Justus von Palmenberg

Justus von Palmenberg (alk. Biesemwinckel,[1] k. 20. maaliskuuta 1714 Tukholma) oli Riiassa syntynyt virkamies ja vapaaherra. Hän työskenteli aluksi eri tehtävissä syntymäkaupungissaan ja sen jälkeen 1690-luvulla muun muassa hovioikeuden presidenttinä Tartossa. Vuonna 1704 kuningas Kaarle XII nosti Stanisław Leszczyńskin Puola-Liettuan valtaistuimelle ja nimitti samassa yhteydessä Palmenbergin lähettilääkseen tämän hoviin. Marraskuusta 1706 lähtien Palmenberg toimi Turun ja Porin läänin maaherrana.[2] Suuren Pohjan sodan aikana elokuussa 1713 hän joutui pakenemaan Tukholmaan venäläisten miehitettyä Suomen.[3] Palmenberg aateloitiin vuonna 1687.[2]

Lähteet
  1. Personhistorisk tidskrift / Femte årgången 1903 Projekt Runeberg. Viitattu 8.9.2014.
  2. Von Palmenberg nr 115 Adelsvapen. Viitattu 8.9.2014.
  3. Aminoff-Winberg, Johanna: "På flykt i ett eget land: Internflyktingar i Sverige under stora nordiska kriget", s. 134. Åbo Akademis Förlag 2007. ISBN 978-951-765-386-2.


    Edeltäjä:
    Jakob Bure    		 Turun ja Porin läänin maaherra
    1706–1714    		 Seuraaja:
    Johan Stiernstedt
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.