Yurii Kosach

Yurii Kosach (ukr. Юрій Косач, Juri Kosatš; salanimiä Ya. Kosarych, H. Roslavets, A. Zhorianych; 18. joulukuuta 1908 Kolodjažne, Volynian kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 10. tammikuuta 1990 Passaic, New Jersey, Yhdysvallat) oli ukrainalaissyntyinen runoilija, prosaisti ja näytelmäkirjailija. Hänen tätinsä oli Lesja Ukrajinka ja isoäitinsä Olena Ptšilka.[1]

Yurii Kosach Juri Kosatš
Юрій Косач
Henkilötiedot
Syntynyt	18. joulukuuta 1908 Kolodjažne, Volynian kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	10. tammikuuta 1990 (81 vuotta) Passaic, New Jersey, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Venäjän keisarikunta, Neuvostoliitto, Yhdysvallat
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	ukraina
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Käytyään Kiovan kymnaasin Kosach opiskeli oikeustiedettä Varsovan yliopistossa ja julkaisi vuodesta 1927 alkaen novelleja opiskelijalehdissä. Kahtena seuraavana vuotena hän julkaisi tuotantoaan lähinnä nationalistisessa aikakauslehdessä Literaturno-naukovyi vistnyk, jonka päätoimittaja oli Dmytro Dontsov, mutta välien katkettua 1929 hän teki yhteistyötä neuvostomyönteisen kuukausilehden Novi šljahyn kanssa, jonka päätoimittaja oli Antin Krušelnytskyi. Krušelnytskyi julkaisi Kosachin ensimmäisen novellikokoelman Chorna pani (1931, suom. Mustapukuinen nainen). Puolan viranomaiset pidättivät Kosachin nationalistiseen ukrainalaiseen salaseuraan kuulumisesta, ja hän joutui puoleksitoista vuodeksi vankilaan. Vapauduttuaan hän pakeni Tšekkoslovakiaan, jossa hän asui lyhyen aikaa Prahassa ennen kuin muutti Pariisiin. Pariisissa asuessaan hän julkaisi kahdeksassa vuodessa kymmenen proosa- ja runoteosta, ja sinä aikana esitettiin hänen ensimmäinen näytelmänsä.[1]

Toisen maailmansodan sytyttyä Kosach muutti Berliiniin. 1943 hän muutti Lviviin ja oli mukana kaupungin ukrainalaisessa kulttuurielämässä. Gestapo pidätti hänet Krakovassa 1944, ja hän oli muutamia kuukausia natsien keskitysleirillä. Sodan päätyttyä hän asui pakolaisleirillä Saksassa ja toimi kirjailijajärjestö MURissa. Hän muutti 1949 Yhdysvaltoihin ja oli New Yorkissa aluksi kirjallisuuslehti Obrin päätoimittaja. Myöhemmin hän julkaisi neuvostomyönteistä aikakausjulkaisua Za synim obrijem, joka oli tunnettu lähinnä emigranttivastaisten hyökkäystensä vuoksi. Kosach kävi useita kertoja virallisesti kutsuttuna vieraana Neuvosto-Ukrainassa, ja joitakin hänen neuvostoviranomaisten ankarasti sensuroimia teoksiaan julkaistiin Kiovassa. Vasta yhteistyön ja virallisten yhteyksien katkettua kirjallisen tuotannon laatu kohosi, ja 1980-luvulla, elämänsä viimeisten kymmenen vuoden aikana, hän kirjoitti kolme merkittävää romaania.[1]

Kosachin tuotannon tärkein osa on se proosa, jonka hän kirjoitti ennen Yhdysvaltoihin muuttoa ja elämänsä viimeisellä vuosikymmenellä. Tuotanto koostuu historiallisista pienoisromaaneista ja novelleista, joissa painotus on toiminnalla ja juonella. Yhdysvalloissa hänen tuotantonsa laatu heikkeni. Hänen poliittisten näkemystensä muututtua hän omaksui sosialistisen realismin, ja hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvosto-Ukrainassa. Kolme merkittävää 1980-luvun romaania olivat perhekronikka Suzirja Lebedja (1983), seikkailuromaani Volodarka Pontydy (1987) ja 1930-luvun Länsi-Ukrainaan sijoittuva romaani, joka kertoo juonittelusta puolalaisen ministerin Bronisław Pierackin murhaamiseksi. Kosachin runokokoelmat ovat keskinkertaisia, ja niissä näkyy hänen kiinnostuksensa historiaan ja mytologiaan. Osa hänen kirjoittamistaan paristakymmenestä näytelmästä on kadonnut.[1]