Juudaksen evankeliumi

On olemassa noin 50 teosta, jotka esittävät olevansa varhaiskristillisiä evankeliumeja. Näistä ainoastaan kahdestakymmenestä on säilynyt enemmän tietoja, ja ainoastaan neljä varhaisinta, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kanoniset evankeliumit, kuuluvat Raamattuun. Juudaksen evankeliumi on yksi 16:sta muusta evankeliumista, joista on säilynyt merkintöjä kirkkoisien varhaisissa kirjoituksissa. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan luettu osaksi Uutta testamenttia, eikä se ole ollut edes varsinaisesti ehdolla – muiden apokryfisiin kirjoituksiin kuuluvien tekstien tavoin se kirjoitettiin niin myöhään, että varhaiskristillinen kaanon oli jo vakiintumassa.[3]

Antiikin ajalta olevat tiedot Juudaksen evankeliumista perustuvat ennen kaikkea kirkkoisä Irenaeuksen mainintaan. Hän viittaa evankeliumin sisältöön teoksessaan Harhaoppeja vastaan (Adversus haereses), jonka hän kirjoitti Lyonissa noin vuonna 180. Irenaeus kirjoitti:

»Toiset gnostikot puolestaan julistavat, että Kain on peräisin ylhäällä asuvasta voimasta. He myös väittävät, että Esau, Korah, sodomalaiset ja muut näiden kaltaiset henkilöt ovat heille sukua [..] He sanovat, että petturi Juudas tiesi tarkalleen nämä asiat. Koska hän tunsi totuuden kaikkia muita paremmin, hän toteutti petoksen mysteerin. Hänen vuokseen sekä maalliset että taivaalliset asiat joutuivat sekasortoon. He ovat myös laatineet eräänlaisen sepitelmän, jota he kutsuvat Juudaksen evankeliumiksi.[4]»

Irenaeuksen kuvaamat kainiitit eli kainilaiset gnostilaiset ylistivät hänen mukaansa Kainia, Raamatun murhamiestä, sekä sodomalaisia ja Juudasta ja pitivät heitä salaisen tiedon haltijoina. Osa kainiiteista katsoi, että Juudas oli valaistunut ja toimi, jotta ihmiskunta voisi saada sovituksen Jeesuksen kuoleman kautta. Tämän vuoksi he pitivät häntä kunnioituksen kohteena. Kainiitit, kuten monet muutkin gnostilaiset ryhmät, olivat puolimalteistisia ja uskoivat, että Vanhan testamentin Jumala, Jahve, oli paha demiurgi ja erillinen jumaluus kuin korkein Jumala, joka lähetti Jeesuksen. Tällaiset gnostilaiset ryhmät kunnioittivat kaikkia raamatullisia hahmoja, jotka olivat pyrkineet etsimään tietoa totuudesta tai haastamaan Jahven auktoriteetin, ja puolestaan demonisoivat monia henkilöitä, jotka olivat perinteisissä raamatuntulkinnoissa sankarin roolissa.

Synkretistinen kainiittien harhaoppi on alustaan asti ollut tuomittu varhaisessa kirkossa. Kristillinen kirkko on aina katsonut, että Jeesus kärsi ja kuoli vapaaehtoisesti ihmiskunnan syntien vuoksi, loputtomasta rakkaudestaan, jotta kaikki voisivat saada pelastuksen. Näin Juudaksen petos on nähty vain henkilökohtaisena petoksena ja Juudaksen apostolisen aseman rikkomisena.

Noin kaksisataa vuotta Irenaeuksen kirjoituksen jälkeen Epifanios kritisoi Juudaksen evankeliumia, koska se piti Jeesuksen pettänyttä henkilöä kiitettävänä, henkilönä joka ”teki hyvän teon pelastukseksemme” (Panarion XXXVIII.1.4-5). Tämän lisäksi evankeliumin mainitsee myös Theodoretos (Haer. I.15.). Heidän tietonsa evankeliumista ovat kuitenkin peräisin Irenaeukselta.[5]

Kertomusten evankeliumista ei ollut löytynyt jälkeäkään, kunnes koptilainen Juudaksen evankeliumin käsikirjoituskoodeksi eli nahkaan sidottu papyruskäsikirjoitus ilmestyi antiikkikaupan harmaille markkinoille. Ensimmäisen kerran se nähtiin hämärissä olosuhteissa geneveläisessä hotellihuoneessa toukokuussa 1983, jolloin se esiintyi yhdessä muiden sekalaisten kreikan- ja koptinkielisten käsikirjoitusten kanssa, joita tarjottiin Stephen Emmelille, Yalen yliopiston tohtorikandidaatille, jolle Southern Methodist University oli antanut tehtäväksi käsikirjoitusten tutkimisen.

Koodeksin, jonka osana evankeliumi on, nimi on Codex Tchacos. Siinä oli neljä osaa: Pietarin kirje Filippukselle (eri versio Nag Hammadista löydetystä kirjeestä), Ensimmäinen Jaakobin ilmestys (myös tunnettu Nag Hammadista), katkelma kirjoituksesta, jossa esiintyy Allogenes-dialogin nimihenkilö (vaikka kyseessä ei ole sama kuin Nag Hammadista löydetty dialogi), sekä Juudaksen evankeliumi.[6] Noin kolmannes koodeksista ei ole tällä hetkellä luettavissa.

Kuinka koptilainen käsikirjoitus alun perin löydettiin, ei ole tiedossa. Uskotaan kuitenkin, että nyt jo edesmennyt egyptiläinen antiikinharrastaja olisi löytänyt koodeksin Muhafazat al Minyasta, Egyptistä ja myynyt sen kairolaiselle antiikkikauppiaalle. Vuoden 1980 tienoilla käsikirjoitus ja suurin osa kauppiaan muusta esineistöstä varastettiin ja vietiin pois Egyptistä. Kauppias onnistui saamaan koodeksin takaisin yhteistyössä geneveläisen antiikkikauppiaan kanssa. Tämän jälkeen hän näytti koodeksia asiantuntijoille, jotka ymmärsivät sen merkityksen.

Kauppiaalta kesti kuitenkin kaksi vuosikymmentä, ennen kuin hän löysi ostajan, joka oli valmis maksamaan pyydetyt 3 miljoonaa dollaria. Evankeliumin käsikirjoituksen ainoa tunnettu kappale oli näin tullut esiin oltuaan 1700 vuotta Egyptin autiomaassa.

Seuraavina vuosina käsikirjoitusta tarjottiin hyvin hiljaisesti eri puolille, mutta mikään suurempi yhdysvaltalainen kirjasto ei ollut halukas hankkimaan käsikirjoitusta, jonka alkuperä oli niin hämärä. Lopulta käsikirjoituksen osti baselilainen Maecenas-säätiö, yksityinen säätiö, jota johti lakimies Mario Jean Roberty. Sen aikaisemmat omistajat väittivät nyt, että se olisi löydetty Al Minyasta Egyptistä 1950- tai 1960-luvulla, ja että sen merkitystä ei arvostettu kuin vasta viime vuosina. Muissa keskusteluissa löytöpaikaksi mainittiin kuitenkin muita paikkoja.

Geneven yliopiston aiempi professori Rodolphe Kasser julkisti kirjoituksen olemassaolon ja joitakin yksityiskohtia siitä koptin asiantuntijoiden konferenssissa Pariisissa heinäkuussa 2004. Maecenas-säätiön edustaja kertoi 30. maaliskuuta 2005 suunnitelmista julkaista englannin-, ranskan- ja saksankieliset käännökset, kunhan hauras papyrus oli ensin konservoitu. Työhön osallistunutta joukkoa koptin historian asiantuntijoita johti professori Kasser. Roberty sanoi, että radiohiilimenetelmällä käsikirjoitus voitiin ajoittaa 200- tai 300-luvuille, sata vuotta varhaisemmaksi kuin aiemmin oli luultu pelkästään tekstiin itseensä perustuen.

Alun perin evankeliumista oli tarkoitus julkaista tieteellinen kirjoitus vuonna 2005, mutta se viivästyi. National Geographic Society julkaisi evankeliumin kunnostetun ja käännetyn version 6. huhtikuuta 2006 Washington, D.C.:ssä pidetyssä lehdistökonferenssissa. Käsikirjoitus itse oli esillä säätiön päämajassa ja evankeliumin käännös saatavilla säätiön verkkosivuilla.

National Geographic on varmistanut kirjoituksen aitouden ja ajoituksen viidellä eri menetelmällä: radiohiiliajoituksella, musteanalyysillä, multispektrum-kuvauksella, kontekstuaalisella todistusaineistolla ja paleografisella todistusaineistolla.[7] Roberty lupasi, että konservoinnin ja tutkimuksen jälkeen käsikirjoitus palautettaisiin Egyptiin Kairon Koptilaiseen museoon.[8]

National Geographic Societyn varapresidentti Terry Garcian mukaan tutkijat ja tiedemiehet pitävät koodeksia merkittävimpänä muinaisena ei-raamatullisena tekstinä, joka on löydetty viimeksi kuluneiden 60 vuoden aikana. Tämä arvio sai kuitenkin laimean ja epäilevän vastaanoton.

James M. Robinson, joka on Yhdysvaltain johtavia vastaavien tekstien asiantuntijoita, ennusti, ettei uusi evankeliumi tarjoaisi mitään lisätietoa opetuslapsesta, joka petti Jeesuksen. Vaikka evankeliumi on vanha, se ei hänen mukaansa ole tarpeeksi vanha. Robinsonin mukaan evankeliumi perustuu todennäköisesti vanhempaan kirjoitukseen. Hänen mielestään evankeliumi on arvokas toisen vuosisadan tutkijoille, mutta ei siksi, että se tarjoaisi laajempaa ymmärrystä Raamatusta. National Geographic vastasi Robinsonin esittämään kritiikkiin sanomalla, että se ”on ironista”, koska hän on ”vuosia yrittänyt epäonnistuneesti saada koodeksia itselleen, ja hän on julkaisemassa omaa kirjaansa huhtikuussa, vaikka hänellä ei ole suoraa pääsyä materiaaliin”.^lähde?

Robinson kuvasi teoksessaan The Secrets of Judas: The Story of the Misunderstood Disciple and His Lost Gospel[9] salailevia manööverejä, joilla kirjoitusta on yritetty kahdenkymmenen vuoden ajan myydä Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Kreikassa ja muualla. Simon Mawerin romaani The Gospel of Judas[10] käsittelee Juudaksen evankeliumi -nimisen kirjoituksen löytämistä luolasta Kuolleenmeren alueelta ja sen vaikutusta erääseen pappiin.

Tuomas Rasimuksen mukaan Juudaksen evankeliumi ei selkeästi toisen vuosisadan kirjoituksena tarjoa uutta, todenperäistä tietoa ensimmäisen vuosisadan tapahtumista samalla tavalla kuin esimerkiksi Tuomaan evankeliumi, joka saattaa olla hyvin varhainen Jeesuksen sanojen kokoelma. Hänen mukaansa Juudaksen evankeliumi on myös selkeästi setiläinen kirjoitus, jonka teologia liittyy enemmän kirjoitusajankohdalle ominaiseen polemiikkiin opillisista kysymyksistä kuin historiallisiin tapahtumiin.[11]

Myöskään Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan evankeliumi ”ei tuo lisävalaistusta Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumiin eikä anna uutta tietoa Juudaksesta historiallisena henkilönä. Tällaisten toiveiden herättäminen Juudaksen evankeliumin yhteydessä on yksinkertaisesti harhaanjohtavaa markkinointia”. Heidän mukaansa teksti on kuitenkin hyvin arvokas antaessaan lisätietoa kristinuskon historiassa tappiolle jääneestä gnostilaisesta kristillisyydestä.[12]

Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen tutkijaryhmä on suomentanut evankeliumin koptin kielestä.[13] Ensimmäisen englannin ja koptin kielen sanakirjojen avulla tehdyn suomennoksen lyhyiden selitysten kera julkaisi keväällä 2006 Pihlajamäen seurakuntapiirin pastori Juha Molari.[14]

• Juudaksen evankeliumi. Toimittaneet Antti Marjanen ja Ismo Dunderberg. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32399-3.
• Juudas Iskariotin Evankeliumi (Suomennos Juha Molari) personal.inet.fi. Arkistoitu 5.10.2007. Viitattu 21.4.2020.

• Churton, Tobias: Kohtalon suudelma: Tositarina Juudaksen evankeliumista. (Kiss of death: The true history of the Gospel of Judas, 2008.) Suomentanut Otto Lappalainen. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-215-2.
• Mawer, Simo: The Gospel of Judas. Abacus, 2000. ISBN 0349113580.
• National Geographic Suomi, nro 4/2006. ”Juudaksen evankeliumi”.
• Rasimus, Tuomas (2006): Juudaksen evankeliumi: uutta valoa varhaiskristillisyyteen?.^{[vanhentunut linkki]}
• Robinson, James M.: The Secrets of Judas: The Story of the Misunderstood Disciple and His Lost Gospel. HarperSanFrancisco, 2006. ISBN 0-06-117063-1.