Justin Williams

Ennen ammattilaisuraansa Williams pelasi kaksi kautta, vuodet 1998–2000, Plymouth Whalersissä OHL-junioriliigassa. Jälkimmäisellä kaudella hän oli joukkueensa piste-, maali- ja syöttöpörssien kärkinimi tehtyään 68 runkosarjaottelussa tehot 37 maalia ja 46 syöttöpistettä. Hän oli 1999–2000 joukkueensa ykköspelaaja myös plusmiinuksissa lukemalla +47. Koko liigan tilastossa hän jakoi ykkössijan Sudbury Wolvesin hyökkääjien Jason Jaspersin ja Taylor Pyattin kanssa. Kevään 2000 pudotuspeleissä, joissa Whalers eteni loppuotteluihin, mutta hävisi mestaruuden Barrie Coltsille, Williams oli liigan paras pistemies ja tehokkain maalintekijä tehtyään 23 pelaamassaan ottelussa tehot 14 maalia ja 16 syöttöpistettä. Plusmiinustilastossa hän jakoi kolmannen sijan seurakaveri Libor Ustrnulin kanssa lukemalla +10.

Williams sai NHL-varauksen kesäkuussa 2000, kun Philadelphia Flyers varasi hänet numerolla 28 uusien pelaajien varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Hän siirtyi NHL-kaukaloihin jo saman vuoden syksyllä ja ensimmäisen NHL-ottelunsa hän pelasi 5. lokakuuta 2000, jolloin Flyers sai vastaansa Vancouver Canucksin. Williams sai debyyttiottelussaan tililleen kolme tehopistettä, maalin ja kaksi syöttöpistettä. Hän keräsi tulokaskaudellaan 25 tehopistettä, 12 maalia ja 13 syöttöpistettä, 63 pelaamassaan runkosarjaottelussa ja oli näin yhdeksänneksi eniten pisteitä tehnyt Flyers-pelaaja koko kauden seuran riveissä pelanneiden joukossa. Williams jatkoi Flyersissa vielä seuraavat kaksi ja puoli kautta. Kaudella 2001–2002 hän teki 75 runkosarjaottelussa tehot 17 maalia ja 23 syöttöpistettä ja jakoi Flyersin maalipörssin kuudennen sijan Ruslan Fedotenkon kanssa ja kaudella 2002–2003, jolla hän joutui olemaan sivussa yli 40 runkosarjaottelusta polvi- ja olkapäävammojen vuoksi, hän keräsi 41 runkosarjaottelussa 24 tehopistettä, kahdeksan maalia ja 16 syöttöpistettä, ja 12 pudotuspeliottelussa kuusi tehopistettä, maalin ja viisi syöttöpistettä.

Kauden 2003–2004 Williams aloitti Flyersissa, mutta 20. tammikuuta 2004 hän siirtyi Carolina Hurricanesiin pelaajakaupassa, jossa Flyers sai vaihdossa puolustaja Daniil Markovin. Flyersin riveissä pelaamissaan 47 ottelussa hän keräsi 26 tehopistettä, kuusi maalia ja 20 syöttöpistettä, ja Carolinan paidassa hän keräsi keväällä 2004 32 ottelussa tehot viisi maalia ja 13 syöttöpistettä.

Seuraavan NHL-kauden peruunnuttua työsulun vuoksi Williams edusti ruotsalaista Elitserien-seuraa Luleå HF:ää. Työsulun päätyttyä hän palasi Hurricanesiin ja teki kaudella 2005–2006 uransa parhaat NHL-tehot, 31 maalia ja 45 syöttöpistettä 82 runkosarjaottelussa. Kevään 2006 pudotuspeleissä, joissa Hurricanes eteni ensimmäiseen Stanley Cupin mestaruuteensa, Williams teki 25 ottelussa 18 tehopistettä, seitsemän maalia ja 11 syöttöpistettä. Hän sijoittui runkosarjakaudella 2005–2006 seuransa sisäisissä piste- ja maalipörsseissä toiseksi Eric Staalin jälkeen (maalipörssissä hän jakoi sijan kaksi Rod Brind’Amourin kanssa) ja pudotuspeleissä 2006 Williams oli joukkueensa neljänneksi tehokkain pelaaja Staalin, Cory Stillmanin ja Brind’Amourin jälkeen. Koko liigan pistepörssissä hän sijoittui pudotuspelikeväänä 2006 yhdeksänneksi. Kaudella 2006–2007 Williams oli Hurricanesin paras maalintekijä tehtyään 82 runkosarjaottelussa 33 maalia. Yhteensä hän teki 67 tehopistettä ja oli joukkueensa neljänneksi paras pisteidentekijä.

Työsulkukauden jälkeen Williams sai enemmän vastuuta aiempiin kausiin nähden. Hänen jääaikakeskiarvonsa oli runkosarjakaudella 2005–2006 sekä pudotuspeleissä 2006 yli 21 minuuttia (runkosarjassa 21 minuuttia ja kahdeksan sekuntia, pudotuspeleissä 21 minuuttia ja 36 sekuntia), runkosarjakaudella 2006–2007 puolestaan yhdeksää sekuntia vaille 21 minuuttia (20 minuuttia ja 51 sekuntia). Hän oli molempina runkosarjakausina toiseksi eniten jääaikaa kerännyt Hurricanesin pelaaja Rod Brind’Amourin jälkeen ja pudotuspeleissä 2006 puolestaan neljänneksi eniten jääaikaa kerännyt Hurricanesin pelaaja Brind’Amourin, Bret Hedicanin ja Aaron Wardin jälkeen.

Kaudella 2007–2008 Williams kärsi loukkaantumisista. Williamsin eturistiside repeytyi joulukuussa ja hänen 205 ottelun mittäinen perättäisten pelien putki katkesi. Williams palasi kaukaloon vasta huhtikuussa 2008, mutta jätti ottelun kesken, eikä pelannut enää Carolinan runkosarjan viimeisissä peleissä. Harjoituskaudella syksyllä 2008 Williams loukkaantui jälleen, kun hänen akillesjänteensä katkesi.[1] Williamsin piti olla sivussa kaukaloista neljä kuukautta, mutta hän pelasi Carolinan kokoonpanoon jo joulukuun alkupuolella.[2]

Williams kaupattiin Carolinasta Los Angeles Kingsiin maaliskuussa 2009, vaikka hän oli jälleen loukkaantuneiden listalla murtuneen käden takia. Carolina sai vaihdossa Patrick O’Sullivanin ja toisen kierroksen varausoikeuden.[3] Kingsissä pelatessaan Williams on ollut voittamassa Stanley Cupia kahdesti, kausina 2011–2012 ja 2013–2014. Jälkimmäisenä pudotuspelivuonna hän oli joukkueensa toiseksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja Jeff Carterin kanssa ja Anže Kopitarin jälkeen. Hän teki 25 tehopistettä, yhdeksän maalia ja 16 syöttöpistettä, 26 pudotuspeliottelussa ja palkittiin mestaruuden ratkaisseen ottelun jälkeen pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnolla Conn Smythe Trophylla. Williams sai tuona pudotuspelivuonna lempinimen Mr. Game Seven. Hän ylitti tuona vuonna aiemmin Doug Gilmourilla olleen ennätyksen seitsemän ottelua kestäneiden pudotuspelisarjojen viimeisissä otteluissa tehtyjen pisteiden määrässä.[4]

Kesällä 2019 Williams ilmoitti siirtyvänsä pois jääkiekon parista, mutta palasi Hurricanesin kokoonpanoon vuoden sopimuksella tammikuussa 2020.[5] Lokakuussa 2020 Williams ilmoitti uransa päättymisestä.[6]

Williams on edustanut Kanadaa kolmissa aikuisten jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 2002, 2004 ja 2007. Hän oli voittamassa jääkiekon maailmanmestaruutta Tšekin MM-kilpailuissa 2004 sekä Venäjän MM-kilpailuissa 2007.