsa kun raahelainen kauppaneuvos ja piispa Frans Mikael Franzénin veli Zachris Franzén (1787–1852) hankki viljelyoikeuden Sonkajärvellä sijainneisiin Jyrkän ja Ronkalan rappiolla olleisiin kruununtiloihin. Franzén osti pian tilat omakseen ja hän hankki myös malmioikeudet läheisiin järviin. Jyrkkäkosken ruukki sai toimiluvan 1831. Ruukille rakennettiin masuuni ja kankivasarapaja. Rakennustöitä haittasivat vaikeat kulkuyhteydet mutta masuuni aloitti raudantuotannon joulukuussa 1835.

Ruukin toimintaa haittasi alusta saakka se, että valmiit tuotteet jouduttiin kuljettamaan pitkien matkojen päähän muun muassa Kuopioon, Raaheen, Mikkeliin ja Viipuriin. Franzénin kuoltua hänen seuraajansa ja vävynsä Fredrik Sovelius myi ruukin maatiloineen sekä kotitarvesahoineen ja -myllyineen 1853 Varkauden ruukin hoitajalle Johan Erik Malmborgille 8 000 hopearuplan hinnasta. Vuonna 1855 ruukki siirtyi viipurilaiselle kauppaneuvos Paul Wahlille.

Wahlin aikana ruukin raudantuotanto kasvoi noin 250 kippuntan vuosituotannosta parhaimmillaan 700 kippuntaan. Ruukin tuottama rauta meni Wahlin Varkauden putlaus- ja valssilaitoksen käyttöön. Ruukki sai 1874 uuden skotlantilaistyyppisen masuunin.

Jyrkkäkosken ruukki suljettiin kannattamattomana 1909 mutta se oli vielä uudelleen toiminnassa 1915–1919 raudan hinnan noustua ensimmäisen maailmansodan aikana korkeaksi. Ruukin rakennuksista on säilynyt uudempi masuuni, 1830-luvulla rakennettu ruukin johtajan asuintalo Herrala, työntekijöiden asuinrakennus, talousrakennus ja sauna. Uuden masuunin viereen 1938 rakennettu mylly on nykyisin kahvilana.

Museovirasto on määritellyt Savon järvimalmiruukit, joihin kuuluvat Jyrkkäkosken ohella myös Salahmin ja Haapakosken ruukit valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi.[1]