Jyrki Vesikansa

Jyrki Äänis Kaleva Vesikansa (s. 28. lokakuuta 1941 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja tietokirjailija.[1]

Jyrki Vesikansa Helsingin kirjamessuilla 2017

Jyrki Vesikansan vanhemmat olivat partioliikkeessä vaikuttaneet Osmo ja Sirkka Vesikansa.[2] Vesikansa työskenteli pitkään Uuden Suomen toimittajana. Hän aloitti lehden palveluksessa vuonna 1964. Vuosina 1969–1972 hän toimi sen kirjeenvaihtajana Länsi-Saksassa, vuosina 1972–1976 taloustoimituksen päällikkönä ja vuosina 1976–1978 toimituspäällikkönä. Vuonna 1978 hän siirtyi Kansallis-Osake-Pankin tiedotuspäälliköksi, mutta palasi Uuteen Suomeen vuonna 1983, jolloin hän aloitti yhtenä sen päätoimittajista. Hän jatkoi lehden palveluksessa vuoteen 1991, sen julkaisun lopettamiseen saakka. Vuodesta 1992 alkaen hän on toiminut Iltalehden ja Kauppalehti Option artikkelitoimittajana.[1]

Vesikansa valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 1994 ja filosofian tohtoriksi 2021.[3][4] Hänen lisensiaatintyönsä on nimeltään Uuden Suomen viimeinen nousu ja tuho 1976–1991 ja väitöskirjansa nimeltään Satavuotisen lehtisodan ratkaisuvaihe? Uuden Suomen ja Helsingin Sanomain kilpailu 1956–76 sekä epilogi vuosilta 1976–2020.[5] Hän on kirjoittanut myös lehden aiemmista vaiheista kertovan teoksen Sinivalkoiseen Suomeen. Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I, joka ilmestyi vuonna 1997.[1][6][7] Hänen muihin kirjoihinsa kuuluvat muun muassa Perloksen historiikki Parakin perältä pörssiyhtiöksi vuodelta 2003 ja Björn Westerlundin elämäkerta Nokian Nalle vuodelta 2004.[8]

Vesikansan luottamustehtäviin on kuulunut muun muassa Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtajuus.[6] Hänelle on myönnetty valtion journalistipalkinto vuonna 2005 ja lehdistöneuvoksen arvonimi vuonna 2011. Sotilasarvoltaan Vesikansa on reservin yliluutnantti.[1]

Vesikansa on naimisissa, ja hänellä on kaksi poikaa ja yksi tytär. Hänen toinen poikansa on muun muassa Ylioppilaslehden päätoimittajana sekä Suomen Kuvalehden toimittajana toiminut Jarkko Vesikansa ja tytär Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä sekä apulaispormestarina toimiva Sanna Vesikansa. Jyrki Vesikansa itse toimi Ylioppilaslehden vt. päätoimittajana vuonna 1966.[1][9][10][11]