Jussaari

Jussaari [1] (ruots. Jussarö) on ulkosaariryhmä Raaseporissa entisen Tammisaaren kaupungin alueella. Siellä toimi marraskuuhun 2011 saakka rajavartiolaitoksen Jussarön merivartioasema, joka oli myös huviveneilijöiden rajatarkistuspaikka. Jussaari on myös tunnettu saarien eteläpuolella sijaitsevasta Jussarön majakasta.

Vanha kaivostorni.

Saarella sijaitsi aikaisemmin Jussarön kaivos, josta louhittiin rautamalmia. Toiminta lopetettiin kuitenkin kannattamattomana vuonna 1967. Saarella on tältä kaudelta vielä jäljellä asunto- ja kaupparakennuksia. Saarella on toiminut 1. kesäkuuta 1990 alkaen Ilmatieteen laitoksen automaattinen rannikkosääasema,[2] joka on tullut monille tutuksi Yleisradion Säätiedotus merenkulkijoille -tiedotuksen kautta Jussarö-nimellä.[3][4] Huviveneilijöitä palvelevat saaren pohjoisosassa olevat vierasvenesatama, kahvila, luontopolku ja veneveistämö.

Saaren nimestä

Kielitieteilijät ovat arvelleet, että saaren nimi olisi alkuaan Juutinsaari, josta se aikoinaan olisi vääntynyt muotoon Jussaari. Ensimmäinen maininta Jussaaresta on tanskalaisessa purjehdusoppaassa noin vuodelta 1250. Latinaksi kirjoitetussa oppaassa mainitaan paikka nimellä Iuxarae, jonka on oletettu tarkoittavan Jussaarta. Myöhemmin nimi on kirjoittettu mm. Jusar (1547) ja Jussar (1581).[5]

Ilmasto
Jussaaren ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −0,2 −1,0 1,3 5,8 11,4 16,3 19,8 19,3 15,0 9,4 5,1 2,2 ka. 8,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −4,2 −5,2 −3,5 0,9 5,8 10,9 14,8 14,7 10,9 5,8 1,7 −1,6 ka. 4,3
Vrk:n keskilämpötila (°C) −2,0 −3,2 −0,9 2,9 8,2 13,1 17,0 16,8 12,8 7,5 3,4 0,5 ka. 6,3
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−0,2
−4,2
−1,0
−5,2
1,3
−3,5
5,8
0,9
11,4
5,8
16,3
10,9
19,8
14,8
19,3
14,7
15,0
10,9
9,4
5,8
5,1
1,7
2,2
−1,6
S
a
d
a
n
t
a		 {{{satammi}}}
{{{sahelmi}}}
{{{samaalis}}}
{{{sahuhti}}}
{{{satouko}}}
{{{sakesä}}}
{{{saheinä}}}
{{{saelo}}}
{{{sasyys}}}
{{{saloka}}}
{{{samarras}}}
{{{sajoulu}}}


Jussarön majakka
Pääartikkeli: Jussarön majakka

Jo keskiajan purjehdusoppaissa Jussaari mainitaan helposti tunnistettavana maamerkkinä. Sen ja Pikku-Jussarön[6] välinen salmi on ollut aina suojainen ankkuripaikka. Valomajakkaa Jussaareen suunniteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1811, mutta sen sai kuitenkin korvata kartiomainen riukukeko, joka pystytettiin Sundharun luodolle. Myöhemmin keko maalattiin punaiseksi ja v. 1856 kalkittiin valkoiseksi. Vuosisadan loppupuolella valomajakka sitten päätettiin rakentaa. 1891 valmistunut pyöreä, 17,5 metriä korkea tiilitorni oli valkoiseksi rapattu, ja sen keskikohtaa kiersi leveä, punainen vyö. Majakan linssi oli tehokkainta mallia, mitä silloin Suomessa oli käytössä. Valotunnus oli pyörivä valkoinen valo ja kaksi punaista välähdystä puolen minuutin välein. Majakan toiminnasta vastasivat majakkamestari ja kolme majakanvartijaa.[7]

Vuonna 1922 aloitettiin uuden majakkarakennuksen rakennustyöt. Uusi, 25 metriä korkea majakka rakennettiin samaiselle Sundharun luodolle, jossa aiemmin oli ollut merimerkkinä riukukeko, kaksi meripeninkulmaa etelään Jussaaresta. Katkaistun pyramidin muotoisen betonitornin pohjoissivu maalattiin punaiseksi ja muut kolme sivua alaosaltaan valkoiseksi ja yläosaltaan punaiseksi. Valotunnus oli kaksi valkoista välkkyä kymmenen sekunnin välein.[7]

Uusi majakka oli Suomen ensimmäinen täysin miehittämätön majakka. Valolaitteet toimivat kaasulla, jota tarkastuslaiva toi paikalle kerran vuodessa. Sivutoiminen majakanhoitaja kävi sitten kerran kuussa vaihtamassa uudet kaasupullot. Kaasusta aiheutui ongelmia, koska aina ei säiden vuoksi kaasupulloa päässyt ajoissa vaihtamaan. Vuonna 1984 tilanne korjattiin asentamalla majakkaan tuulivoimala. Nyt valolaite on pyörivä, ja sen kantomatka on 16 meripeninkulmaa. 1998 majakka peruskorjattiin ja maalattiin.[7]

Kaivostoimintaa
Pääartikkeli: Jussarön kaivos

Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaisuuteen haluttiin täällä pyrkiä riippumattomaksi ruotsalaisesta raudasta. Vuonna 1817 teki eräs ratsumestari valtauksen läheisellä Lerharun saarella ja harjoitti jonkin aikaa pienimuotoista kaivostoimintaa. Kunnolla kaivostoiminta Jussarön kaivoksessa lähti käyntiin vuonna 1834, jolloin paikallistettiin malmiesiintymä Jussaaressa ja vallattiin se kruunulle.[8]

Työkustannukset kaivoksessa olivat korkeat. Vaikka työntekijöille annettiin kullekin perunamaa ja kalastusoikeus, piti palkkaakin maksaa suhteellisen runsaasti saaren hankalan sijainnin vuoksi. Niinpä pian keksittiin halvempi työvoima: Viaporista tuotiin kaivokseen 45 irtolaisuudesta tuomittua vankia. Ilmaista työvoimaa tämäkään ei toki ollut, koska vankien vartiointiin tarvittiin 30 merisotilasta ja vielä päällystöä sotilaiden kaitsemiseen. Vangeille maksettiin pientä palkkaakin, ahkerille lisäksi tupakkaa ja viinaa. Syystä tai toisesta viinan jakelu lopetettiin kuitenkin pian. Aluksi töitä tehtiin vain kesällä, mutta kun saarelle oli rakennettu tarvittava majoitus, muuttui kaivostoiminta ympärivuotiseksi. Pian kesäisin oli työssä jo 95 miestä, talvella puolet. Työpäivän pituus oli 12 tuntia. Kun Saimaan kanavan rakennustyöt aloitettiin, ei Jussaareen enää tahtonut riittää irtolaisia. Vuodesta 1846 alkaen alettiin käyttää rikollisvankeja, nyt venäläisten sotilaiden vartioimina.[8]

Krimin sota lopetti kaivostoiminnan vuosiksi 1854–56. Sodan jälkeen aloitettiin taas irtolaisvankityövoimalla. Näiden vankien tuomio oli epämääräisen pituinen. Muissa vankiloissa heidän oli mahdollista päästä vapauteen, mikäli he saivat työtä yksityisen palveluksessa. Suurten etäisyyksien vuoksi Jussaaressa ei ollut tähän mahdollisuutta, ja siksi vankeus saattoi venyä hyvin pitkäksi. Tästä syystä monet vangeista pitivät jopa Siperiaa parempana vaihtoehtona, ja anoivat siirtoa sinne. Vankien keskuudessa kiertelevän huhun mukaan Siperiassa saattoi saada jopa maata viljeltäväksi.[8]

1850-luvun loppupuolella parempilaatuista rautaa alkoi olla helpommin saatavissa, eikä Jussaaren malmi enää tahtonut kelvata suomalaisille masuuneille. Kaivostoiminnan yksityistämistä alettiin harkita, mutta kun ainoa ostajakandidaatti ajautui konkurssiin, ei auttanut muu kuin sulkea kaivos lähes vuosisadaksi.[8]

Jussarön kaivos siis avattiin ensimmäistä kertaa kun Ruotsin hallitus käytti merkantilistisella 1800-luvulla Suomen malmipulaa keinona kiristää itselleen erinäisiä hyvityksiä tuontitullien alalla. Väitetään, että kun Vuoksenniska Oy avasi kaivoksen 1954 uudelleen, olivat syyt samantapaiset. Suomi tarvitsi neuvotteluvaltin ruotsalaisen teräksen hinnasta keskusteltaessa. Parinsadan kaivosmiehen uurastus ei uudemmallakaan yrityksellä tuottanut kunnolla, mutta ilmeisesti se toimi riittävän hyvin tinkimisvälineenä. Vuonna 1967 kaivostoiminta lopetettiin taas.[8]

Jussarön seurakunta

Jussaaressa oli 1830-luvulta vuoteen 1860 saakka saarnahuone, joka oli kaivoksen vankityövoimaa ja saariston asukkaita varten. Tammisaaren kappalainen piti kerran kuukaudessa jumalanpalveluksen suomeksi ja ruotsiksi.

Jussarön luonnonpuisto

Jussarön luonnonpuisto perustettiin vuonna 1956. Vuonna 1989 se liitettiin uuteen Tammisaaren saariston kansallispuistoon.[9]

Kirjallisuutta
  • Jussarö. Arvoituksellinen saari. Den gåtfulla ön. Tammisaari: Tammisaaren museo ja Metsähallitus, 2007. (suomeksi) (ruotsiksi)
  • Sirén, Ari: Jussarö. Luotsi- ja kaivosyhteisö Tammisaaren ulkosaaristossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujullkaisuja. Sarja A 40, kolmas korjattu painos. Helsinki: Metsähallitus, 2002. ISBN 952-446-338-5. julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 15.2.2020).
  • Stenlund, Sven: Jussarö. Från sjörövarnäste till nationalpark. Helsingfors: Schildts & Söderströms. ISBN 978-951-52-3560-2. (ruotsiksi)
  • Tuovinen, Tapani: Jussarö. Kulttuuriperintöinventointi 2011. Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, 2011. Julkaisu Museoviraston Kyppi.fi -palvelussa (viitattu 15.2.2020).

Lähteet

Viitteet
  1. Kotimaisten kielten keskus (Kotus): Svenska Ortnamn i Finland kaino.kotus.fi. Viitattu 22. marraskuuta 2013.
  2. Ilmatieteen laitos: Automaattiasemat ilmatieteenlaitos.fi. 25. elokuuta 2007. Viitattu 25. elokuuta 2007.
  3. Pasanen, Mervi: https://www.ess.fi/paikalliset/110172 Etelä-Suomen Sanomat (Verkkosivut). 31.12.2018. Keskisuomalainen-konserni. Viitattu 20.11.2022.
  4. Jensen, Tiina: Merisää kiinnostaa muitakin kuin veneilijöitä Yle (Verkkosivut). 21.6.2018. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 20.11.2022.
  5. Huldén, Lars: Finlandssvenska bebyggelsenamn, s. 200. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2001. (ruotsiksi)
  6. Antti Herlin osti Nokialta saaren Tietoviikko.fi. Viitattu 5.9.2012. [vanhentunut linkki]
  7. Seppo Laurell: Suomen majakat, 1999
  8. Eevert Laine: Jussaaren rautakaivos valtion käyttämänä vuosina 1834–1861, 1929
  9. Tammisaaren ja Hangon itäisen saariston hoito- ja käyttösuunnitelma[vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.