Juutalaiset

Juutalainen uskonnollinen laki halakha määrittelee juutalaiseksi jokaisen, jolla on juutalainen äiti. Ortodoksijuutalaisen tulkinnan mukaan juutalaisen isän lapset joutuvat erikseen kääntymään juutalaisuuteen ortodoksirabbin kautta.[23] Reformijuutalaisen määritelmän mukaan myös juutalaisen isän lapsi on juutalainen, mutta vain jos tämä sitä itse haluaa.[24]

Juutalaisuuteen kääntymistä ei yleisesti suositella tai pidetä tarpeellisena ulkopuolisille, mutta juutalaiseksi on mahdollista kääntyä myös ilman juutalaista sukutaustaa.[6] Koska juutalaisuus on juutalaiseen kansaan yhdistyvä etninen uskonto eikä universaali uskonto,[6][25] siihen kääntymisen merkitys eroaa esimerkiksi kristinuskoon tai islamiin kääntymisestä, ja käännynnäisen katsotaan liittyvän osaksi juutalaista kansaa[25][26] ja siten osaksi kansan liittoa Jumalan kanssa.[27]

Juutalaisena voi pitää itseään perhetaustan tai suvun historian perusteella. Juutalaisessa perheessä kasvanut voi kokea kuuluvansa juutalaiseen kulttuuripiiriin, vaikka hän ei olisikaan uskonnollinen.[28]

Useimmilla juutalaisilla suvuilla on historiallinen ja geneettinen yhteys Lähi-idän muinaiseen juutalaisväestöön. Geenitutkimusten mukaan valtaosa nykyjuutalaisista on isälinjoiltaan läheisempää sukua nykyisen Lähi-idän väestölle kuin niiden maiden valtaväestölle, joissa he asuvat.[29] Kohenien pappisuvun väitetään perimätiedon mukaan jopa polveutuvan suoraan Aaronista 3 000 vuoden takaa.[30] Joissakin geenitutkimuksissa on esitetty, että kohenit kantavat heille erityistä Y-kromosomin haploryhmän J-M267 alaryhmää, niin kutsuttua kohengeeniä,[31] mutta yhteyttä juuri Aaroniin ei voida kuitenkaan todistaa.[32]

Juutalaisilla on aina ollut käsitys itsestään etnisenä ryhmänä. Esimerkiksi jo muinaisilla israeliiteilla oli oma etninen identiteettinsä,[33][25] ja keskiaikaiset juutalaiset Euroopassa ja muslimimaissa katsoivat erottuvansa ympäröivästä väestöstä ennen kaikkea kansallisena ryhmänä.[34] Vasta 1700-luvun lopun ja 1800-luvun läntisessä Euroopassa tapahtunut sekularisoituminen ja täysien kansalaisoikeuksien myöntäminen juutalaisille ja odotukset heidän sopeutumisesta valtakulttuuriin asetti haasteen perinteiselle juutalaiselle identiteetille. Uskonnollista eroavaisuutta siedettiin Euroopassa paremmin kuin etnistä, ja juutalaisia alettiin määritellä juutalaista uskoa tunnustaviksi saksalaisiksi, ranskalaisiksi jne.[35] Uudistusmielisimmät juutalaiset alkoivatkin itsekin korostamaan identiteettiä uskonnollisena ryhmänä osan jopa kokonaan kieltäessä juutalaisten etniset määrittelyt,[35][36] mutta pääosin juutalaiset eivät olleet tyytyväisiä tällaiseen määritelmään, johon heitä paikoittain painostettiin. Sekularismin omaksumisen seurauksena syntyi myös uudenlainen vain etnisyyteen keskittyvä sekulaari juutalainen identiteetti ja elämäntapa.[35] Kuitenkin myöhemmin holokaustinkin seurauksena osa juutalaisista alkoi karttamaan etnisten tai rodullisten käsitteiden yhdistämistä juutalaisuuteen.[25]

Kansallissosialistisen Saksan Nürnbergin lait määrittelivät juutalaisen ihmiseksi, jonka isovanhemmista vähintään kolme oli juutalaisia. Tätä määritelmää sovellettiin juutalaisten sortotoimenpiteisiin.

Juutalaisen määritelmällä on käytännön merkitystä Israelissa. Israelin laki noudattaa juutalaisen lain määritelmää juutalaisuudesta esimerkiksi avioliitto- ja hautajaisasioissa. Israelin parlamentti knesset sääti 1948 ”Paluumuuton lain”, joka sallii kenen tahansa juutalaisen tulla Israeliin ja saada maan kansalaisuuden halutessaan välittömästi. Laki ei kuitenkaan määritellyt juutalaista. Vuoden 1970 lisäys lakiin katsoo juutalaisiksi myös juutalaisen lapset ja lastenlapset sekä näiden puolisot. Juutalaisesta uskosta toiseen uskoon kääntyneet eivät kuitenkaan ole oikeutettuja paluumuuttoon.[37] 1960-luvulla esimerkiksi syntyperältään juutalainen katolinen munkki Daniel Rufeisen ei ollut käännynnäisenä Israelin korkeimman oikeuden mukaan juutalainen, joten hän joutui hakemaan maan kansalaisuutta normaalissa järjestyksessä muiden ei-juutalaisten tavoin. Israelin ortodoksirabbisto on pyrkinyt saamaan Israelin lakia muutettua määrittelemään juutalaisiksi vain juutalaisesta äidistä syntyneet tai ortodoksirabbin avulla kääntyneet, tässä toistaiseksi kuitenkaan onnistumatta.[24]

Pääartikkeli: Juutalaisuus

Juutalaisuus on juutalaisten perinteinen uskonto. Se on yksi maailman ensimmäisistä monoteistisista uskonnoista, ja yksi vanhimmista vielä nykyaikana harjoitetuista uskonnoista. Kristinusko ja islam ovat syntyneet juutalaisuuden pohjalta. Juutalaisuus keskittyy uskomukseen juutalaisen kansan ja Jumalan välisestä liitosta,[38] ja rabbiinisen lain mukaan juutalaisuus on Israelin kansan uskonnollinen yhteisö. Perimätiedon mukaan ensimmäinen juutalainen oli Kaldean (nykyinen Irak) Ur’issa syntynyt Abraham, joka sai Jumalalta käskyn muuttaa kotimaastaan Kanaanin maahan (nykyisen Israelin alue). Juutalaisuuden alkuperäiset ja tähän päivään asti periytyvät erityispiirteet ovat usko yhteen Jumalaan sekä miespuolisten jäsenten ympärileikkaus kahdeksantena päivänä syntymästä. Talmudin mukaan juutalainen on jokainen juutalaisesta äidistä syntynyt tai juutalaisuuteen kääntynyt henkilö. Juutalaisuuden mukaisesti uskova ei siis ole automaattisesti juutalainen; seurakuntaan ja yhteisöön joko synnytään tai liitytään kääntymällä. Talmudin mukaan koko ihmiskuntaa sitoo Nooan Liitto ja se on Israelin liiton edelläkävijä.

Pääartikkeli: Juutalaiskielet

Heprealaisten alkuperäinen kieli Palestiinassa oli muinaisheprea, jonka aramean kieli ja kreikka syrjäyttivät juutalaisten arkikielenä 2 300–2 500 vuotta sitten.[39] Heprea säilyi senkin jälkeen juutalaisten kielenä uskonnollisissa yhteyksissä.[40]

Nykyisen Israelin juutalaiset puhuvat uudelleen henkiin herätettyä hepreaa, ja muiden maiden juutalaiset puhuvat yleensä oman maansa kieltä, kuten englantia ja venäjää. Vielä 1900-luvun alussa Itä-Euroopan juutalaisten kielenä oli jiddiš, mutta holokaustin myötä sen käyttö väheni huomattavasti. Sefardijuutalaiset ovat puhuneet ladinoa, ja monilla pienemmillä juutalaisyhteisöillä on myös ollut omat kielensä. Juutalaiskielet ovat yleensä syntyneet asuinmaan kielen ja heprean sekoituksena.[41]

Katso myös: Juutalainen nimi

Pääartikkeli: Juutalainen keittiö

Juutalainen ruokakulttuuri perustuu uskonnollisesti puhtaaseen košer-ruokaan, mutta eri alueilla asuvat juutalaisryhmät ovat saaneet ruokakulttuureihinsa myös paljon paikallisia vaikutteita. Juutalainen keittiö voidaan jakaa aškenasien, sefardien, Italian juutalaisten, pohjoisafrikkalaisten juutalaisten, Intian juutalaisten, Jemenin juutalaisten sekä Lähi-idän juutalaisten ruokakulttuureihin. Ruoalla on juutalaisille paljon vertauskuvallista merkitystä. Pääsiäisateria seder on juutalaisille erityisen tärkeä ateria.[42]

Juutalainen taide on perinteisesti ollut käyttötaidetta synagogiin ja uskonnollisten velvollisuuksien suorittamiseen. Hopeasta on valmistettu monenlaisia rituaaliesineitä. Yleisimpiä juutalaisia koristeaiheita ovat menora-kynttilänjalka, Salomon temppelin pylväät, laintaulut, kruunu ja rukoustekstit. Juutalaisuudessa kielletään kuvainpalvonta, ja ihmisten kuviin onkin juutalaisuudessa suhtauduttu ajoittain kielteisesti, etenkin islamilaisissa maissa. Eläinten kuvat ovat olleet yleensä ihmisenkuvia sallitumpia esimerkiksi synagogien koristeena. Taidetta taiteen vuoksi juutalaiset alkoivat tehdä vasta 1800-luvulta lähtien. Tunnetuimpia varhaisia juutalaistaiteilijoita olivat esimerkiksi Moritz Oppenheim, Camille Pissarro ja Marc Chagall; uudemmista voi mainita esimerkiksi Mark Rothkon. 1900-luvulla juutalaisten taiteilijoiden määrä lisääntyi huomattavasti niin Länsi-Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Heitä kuului kaikkiin taidesuuntauksiin, mutta heidän töistään ei ole löydettävissä yhteistä juutalaista linjaa. Suomen tunnetuimpia juutalaisia taiteilijoita ovat Sam Vanni ja Rafael Wardi.[43]

Juutalaisen nykykirjallisuuden keskus oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Itä-Euroopassa, missä jiddišinkielisen kirjallisuuden synnyttivät kolme suurta klassikkoa Mendele Mokher Seforim, Šolom Aleichem ja I. L. Peretz. Jiddišinkielisen kirjallisuuden keskeisenä teemana oli traditionaalisen juutalaiskulttuurin ja yhteisöjen nykyaikaistuminen ja häviäminen. Venäjänkielisten juutalaisten kirjallisuuteen ei juutalaisuus yhtä kiinteästi liittynyt: siitä tunnetaan muun muassa Ilja Ehrenburg ja runoilija Osip Mandelštam. Saksankielisistä juutalaisista esimerkiksi Franz Kafkan teoksissa juutalaisuutta käsitellään myös vain pinnan alla. Maailmansotien välillä juutalaisen kirjallisuuden keskus siirtyi Puolasta Saksaan, ja toisen maailmansodan jälkeen Israeliin ja Yhdysvaltoihin, jonne Puolasta muuttaneista kirjailijoista merkittävimpiin kuuluu nobelisti Isaac Bashevis Singer. Juutalaisia aiheita käsittelevistä lukuisista nykykirjailijoista tunnetaan myös esimerkiksi yhdysvaltalaiset Philip Roth ja Saul Bellow sekä israelilainen Amos Oz. [44]

Juutalaiset korostavat heprealaisen Raamatun lisäksi sitä selittäviä teoksia, joista tärkeimmät ovat Mišna ja Talmud. Mišna valmistui noin vuonna 250 Galileassa, ja vastaa laajuudeltaan suunnilleen heprealaista Raamattua.[45] Vuosien 200–600 välillä kirjoitettu suullisen lain selitysteos Talmud on Raamatun ohella juutalaisten tärkein teos.[46] Juutalainen laki eli halakha perustuu Talmudiin, vaikka Talmud ei itsessään olekaan lakiteos. Talmud on nähty juutalaisuuden eri osia koossa pitävänä selkärankana ja yhteisön jäsenten aktivoijana. Kaiken juutalaisen kirjallisuuden voidaan katsoa olevan enemmän tai vähemmän velkaa Talmudille, ja ilman Talmudin tuntemusta voi olla vaikeaa ymmärtää juutalaista kulttuuria.[47]

Juutalaisen musiikin juuret ovat niin uskonnollisessa kuin maallisessakin musiikissa. Vakioina pysyneinä piirteinä juutalaismusiikissa esiintyvät etenkin vokaalimusiikin hallitsevuus soitinmusiikkiin nähden, soolo- ja vuorolauluimprovisointia koskevat säännöt, motiivit ja metodit, melodisten koristelujen sukulaisuus Lähi-idän musiikin vastaaviin piirteisiin, sekä muuttumaton tapa esittää heprealaisia rukouksia. Tunnettu perinteinen juutalainen soitin on puhallinsoitin šofar, jota käytetään tiettyjen uskonnollisten juhlien yhteydessä. Hasidistinen liike synnytti 1700- ja 1800-luvulla spontaanisen ja rytmikkään niggun-lauluperinteen. Klezmer on itäeurooppalaisten juutalaisten kansanmusiikkia, jota esitetään edelleen.[48]

Juutalaisten muutettua suurin joukoin Yhdysvaltoihin 1900-luvun vaihteessa he vaikuttivat merkittävästi maan populaarikulttuurin syntymiseen. Suuri osa 1900-luvun alun yhdysvaltalaisen populaarimusiikin tekijöistä oli juutalaisia. Juutalaiset perustivat myös Hollywoodin elokuvateollisuuden. Monet tunnetuimmat sarjakuvien supersankarihahmot ovat juutalaisten sarjakuvapiirtäjien 1930- ja 1940-luvuilla luomia. Juutalaisia koomikkoja on aina ollut runsaasti niin elokuvassa kuin stand up -komiikankin alalla.[49]

Keskiajalla juutalaiset saivat toimia välittäjinä eurooppalaisen kristillisen kulttuurin, arabialaisen kulttuurin ja kirjallisen antiikin kulttuurin välillä, mikä loi heille perustan tieteellisen tutkimuksen harjoittamiselle. Juutalaiset tiedemiehet ovatkin nousseet merkittävään asemaan tieteen edelläkävijöinä etenkin 1900-luvulta alkaen. Juutalaisten tieteilijöiden rooli on ollut keskeinen etenkin sosiologiassa ja psykologiassa, mutta myös muun muassa filosofiassa, fysiikassa, taloustieteessä, matematiikassa ja kielitieteessä. Tunnetuimpia juutalaisia tiedemiehiä ovat muun muassa fyysikko Albert Einstein, psykologi Sigmund Freud, sosiologi Émile Durkheim, filosofi Ludwig Wittgenstein, kielitieteilijä Noam Chomsky, matemaatikko Norbert Wiener ja taloustieteilijä Milton Friedman.[50]

Vuoteen 2013 mennessä juutalaisille on myönnetty yhteensä 173 tieteen Nobel-palkintoa[51] ja rauhanpalkinto mukaan lukien noin 190 Nobel-palkintoa yli 850:stä myönnetystä palkinnosta.[52]

Juutalaisilta oli suurimmassa osassa Eurooppaa maanomistus kielletty, mutta katolisen kirkon koronoton kieltänyt laki ei koskenut heitä. Tämän seurauksena jotkut juutalaiset alkoivat toimia rahanlainaajina ja -vaihtajina ja muissa rahankäsittelyyn liittyvissä ammateissa.

1700- ja 1800-luvulla pankkimaailmassa toimi useita vaikutusvaltaisia juutalaisia pankkiirisukuja, kuten Rothschildit Euroopassa, Warburgit Hampurissa ja myöhemmin myös muualla, Oppenheimit Kölnissä, Spreyerit Frankfurtissa, Hambrot Lontoossa, Sassoonit Intiassa ja Guenzburgit Pietarissa.

• Goldstein, David B.: Jacob's Legacy: A Genetic View of Jewish History. Yale University Press, 2008.
• Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia. Gaudeamus, 1987.
• Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-13313-6.
• Turtiainen, Jouni (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen. Yliopistopaino, 2009. ISBN 951-570-231-3.
• Prager, Dennis & Telushkin, Joseph: Why the Jews?: The Reason for Antisemitism. Touchstone, 2003. ISBN 978-0743246200.
• Gitelman, Zvi: Jewish Identities in Postcommunist Russia and Ukraine. Cambridge University Press, 2012.
• Faust, A.: ”The Emergence of Iron Age Israel: On Origins and Habitus”, teoksessa T.E. Levy, T. Schneider and W.H.C. Propp (toim.): Israel’s Exodus in Transdisciplinary Perspective: Text, Archeology, Culture and Geoscience, s. 467–482. Springer, 2015.
• de Lange, Nicholas : Atlas of the Jewish world. Equinox, 1991.
• Gitelman, Zvi (toim.): Religion or Ethnicity? Jewish Identities in Evolution. Rutgers University Press, 2009.
• Benatar, David: What's God got to do with it? Atheism and religious practice. Ratio, 2006, nro 19, s. 383–400.