Jyrki Siukonen

Muusikkona Siukonen aloitti uransa 1976 punk-yhtyeen Kollaa kestää rumpalina. Hän myös sävelsi ja sanoitti yhtyeelle. Tämän jälkeen hän soitti kitaraa Vaaralliset lelut -yhtyeessä. Siukonen oli suomalaisen punkin monitoimija ja vaikutti Hilse- ja Soundi-lehtien avustajana.^lähde?

Siukonen tuotti joitakin Johanna-levymerkin levyjä, muun muassa Jaakko Kangosjärven Ihmeellinen luonto (1981), Päät-yhtyeen Onnenhetkiä (1982) ja Raine Salon Hyvä pahaa rock’n’roll (1982).^lähde?

Vuonna 1983 Siukonen julkaisi EP-levyn Musta historia.[2] Seuraavana vuonna hän teki yhdessä Markku Innon, Seppo Pietikäisen ja Kai Raumosen kanssa levyn 4suuta.[3]

Vuonna 1993 Siukonen houkuteltiin mukaan tamperelaiseen yhtyeeseen Punk Lurex OK, johon kuului toinenkin entinen Kollaa kestää -soittaja, Juha Helminen. Siukonen teki vuonna 1994 Punk Lurex OK:n kanssa singlen Tappajan Silmät / Paalimaja (HIKS-042).^lähde?

Siukonen aloitti kuvataiteilijan uransa vuonna 1982. Hän on pitänyt useita kymmeniä näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Keskeisiä yksityisnäyttelyitä muun muassa Tampereen nykytaiteen museo (1986), Sara Hildénin taidemuseo (1992), Amos Andersonin taidemuseo (1996), Kiasma (2000). Siukonen vaikutti myös vuosina 1984–1990 toimineessa taiteilijaryhmässä Rodtsenko-seurassa.^lähde?

Vuosina 1995–1996 Siukonen toimi Leedsin yliopiston vierailevana taiteilijana (Gregory Fellow) ja vuosina 1996–1997 Taide-lehden päätoimittajana. Vuosina 2004–2008 hän oli professori Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla ja 2009–2012 lehtori Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.^lähde?

Siukosen teoksia on keskeisten suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa.^lähde?

Taiteellisen työnsä lisäksi Siukonen on kirjoittanut taiteesta. Kirjoissaan ja artikkeleissaan Siukonen on käsitellyt sekä taide- että kulttuurihistoriallisia aiheita. Hän on tutkinut muun muassa Kalervo Palsaa ja kirjoittanut esseitä monista suomalaisista nykytaiteilijoista. Belomor/Šklovski (2014) pohtii Vienanmeren–Itämeren kanavan rakentamista Neuvostoliitossa ja taiteilijan tehtävää totalitaristisessa valtiossa.[4] Tapaus avantgarde (2016) käsittelee venäläistä avantgardea, taideväärentämistä ja Turun Wäinö Aaltosen museon näyttelyä vuonna 2009.

Siukoselle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2020 alusta[5].

• Uplifted Spirits, Earthbound Machines. Studies on Artists and the Dream of Flight, 1900-1935. Helsinki: SKS, 2001. ISBN 951-746-280-8.
• Tutkiva taiteilija: Kysymyksiä kuvataiteen ja tutkimuksen avoliitosta. Helsinki: Lahti: Taide: Lahden ammattikorkeakoulu, Taideinstituutti, 2002. ISBN 951-608-047-2.
• Muissa maailmoissa: Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoriaa. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-883-4.
• Mies palavassa hatussa. Professori Johan Welinin maailma. Helsinki: SKS, 2006. ISBN 951-746-739-7.
• Laulu sieluni autiudesta. Kolme tutkielmaa Kalervo Palsasta. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-316-4.
• Vasara ja hiljaisuus: Lyhyt johdatus työkalujen historiaan, Helsinki: Kuvataideakatemia 2011 ISBN 978-951-53-3398-8
• Belomor/Šklovski. Taiteellinen tutkimus ja Neuvostoliitto. Helsinki: Kuvataideakatemia, 2014. ISBN 978-951-53-3561-6.
• Hammer and Silence. A Short Introduction to the Philosophy of Tools. Helsinki: Kuvataideakatemia/Taideyliopisto, 2015. ISBN 978-952-7131-09-1
• Tapaus avantgarde. Väärennökset ja Turun skandaali, Helsinki: Taide 2016. ISBN 978-951-608-096-6.
• Kaksi tornia, Kuvanveisto ja politiikka sosialistisen rakentamisen aikakaudella. Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2016. ISBN 978-952-7131-19-0.
• Living in the Future – Revisiting Time of Roses. Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2018. ISBN 978-952-7131-58-9.