Juurikas

Ruokajuurikas eli juurikas (Beta vulgaris) on revonhäntäkasvien (Amaranthaceae) heimoon kuuluva kasvilaji. Aiemmin se luokiteltiin savikkakasveihin (Chenopodiaceae).

Ruokajuurikas[1]
Lehtimangoldi (B. vulgaris var. cicla) on yksi käytetyistä muunnoksista.
Lehtimangoldi (B. vulgaris var. cicla) on yksi käytetyistä muunnoksista.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Betoideae
Suku: Juurikkaat Beta
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Beta vulgaris
L.
Katso myös

  Juurikas Wikispeciesissä
  Juurikas Commonsissa

Lajin villi muoto merijuurikas (tai rantajuurikas) (Beta vulgaris subsp. maritima) kasvaa luonnonvaraisena Välimeren ja Länsi-Euroopan rannikoilla Länsi-Ruotsia myöten.[2] Se on sopeutunut korkeaan suolapitoisuuteen kasvuympäristössään. Viljeltyjä muunnoksia kasvatetaan ihmisten ja eläinten ravinnoksi lähes kaikkialla maapallolla. Näihin kuuluvat:[3]

  • peltojuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris)
    • rehujuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris var. alba)
    • sokerijuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris var. altissima)
    • lehtimangoldi (Beta vulgaris ssp. vulgaris var. cicla)
    • punajuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris var. conditiva)
    • valkojuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris var. conditiva)
    • keltajuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris var. lutea)
  • ruotimangoldi (Beta vulgaris var. flavescens) [1]

Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry valitsivat juurikkaat vuoden 2019 vihannekseksi.[4]

Viljelyn historiaa

Juurikasta on käytetty ihmisten ja eläinten ravintona ja lääkekasvina jo varhain. Antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa kasvit olivat lehtimangoldin tyylisiä muotoja, joista käytettiin pääasiassa lehtiä ja varsia. Jo silloin tunnettiin vaalean- ja tummanvihreitä sekä punalehtisiä muotoja. Myös juuren käytöstä ravinnoksi löytyy viitteitä jo antiikin ajoilta, mutta todennäköisesti sitä käytettiin yleisemmin vain lääketarkoituksiin. Juurikkaat olivat alun perin pitkä- ja ohutjuurisia, mutta vähitellen jalostuksen kautta kehittyivät ensimmäiset paksujuuriset muodot 1500-luvulle tultaessa. Punajuurinen muoto jalostettiin vasta 1600-luvulla. Moderni sokerintuotanto juurikkaasta kehitettiin 1700-luvulla, jolloin rehujuurikaslajiketta "White Silesian" alettiin jalostaa sokeripitoisemmaksi.[5]

Lähteet

Viitteet
  1. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  2. Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.6.2009. (ruotsiksi)
  3. Versoista uunipunajuuriin - borssista rösteihin[vanhentunut linkki] Punajuuri vuoden vihannes 2008
  4. Otavamedia: Vuoden vihannes 2019 valittu – kokkien ja ruokaharrastajien suursuosikki Kotiliesi. 16.8.2018. Viitattu 31.7.2020. (suomeksi)
  5. Origin of the ‘Weisse Schlesische Rübe’ (white Silesian beet) and resynthesis of sugar beet[vanhentunut linkki] Springerlink

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.