Jussi Björling

Johan Jonatan ”Jussi” Björling Sv-Jussi Björling.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (5. helmikuuta 1911 Stora Tuna, Borlänge – 9. syyskuuta 1960 Tukholma) oli Ruotsin tunnetuin tenori, jota edelleen pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista oopperalaulajista. Hänet tunnettiin koko ikänsä lempinimellä Jussi, jonka hän sai lapsena suomalaissyntyiseltä isoäidiltään (Henrika Matilda Björling o.s. Lönnqvist, s. 1844 Pori ja k. 1918 Borlänge).

Jussi Björling
Jussi Björling vuonna 1960.
Jussi Björling vuonna 1960.
Henkilötiedot
Syntynyt5. helmikuuta 1911
Kuollut9. syyskuuta 1960 (49 vuotta)
Ammatti oopperalaulaja
Muusikko
Taiteilijanimi Erik Odde
Aktiivisena 1926–1959
Tyylilajit ooppera
Levy-yhtiöt HMV
Aiheesta muualla
jussibjorlingsociety.org
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Jussi sai musiikkikoulutusta isältään David Björlingiltä (1873–1926)[1] jo lapsena. Hän lauloi viisivuotiaana yhdessä isänsä ja veljiensä Göstan (1912–1957)[1] ja Ollen (1909–1965)[1] kanssa Björling-kvartetissa. He vierailivat jopa Yhdysvalloissa vuonna 1919. David Björling kuoli 1926, ja 1928 Jussi aloitti opinnot Tukholman konservatoriossa.[2] Lisäksi hän opiskeli John Forsellin johdolla oopperakoulussa.

Björling teki ensimmäisen oopperaesiintymisensä Tukholman oopperassa jo 19-vuotiaana ja debytoi tällöin Don Giovannissa. Kritiikki oli kauttaaltaan suopeaa ja hänet kiinnitettiinkin Tukholman oopperaan vuosiksi 1931–1939. Björling esiintyi ahkerasti ja opetteli kaikkiaan 54 oopperaosaa. Kansainvälisen läpimurron Björling teki Kööpenhaminan Tivolin konsertissa 1934. Tämän jälkeen hän vierailikin useissa Euroopan pääkaupunkien oopperoissa sekä Yhdysvalloissa ensi kerran Carnegie Hallissa. Hän oli kiinnitettynä New Yorkin Metropolitan-oopperaan vuodesta 1938 aina kuolemaansa saakka.

Pieter de Monchy, Jussi Björlingin rintakuva

Björling kärsi vakavasta alkoholiongelmasta, joka tuhosi hänen terveytensä. Björling sai sydänkohtauksen maaliskuussa 1960 ennen esitystä Lontoon Covent Gardenissa, mutta esiintyi siitä huolimatta. Hän kuoli puoli vuotta myöhemmin uuden sydänkohtauksen jälkeen.[2]

Björling jätti jälkeensä laajan levytystuotannon. Se käsittää oopperaohjelmistoa, operettia, kansanlauluja sekä ruotsalaisia melodioita. Uransa alkuvaiheessa hän levytti myös Erik Odde -salanimen takana kevyempiä lauluja. Kuuluisin hänen tulkinnoistaan on joululaulu O helga natt (1959), joka Yleisradion joululaulujen toivekonserteissa päättää lähetyksen.[3]

Jussi Björling konsertoi ahkerasti esittäen klassista liediä, romansseja sekä uutta musiikkia ja kuorosävellysten solistiosia. Oopperaohjelmisto koostui ensisijaisesti 1800-luvun italialaisesta ja ranskalaisesta oopperasta.

Jussi Björling -museo sijaitsee hänen synnyinkodissaan Borlängessä.[4]

Suomessa

Jussi Björling vieraili ensimmäisen kerran Suomalaisessa Oopperassa 1943, jolloin hän lauloi Rodolfon roolin La Bohèmessa. Vuonna 1955 Björling vieraili Suomalaisessa Oopperassa ennen Amerikan-matkaansa. "Jussi" esiintyi Cavaradossina Puccinin Toscassa 10. maaliskuuta 1955 ja Verdin Rigoletton Herttuana 13. maaliskuuta. Ensimmäisen näytännön tulot Björling lahjoitti Uuden Ooppera- ja Konserttitalohankkeen Kannatusyhdistykselle. Jussi Jalas pianistinaan hän piti resitaalin B-messuhallissa, Helsingissä, 15. maaliskuuta esittäen aarioita, liedejä ja romansseja.

Björlingin levyttämällä joululaululla O helga natt on erityisasema suomalaisessa joulunvietossa; se on yksi niistä harvoista joululauluista, jotka ovat tunnetumpia nimenomaan muuna kuin suomenkielisenä esityksenä. Laulun Oi jouluyö suomensi ensimmäisenä Kyllikki Solanterä vuonna 1952, ja Johan Vikstedt teki oman käännöksensä nimimerkillä Martti Ojapuu vajaat kymmenen vuotta myöhemmin. Suomeksi laulun ovat levyttäneet muiden muassa Kalevi Korpi vuonna 1957 ja Mauno Kuusisto vuonna 1980, mutta Björlingin levytyksestä on tullut paljon suomenkielisiä versioita suositumpi. Yleisradiossa tuli tavaksi soittaa O helga natt jouluaaton vaihtuessa joulupäiväksi. Myöhemmin syntyi toinen perinne, kun Raimo Lintuniemen ja Jaakko Salonojan juontama puhelintoivekonsertti Jouluhaloo päättyi yli 20 vuoden ajan samaiseen lauluun. Tuottaja Veijo Miettinen kertoi, että Lintuniemi kuunteli Björlingin esityksen studiossa aina seisten.[5]

Lähteet
  1. Otavan musiikkitieto, s. 51. Toim. Keijo Virtamo. Helsinki: Otava, 1997 (2. painos).
  2. Jussi Björling all music guide. Viitattu 1.5.2013.
  3. Oi jouluyö Elävä arkisto. YLE. Viitattu 1.5.2013.
  4. The Jussi Björling Museum Borlänge. Arkistoitu 13.5.2015. Viitattu 1.5.2013.
  5. Markus Similä: Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät (3. painos), s. 66–68. Jyväskylä: Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-6173-0.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.