Jyrki Virolainen

Hän valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 22-vuotiaana vuonna 1965. Hän sai varatuomarin arvon vuonna 1968. Hän työskenteli vuodesta 1970 Helsingin hovioikeuden esittelijänä ja samaan aikaan Helsingin kaupungin metrotoimistossa lakimiehenä.[1]

Hän valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi 1970 ja siirtyi Helsingin yliopistoon prosessioikeuden professori Jouko Halilan assistentiksi vuonna 1971, toimien samalla myös esittelijänä korkeimmassa oikeudessa.

Vuonna 1973 Virolainen nimitettiin korkeimman oikeuden oikeussihteeriksi, toimien tuonkin viran ohessa sivutoimisesti Helsingin raastuvanoikeuden apujäsenenä. Samana vuonna Virolainen nimitettiin Toijalan tuomiokunnan käräjätuomariksi. Vuonna 1976 Virolainen toimi lainvalmistelukunnan jäsenenä eli lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä. Tuolloin hänet myös nimitettiin Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvokseksi vain 33-vuotiaana, ja lienee edelleen nuorimpia tuohon virkaan nimitetyistä. Vuonna 1978, 35-vuotiaana Virolainen nimitettiin Kauhajoen tuomiokunnan kihlakunnantuomariksi. Tällöin hän hoiti myös pari lukukautta Helsingin yliopiston avoinna ollutta prosessioikeuden professuuria. Virolainen väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1977 tutkimuksella, jonka aiheena oli muutoksenhakumenettelyä koskeva reformatio in pejus -kielto. Vuonna 1982 Virolainen siirtyi Ikaalisten tuomiokunnan kihlakunnantuomariksi. Vuonna 1983 Virolainen oli puoli vuotta korkeimman oikeuden ylimääräisenä jäsenenä.

Kihlakunnantuomariksi palattuaan Virolainen alkoi kehittää mm. kollegansa Gustaf Möllerin kanssa alioikeusprosessia moderniin, suullisempaan suuntaan, jossa Ruotsi oli hyvä esimerkki. Sittemmin alioikeusmenettely on lainsäännöksillä muutettu tavalla, jota monet alioikeustuomarit olivat käyttäneet jo ennen virallista uudistusta vuonna 1994.

Vuosina 1986–1987 Virolainen hoiti Lapin yliopiston prosessioikeuden professuuria, johon virkaan hänet nimitettiin vuonna 1990. Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi Virolainen oli nimitetty jo vuonna 1979.

Professorina Virolainen on toiminut jatkuvasti toisinajattelijana ja kriitikkona. Hän on kirjoittanut lehtien yleisönosastolla oikeuslaitoksesta ja julkaissut kriittisen pamfletin Korkein oikeus kriisissä vuonna 1997. Hän myös laati oikeuskanslerille kantelut Irak-skandaalin syyttäjän esteellisyydestä, mikä johtikin syyttäjän vaihtamiseen. Virolainen on kritisoinut usein korkeimman oikeuden jäsenten toimimista välimiestehtävissä. Hänen kantelunsa johdosta oikeuskansleri Jorma S. Aalto totesi päätöksessään vuonna 1997, että korkeimman oikeuden suorittama jäsentensä välimiestehtävien ja muiden sivutoimien valvonta ei täyttänyt virkamieslain vaatimuksia. Lakia on sittemmin sanotuilta osin selvennetty ja tiukennettu.

Virolainen on osallistunut myös lainvalmisteluun ja oikeushallinnon kehittämiseen toimikuntien ja komiteoiden jäsenenä, joissa tehtävissä hän on yleensä aina jättänyt mietintöihin eriävän ja laajasti perustellun mielipiteensä. Näin myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietintöön vuonna 2003.

Jyrki Virolainen jäi eläkkeelle professorin tehtävästään helmikuussa 2011. Toukokuussa 2011 julkaistiin Lapin yliopiston kustantama "Blogikirja", joka sisältää 45 Virolaisen suositussa blogissa julkaistua juridiikkaan ja oikeuspolitiikkaan liittyvää kirjoitusta.

• Jyrki Virolainen: Korkein oikeus kriisissä. Pandecta Oy, 1997. ISBN 952-5147-05-3.
• Jyrki Virolainen – Petri Martikainen: Pro & contra : tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä. Talentum Oy, 2003. ISBN 952-14-0721-2.
• Jyrki Virolainen – Pasi Pölönen: Rikosprosessioikeus. 1 : Rikosprosessin perusteet. WSOY Lakitieto, 2003. ISBN 951-670-098-5.
• Jyrki Virolainen – Pasi Pölönen: Rikosprosessioikeus. 2 : Rikosprosessin osalliset. WSOY Lakitieto, 2004. ISBN 951-670-105-1.
• Jyrki Virolainen – Petri Martikainen: Tuomion perusteleminen. Helsinki: Talentum, 2010. ISBN 978-952-14-0724-6.

• Matkalla Pohjoiseen, juhlakirja professori Jyrki Virolainen 26.2.2003

• Jyrki Virolaisen blogi