Jurmo

Jurmo on saari Saaristomerellä 13 kilometriä Utöstä koilliseen. Saari on Korppoon Jurmon kylän pääsaari ja kuuluu Paraisten kaupunkiin.

Jurmon saari on noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Saarella on oma kirkko vuodelta 1846. Vakituisia asukkaita on kymmenkunta, mutta kesällä asukkaita on reippaasti enemmän.[1]

Pitkulainen Jurmo syntyi jääkaudella ja on oikeastaan III Salpausselän kaukainen jatke. Jurmon maaperä onkin hyvin kivistä ja kivisyys jatkuu myös merenpinnan alle. Tälle sora- ja kivisaarelle onkin kehittynyt niin erikoisen rikas kasvi- ja eläinlajisto, että sitä pidetään Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena. Osa Jurmosta kuuluu kansallispuistoon, mutta suurin osa maa- ja vesialueista on saaren neljän kantatilan omistuksessa.[2] Majoittuminen tapahtuu paikallisiin vuokramökkeihin ja leiriytyminen on suotavaa vain erikseen osoitetuille paikoille. Saaristomeren kansallispuiston Jurmon luontotuvassa Iurimassa voi tutustua saaren luonnosta ja historiasta kertovaan näyttelyyn.

Turun lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema Korppoon Jurmossa on toiminut vuodesta 1962 lähtien. Lintuaseman päätavoitteina on rengastus, muutonseuranta ja lepäilijöiden laskenta.[3]

Historia
Jurmon pohjoista rantaa.
M/S Aspö lähestyy Jurmon saarta.

Nimen Jurmo on arveltu tulevan suomenkielisestä nimestä Juurimaa.[4] Jurmon varhainen maininta löytyy 1200-luvulta peräisin olevasta tanskalaisesta itineraariosta, jossa kuvataan purjehdusreittiä Tanskasta Rääveliin eli Tallinnaan.[5]

Nykyisin enimmäkseen puuton Jurmo lienee aikoinaan ollut metsän peitossa. Kylän läheisyydessä on 1930-luvulla istutettu mäntymetsä ja etelärannalla merellinen tervaleppälehto, jossa kataja muodostaa läpipääsemättömiä tiheikköjä. Tarinan mukaan Jurmon metsä poltettiin asuimistoineen Kustaa Vaasan käskystä, koska lukuisat haaksirikot saaren läheisyydessä aiheuttivat huolta. Perimätiedon mukaan Staffasgåbbenin ja Lillstugåbbenin luona oli luola tai kivistä tehty koju, jossa muutaman saarelaisen onnistui säilyä tuholta. Tämä polttotarina selittäisi myös Jurmon karuuden ja mullan puutteen.[6]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän Itämeren laivastolla oli Jurmon lentotukikohta lentoveneille.

Saaren itäpäässä kasvanut Jurmon mänty toimi pitkään maamerkkinä merenkulkijoille. Tarinan mukaan mänty oli ainoa puu, joka jäi jäljelle Kustaa Vaasan määräämästä täystuhosta, mutta 2003 suoritetut kairaukset määrittivät sen iäksi noin 180 vuotta. Mänty kuoli Pyryn päivän myrskyssä 2001 päähaaran katkeamiseen.

Jurmossa on asuttu jo keskiajalta lähtien. Korppoon seurakunnan kirkonkirjoissa jurmolaisia esiintyy vuodesta 1693 lähtien eli vanhimmissa säilyneissä kirjoissa. Jurmossa on oma merimieskirkko eli kappeli. Tiedetään, että kappelissa riippuvan votiivilaivan on veistänyt 1700-luvulla saarelle jäänyt merimies. Nykyisessä muodossaan kappeli on ollut vuodesta 1846 lähtien, mutta osa kappelin kalustoa kuten saarnatuoli on myöhempää perua. Vanhoja esineitä ovat myös Pyhää Annaa esittävä puuveistos sekä postilla, jonka kirjanpainaja Peter Hansson on painanut Turussa vuonna 1661.[6]

Jurmolaiset saivat elantonsa kalastuksesta 1970-luvulle asti, mutta nykyisin pääosa tuloista saadaan matkailusta. Saarella onkin kuuluisa noin 80 venepaikan vierasvenesatama ja kesäkahvila/kioski. Yhteysalus M/S Eivor liikennöi saareen säännöllisesti Nauvon Pärnäisistä.

Museovirasto on määritellyt Jurmon kylän valtakunnallisesti merkittäväksi valtakunnalliseksi kulttuuriympäristöksi osana Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasautusta.[7]

Jurmossa toimitettiin Suomen viimeinen isojako vasta vuonna 1989.[8]

Lähteet

Viitteet
  1. Elina Auri: Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret (pdf) (sivu 81) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 28.8.2013.
  2. http://www.ulkosaaret.net/docs-fi/jurmo.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. http://www.tly.info/jurmo/jurmolyhyesti.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. http://www.wsoy.fi/oppi/dl/historianakatemia/index.jsp?c=ark23 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 115. Historian aitta, 1989.
  6. http://www.fma.fi/virtualboat/saaristomeri/06/jurmo.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutus Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. Svenska - Uppslagsverket Finland uppslagsverket.fi. Viitattu 8.6.2018. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.