Jussi Hyvärinen

Hyväristen kahdeksanlapsisen perheen isä työskenteli pappina ja äiti uskonnonopettajana.[3] Hyvärinen kirjoitti ylioppilaaksi Pyhäselän lukiossa 1992 ja opiskeli teologiaa, venäjän kieltä ja venäläistä kirjallisuutta Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian maisteriksi 1998 ja filosofian lisensiaatiksi 2005. Lisäopintoja hän suoritti Oulun yliopistossa saavuttaakseen kirjastonhoitajan pätevyyden.[1] Filosofian tohtoriksi Hyvärinen väitteli Helsingin yliopistossa 2015 aiheenaan musiikin merkitys neuvostoliittolaisen runoilijan Osip Mandelštamin runoudessa.[1][4]

Runoja Hyvärinen on kirjoittanut pienestä pitäen, vaikka niiden teossa on ollut useiden vuosien taukoja.[1] Hänen ensimmäinen julkaistu runonsa oli alakoululaisena kirjoitettu hirveästä hauesta kertova runo, joka julkaistiin Kalevalan juhlavuoden antologiassa. Runon mahdollisuuksiin Hyvärinen havahtui vasta ollessaan yliopistossa venäläisen lyriikan analyysikurssilla. Hänet lumosi se, miten venäjän kieli soi. Intohimo runouteen syttyi lopullisesti hänen ollessaan kieliharjoittelussa Pietarissa, jossa isäntäperhe tutustutti hänet Puškinin runouteen.[3]

Uskonnollinen runous tuntui Hyvärisestä vaikealta lajilta, vaikka hän on ollut paljon tekemisissä uskonnon kanssa. Muuten uskonto oli siihen aikaan läsnä hänen elämässään päivittäin, sillä hän työskenteli Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen toimistossa Oulussa lukien käsikirjoituksia ja antaen palautetta. Itse Hyvärinen ei ollut koskaan käyttänyt mitään arvostelupalvelua, eikä osallistunut kirjoittajakoulutukseen, mutta toimiessaan julkaisutoimittajana hän lähetti vähän arastellen 24 omaa runoaan J. H. Erkon kirjoituskilpailuun 2003. Hän voitti kilpailun, sai 2 500 euron palkintosekin sekä sai paljon haastattelu- ja kuvauspyyntöjä.[3]

Runonsa Hyvärinen kirjoittaa tavallisesti suoraan tietokoneelle ilman luonnostelua ja runot ovatkin yleensä jo syntyessään valmiita. Näytöllä olevaa tekstiä hän pystyy tarkastelemaan kriittisemmin, sillä paperille kirjoitettu tuntuu kovin henkilökohtaiselta.[3] Esikoisrunokokoelmansa Kurkistan kaivoon vanhimmat runot hän kirjoitti 1995 ja uusimmat 2006. Kokoelmassa Hyvärinen pyrki runokielen samanaikaiseen tiiviyteen ja selkeyteen sekä kirjoittamaan sekä silmille että korville. Hänen runojaan on julkaistu myös Parnasso- ja Tuli & Savu -lehdissä.[1] Toisessa runokokoelmassaan Olduvain rotko Hyvärinen tarjoaa tiheää kieltä, verratonta rytmitajua ja paljon kulttuuriviittauksia. Monessa runossa on myös läsnä uskonnollinen taso sekä viittauksia myytteihin ja Raamattuun.[2]

• Kurkistan kaivoon. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 978-951-31-3501-0.
• ”Sana, palaa musiikkiin”. Musiikki Osip Mandelštamin runojen maailmankuvassa 1908–1925. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Osuuskunta Poesia, 2016. ISBN 978-952-305-049-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
• Olduvain rotko. Helsinki: Kulttuurivihkot, 2022. ISBN 978-952-7437-46-9.